lauantai 12. joulukuuta 2015

LUVA

Otsikko jo paljastaa; me tehtiin tänään meidän ensimmäinen nolla kakkosluokassa Hilpi Yli-Jaskarin agiradalla.
Kisattu ollaan turhankin vähän, vaikka treeneissä on kulkenut kivasti. Viikonloput on vaan usein niin kortilla, että pitää valita mihin mennä. Ja tiesin etukäteen, että joulukussa on viikonloppuvapaata ja vielä kotikisat, jes!

Joten ensin oli tänään siis agirata. Se vaikutti ihan kivalta ja meille mahdolliselta. Onneksi otin viereisellä kentällä alle lämmittelyhyppyjä, sillä rima lensi ainakin kolmessa eri hypyssä. Olen oppinut, että Aronin ajatusmaailma vaatii, että yksittäisiä hyppyjä on tehtävä alle. Jollei näin tehdä, tippuu armotta se radan eka rima. Joten lämmittelin Aronin hyvin ja sitten rataan tutustumiseen. 

Lähtönumeroni oli luokassa heti toisena ja on se kyllä armoton paikka. Heti rataan tutustumisen jälkeen pitää olla valmiina ja minä kun niin oppisin radan paremmin, kun saisin katsella toisten suorituksia ensin. Mutta rohkeana mentiin lähtöön ja rata eteni meillä suunnitelman mukaan. Valssit ehkä vähän valuivat, mutta näin Aron pystyy hyppäämään paremmin, kun on etäisyyttä esteisiin. Toiseksi viimeisellä esteellä mieleeni tuli ajatus, että mehän tehdään tässä nollaa ja menin hetkeksi siitä sekaisin. Reppana.  Onneksi Aron pelasti tilanteen, mutta menetettiin tässä kohtaa luokkavoitto kun sekunti tai toinen meni hämmennyksessä. No tultiin toiseksi ja midän ensimmäinen luva oli siinä.

Sitten oli edessä Minna Räsäsen hyppyrata. Rataantutustimisessa olin paniikissa, en opi tätä millään. Paljon kieputusta ja valsseja, mutta voi iik, mä sittenkään muista, että missä mun pitää olla.  Aivan meidän taitotason yläpuoleinen rata. Ja aika päättyy kuului kaiuttimista. Herranjumala, mä en osaa sitä rataa. No toisena luokassa jälleen ja sinne mentiin. Puoleen väliin saakka sujui hyvin, mutta sitten kalastin koiraani ainakin kahdessa kohtaa. Joku rima tippui ja jostakin tuli kielto. Mutta hengissä maalissa tuloksella -10. Koirakoita oli 17 luokassa ja oltiin kympin radalla viidensiä. Meininki oli kuitenkin kuin suoraan kalastelun lyhyen oppimäärän kirjasta.

Ja sitten vielä kolmas rata, tämäkin hyppis Minnan käsialalla. Nyt hyödynsin rataantutusmisen joka ikisen hetken ja olo oli varmempi, kun edellisellä. Rataan kuului pari takaakiertoa ja reipasta etenemistä. Takaakierroissa Aron menee usein liian nuollen siivekkeitä kuten nytkin, mutta vaikka yksikin siiveke oli huojunut kosketuksesta, tultiin yhden riman tiputtaneina maaliin. Eli -5 ja luokassa nyt kuudensia. Selvästi helpompi rata kun edeltävä.

Molemmilla hyppäreillä piti osata liikkua ja juosta lujaa. Olin onnellinen, että,Aronin pujottelu on niin vahva, että voin juosta sen ohi ja jatkaa jo eteenpäin ja saan näin etumatkaa. On Anu meille sitä vuosia jo yrittänyt opettaakin. Mutta ehdottomasti nyt vaadittiin hyvää tekniikkaa, rytmitystä ja olin hirmu onnellinen, että uskalsin liikkua. Vedin täpöö jo eteenpäin koiran ollessa putkessa ja yritin ainakin muistaa, että katso koiraa. En jäätynyt, pisteet itselle siitä. 
Ja yritin olla reilu sekä hyvä ohjaaja Aronille. 

Saatiinkin lähettää Aronin kasvattaja Riikalle hyvät synttäripäivän onnittelut meidän ensimmäisen luvan myötä.

Vuosi on kyllä ollut meille suosiollinen. Saamme kiittää Katariina Slottea siitä, että selkä on suora ja on pystytty tekemään tuloksia tänä vuonna. Toukokuussa saimme puuttuvan nolla ykkösluokassa ja ollaan tehty vähäisellä kisaamisellakin monta läheltä piti 5 rataa kakkosissa ja nyt tämä nolla. 
Rally-toko on vienyt meidät mukanaan ja ollaan nyt päivittäin treenattu meille vaikeita asioita. Nyt Aron saa huilia pari päivää ja näihin kisoihin oli hyvä päättää tämä vuosi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti