Aron kuntoutuu

Aronin polvi-operaatiosta on nyt 2 viikkoa ja 4 päivää. Polvi operoitiin tta- tekniikalla ja kaikki on toistaiseksi sujunut hyvin. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että mukana kuntoutuksessa on ollut mm Mureen Katri, joka opiskelee parhaillaan koirahierojaksi. Katri on käynyt hieromassa Aronia, ottanut selvää, mitä kaikkea voin tehdä Aronin hyväksi ja ennen kaikkea kuunnellut ja miettinyt kanssani tätä teemaa. Olen tästä ikuisesti kiitollinen Katrille.

Mutta takaisin Aronin polveen. Tikit poistin haavasta viikko sitten. 

Haava näytti tältä hetkeä ennen tikkien poistoa.

Ja tässä haava tänään viikkoa myöhemmin. Kyllä uusiutuva kudos on ihmeellinen.

Liikuntaa on saatu tehdä viikolla 2 n. 10-15 min kerrallaan ja kävelytän Aronia tässä kotinurkilla. Eniten on pitänyt hiljentää Aronin menohaluja ja ehkä me saatettiin jo kävellä vähän liian pitkäänkin, sillä polvessa on ulkoilujen jälkeen nestettä. Näkyy tuossa edellisessä kuvassa pullottavana kohtana. Nyt olen jokaisen ulkoilun jälkeen pitänyt kylmäpakkausta polvella, joka selkeesti ajaa kudosnestetttä tms takasin sinne mistä se tuleekin. 

Kävellessä Aron käyttää jalkaansa, mutta selvästi kolme muuta jalkaa sekä selkä on kovalla koetuksella.  Aronin parasta selänhoitoa on aikaisemmin ollut pitkät ravilenkit vapaana, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta ja selkä on jumissa. Katri on hieronut jumeja ja Aron on niiden kertojen myötä alkanut itsekin venytellä enemmän. 

Leikattuun polveen ei saa kohdistua mitään rajuja liikkeitä tai voimia, joten olen sen suhteen ihan hysteerisen tarkka. Aronia ärsyttää suuresti, kun nostan sen autoon ja pois sieltä. Sen ilme jo kertoo, että nyt on noloa. Lisäksi Aron haluasi hypätä sohvalle tai sänkyyn, mutta ei saa hyppiä! 

Viime viikolla meillä oli ensimmäinen käynti fyssari Elinan luokse. Sai kädestä pitäen jumppaohjeet ja ohjelman joka viikolle. Tosi kivaa, että operaation jälkeiset viikot 2-4 sallivat liikuntaa hihnassa 10-20 min 3-4 kertaa päivässä, mutta viikolla 5-8 liikunnan määrän voi nostaa jo 10-30 min pituisiin kävelyihin. 

Elinan luona päästiin ensimmäisen kerran vesikävelyyn ja onneksi vesijuoksu-amme oli Aronille ennestään tuttu. Ihan pienen muistelun jälkeen se alkoi kävellä vedessä ja oli ihan tohkeissaan. Ensimmäinen kerta oli 10 min kävely ja pidettiin kaksi lepotaukoa välissä. Veden vastus on ihan ainutlaatuinen ja seuraavalle kävelylle mennään jo tiistaina. 

Kuvassa Aronin piti heti katsoa, että mihin menin, kun vaihdettiin Elinan kanssa paikkoja. Vesikävelyssä seison itse koiran päädyssä, mutta haluttiin ottaa videolle Aronin kävelyä, että voidaan myöhemmin verrata, miten jalan käyttö ja lihakset sinne palautuu. 

Elina saa Aronin keskittymään itseensä ja minä sain tallennettua kävelyä. 

 

Voi Aronin ilmettä. Sillä oli kyllä kivaa kävellä tuossa vesikävelylaitteessa, mutta siinäkin jouduttiin toppuuttelemaan, että ei ravia. 

Kotona tehdään päivittäin koukistus ja ojennus-jumppaa. 

Koukistus

Ojennus

Lisäksi aloitan Aronille sellaisen tempun opettelun, missä se nostelee vuorotellen etutassuja käteeni seistessä. Tämän tempun avulla saan ottamaan sen painoa takajaloilleen vuorotellen. 

Nyt kun pahin aika on leikkauksesta takana, on päästy jo lähentymään normaalia elämää. Aronin ei tarvitse olla enää yksin sviitissään vaan uskallan antaa sen jo hengailla muun lauman kanssa kotona. Onneksi se osaa ottaa rauhallisesti ja on asettunut kuntoutettavan rooliin oikein hyvin.