Syyskuuta

Syyskuu on lähtenyt meidän perheessä käyntiin nauttien syksystä. Metsälenkeillä on löydetty uusia polkuja, sieniä ja hirvikärpäsiä. 

Treenihallilla on käyty Aronin ja Rayn kanssa ja viimeksi tänään käytiin treenaamassa. Petra ja Ray kisasivat agilityssä tässä jokunen viikko sitten Levekin ulkokisoissa ja Petra tuskastui ihan täysin siihen, että kontakteille osumien oli kuin herran haltuun. Joskus Rayn agiuran alkutaipaleella tuntui, että on sen verran hidas, ettei sitä kannata pysäytellä kontakteille. Ja tähän asti ne on olleet kuin juoksukontaktit, joissa Petra rytmittää niin, että Ray osuu kontaktille. Kisoissa se kuitenkin loikkasi komeasti yli ja varsinkin puomilla Petra sanoi, että ihan mahdotonta. Tekivät älyttömän hyvää rataa, mutta turha vitonen tuli puomilta. Joten nyt me opetetaan Raylle, että mitä sen kuuluu tehdä ihan oikeasti siellä. No pysähtyä ja jatkaa, kun sanotaan vapaa. Ja projekti on kaksi vai kolme viikkoa vanha ja näyttää hyvältä. A-este on huomattavasti vaikeampi muuttaa pysäytykseen, sillä Ray tulee esteen harjalta niin kovaa, että vaikka etukeho pysähtyisi, jatkaa loppupää matkaansa. Tänään tehtiin a-estettä rauhallisesta vauhdista niin, että Ray oppisi hiukan itse säätelemään kehoa ja vauhtiaan. Mutta treenataan nämä nyt kuntoon ja katsotaan seuraavissa Tamskin kisoissa 23.9, että miltä ne näyttää.


Aronin kanssa tehtiin tänään pientä kolmen esteen jumppasarjaa, joissa kolmas este oli okseri. Vaihtelin okserin korkeutta ihan matalasta kohti 60 cm okseria ja tarkoitus oli vain saada itsevarmuutta hypätä okseri. Meni hyvin ja Aron tykkäsi kovasti. Aronin ilmoitan myös 23.9 kisoihin. Odotan jo kovasti.


Lee kasvaa korkeutta ja tiputtaa hampaita. Saunan remontti ja erityisesti purkuhommiin erikoistunut Lee sanoo, että kohta ei ole työkaluja. 

Leellä on hurjan pitkä siimahäntä, ei juurikaan karvoja, ainakaan pitkiä missään ja jalat kasvaa pituutta. Se rakastaa ihan hurjasti omaa perhettään ja ilopissat voi tulla lattialle pelkästä kohtaamisesta, kun huomaa Petran tulleen koulusta kotiin.


Koulutuksellisesti ollaan Leen kanssa opeteltu yhdessä uusia juttuja. Ruokakupilla meillä on sellainen leikki, että kuppi lähtee keittiön pöydän tasolta heti kohti maata, kun Lee menee makuulle. Kuppi laskee hitaasti maahan ja jos Lee ponkaisee ylös ennen aikojaan, nousee ruokakuppi takaisin ylös. Tällä hetkellä homma näyttää super hauskalta, sillä Lee heittäytyy vauhdikkaasti makuulle ja odottaa kuumeisesti ruokakipon laskua. Ole hyvä-käskyllä se saa mennä kupille. Kasvatan päivä kerrallaan odottamista makuulla. Erikseen olen naksutellut sille maahanmenoja ja alkanut jo yhdistää siihen käskyä. Lee oli ihmeissään maa-käskystä, sillä se taisi olla ensimmäinen ja ainoa juttu, mille on tulossa nimi.


Lee on hurjan ahne ja valmis tekemään mitä vaan saadakseen namia. Ja sitä on niin hauska koulutella tarjoamaan erilaisia juttuja, sillä se saa ihan hetkessä kiinni juonesta, että mistä tänään saa namia. Viime viikolla Lee oli mukana treenihallilla ja löydettiin sieltä mukava laatikko. Yhden naksutteluhetken aikana se meni laatikkoon, istui ja tarjoili makuulle menoja siellä. On se reipas.

Käytiin myös ihan ensimmäisellä tokotunnilla Kivimäen Riitan luona. Tunti on pennun koulutusta paljon, mutta enimmäkseen se oli Riitan kanssa juttelua. Riitalla on paljon hyviä juttuja, mitä voi ja kannattaa tässä vaiheessa pennun kanssa tehdä. Ensimmäisenä katsottiin maahanmenoja ja Riitta sanoi, että tekniikasta ei tarvitse välittää, asenne on se tärkein. Tehtiin myös niin, että kun Lee menee maahan, palkkaakin sen seisomaan ylös sillä tavalla, että nami kädessä nykäisen koiran seisomaan ikään kuin nenästä ja palkkaakin siihen seisomiseen. Tällä tavalla koira voi tehdä saman tien namin nielaistuaan uuden maahanmenon ja kun nousee seisomaan, saan sille jo kehon hallintaa ja seisomisen saman tien mukaan. Leelle tämä oli helppoa, minulle vaikeaa.


Riitan oppien mukaan olen myös harjoitellut Leen kanssa korokkeella seisomista ja oltiin sellaisessa vaiheessa, että Leen etutassut on korokkeella ja pyörittiin samaan aikaan kasvotusten sen korokkeen ympärillä. Tenkkapoo tuli siinä kohtaa, kun pitäisi saada koira pyörimään ympäri koroketta, niin että ohjaaja on paikoillaan. Riitalta saatiin tähänkin neuvoja ja Riitta piirsi maahan viivat. Niiden viivojen sisäpuolella Lee oli oikein mielellään minua kohtisuorassa. Nyt piti naksauttaa aina, kun takapää menikin yli viivan. Ja nyt, tättärää, muutaman kotinaksutteluseission jälkeen Lee pyörähtää melkein kokonaisen ympyrän siinä korokkeen ympäri.


Juteltiin paljon palkkasanoista ja nyt minun pitäisi sisäänajaa itselleni, että aina ennen lelupalkkaa sanon jes ja aina ennen namin tuloa sanon namin palkkasanan, mutta ai että se on vaikeaa. Mikä namisana voisi edes olla? Kirjoitin jo itselleni paperille, että se on zip, mutta jotenkin se sitten tullutkaan suusta luonnollisesti ulos. Mitä jos se olisi vaan hyvä. Tällä eri palkkasanojen erottelulla pystyy kertomaan koiralle, mikä palkka tulee ja harjoittelemaan mm. vaihtoja namista leluun ja lelusta namiin. Näistä hyötyy myöhemmin. Lee leikkii kanssani tosi hyvin, lähtee hyvin kuolleelle lelulle ja palauttaakin sen hyvin. Lee on aina valmis leikkimään. Lelusta irroittaminen on vähän haasteellisempaa ja nami-vihjeellä tämäkin sitten helpottuu. Ja namin syötyä voin hihkaista jes ja taas saa upottaa hampaat leluun.


Lisäksi juteltiin sellaisesta "keskeytä toiminto"- sanasta. Opetan sitä Leelle, että tartun sen pantaan ja sanon namipalkkasanan. Tarttumalla pantaan pystyn myöhemmin keskeyttämään jonkun toiminnon, mitä en toivo, mutta pantaan tarttumiseen liittyy positiivinen asia eli se, että sanon hyvä ja tulee nami. Tosi hyvä neuvo Riitalta tämäkin.


Katsottiin myös seuraamista ja tässäkin minulla oli uutta opittavaa nimenomaan omassa toiminnassani. Lee on siitä ihana, että se on hyvin kontaktin haluinen ja pyrkii siihen. Tähän asti olen naksutellut sille vain sitä, että se kulkee mukana tai jos ei ole ollut naksutinta mukana, olen kehunut miten hienosti se tulee mukana ja sitten kaivanut taskusta namin. Nyt tehtiin niin, että lähdin kävelemään, Lee tuli tarjoamisen kautta siihen mukaan, naksautus ja vasta sen jälkeen kehuminen samaan aikaan kuin kaivoin namia taskusta. Tässä liikuttiin koko ajan eteenpäin, jolloin se seuraaminen vahvistui entisestään. Ja namin tullessa kättä vietiin housun saumaa alaspäin ja lopulta pysähdyttiin syömään perusasentoon. Tuntui kivalta tavalta treenata seuraamista. Tätä ei ole nyt tehty kotona sen enempää, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta, mutta työstän sitä mielessäni lisää.


Arjesta tekee Leen kanssa mukavaksi se, että se nukkuu niin hyvin yönsä. Ei häiritse yhtään ja alkaa heti nukkumaan, kun siirrytään makuuhuoneeseen. Se kulkee tosi kivasti kanssani hihnassa, tosin välillä tulee pentu esiin ja hihnassa roikkuminen on siitä superkivaa. Yksittäisille, kotipihassa liikkuville ihmisille se puhkuu, mutta ihmisjoukossa ei. Tämä on minua askarruttanut, että miten puutun siihen vai puutunko mitenkään. Ollaan kuitenkin yritetty olla paljon liikkeellä ja nähdä uusia tilanteita sekä ihmisiä. 

Tampereen keskustassa

Tassutarkastus