Lee 8 kk

Huomenna Lee täyttää 8 kk. Aika rientää ja Lee kasvaa. Viikko sitten Lee mitattiin Myytin pentutapaamispäivässä 55.5 cm korkeaksi, joten se on jo Aronia ja Elvistä korkeampi. 8 kk:n ikä kuitenkin antaa luvan jo hiukan huokaista ocd-pelon suhteen. Ehkä kriittisin aika saada se, ainakaan näkyväksi, on ohi. Leen neljä veljeä on operoitu ja toipuvat parhaillaan hyvin kuulemani mukaan leikkauksista. Mutta oliko se mustavalkoisuusgeeni, kohtalo vai sattumaa, mutta Lee ei ole ontunut. Liikuntaa se on saanut samaan tapaan kuin kaikki muutkin meillä kasvaneet koirat. Päivittäin liikutaan ja yritän mahdollisimman paljon liikuttaa sitä vapaana metsässä. Mutta järkevästi. Lee on kasvattanut aika moiset muskelit jo takareisiin, mikä ei ole ihan tyypillistä noin nuorelle koiralle, mutta se painelee niillä pitkillä kintuilla aika lailla.

Viikko sitten Lee tapasi Tamskin hallilla pentuesisaruksiaan, äitiään sekä sisko että veli-puolia Nirrin aikaisemmasta pentueesta. Kyllä ne tunnisti kaikki, että samaa heimoa ollaan.

Leen kanssa sain treeneihin vinkkiä mm. tötterön kiertoihin. On järkevää jatkossa opettaa tötterön kierto molempiin suuntiin ja pari päivää sitä pähkäilin. Nyt ollaan kotona naksuteltu, että "kierrä" tarkoittaa tötterön kiertämistä myötäpäivään ja "ympäri" vastapäivään. Pienellä etäisyydellä eteisessä Leen aivot raksuttaa ja ensiksi opittu kierrä on sille helppo. Ympäri-käskyn erotteluun autan vielä käsimerkillä, että oikea käteni antaa vihjeen lähteä oikean kautta kiertämään.

Toissapäivänä vein treenin halliolosuhteisiin ja se onnistui sielläkin. Olen tosi varovaisesti yhdistänyt tähän vauhtia, sillä en halua kuormittaa nuoren koiran kehoa sillä turhaan, mutta tein huomion, että kun otettiin lelun kanssa vauhdikkaammin, oli se ensiksi opittu kierrä vahvempi.

Pentupäivänä tehtiin myös kivaa ruutu-treeniä. Lee irtoaa tosi kivasti kentän toisessa päässä olevaan ruutuun, jonne käytiin jättämässä pallo. Se hiukan haluaa koomailla perusasennossa tuijottamalla ruutua ja sitä palloa siellä, mutta tässä kohtaa on kriteerinä, että pitää katsoa minua saadakseen luvan lähteä ruutuun. Ja pian se oppi tämän kriteerin. Pentupäivässä vietiin treeniä eteenpäin kahden ruudun treenissä, että pallo vietiinkin jo valmiiksi ruutuun sillä välin, kun leikittiin edellisessä. Saatiin hyviä suoraan ruutuun laukkoja jo niin, ettei oltu itse käyty Leen kanssa katsomassa, että onko se pallo siellä.

Tällä viikolla ajattelin, että aloitan kosketusalustan avulla opettamaan Leelle sitä ruudun oikeaa paikkaa ja taas tein monenlaisia huomioita. Aronin kanssa kun on vuosia treenannut, on sitä jo unohtanut, että monet treenaamiseen liittyvät perusasiat on pitänyt opetella ensin eikä sitä edes tajua, ettei se nuori koira ole opetellut niitä kaikkia. Kuten Lee meni alustalle ruudun keskelle ja heitin pallon sille palkaksi. Se oli ihan ihmeissään siitä ja minä olin myös ihan ihmeissäni, kunnes oivalsin, että Lee on leikkinyt kädessä olevalla lelulla tai juossut kuolleelle lelulle, mutta olenko heittänyt Leelle koskaan palloa palkaksi? No en. Entä pitäisikö heitettävälle palkalle olla oma palkkasana?

Eilen tehtiin myös ihan ihka ensimmäiset hyppytekniikka-treenit hallilla. Perussarja, ei rimoja vaan semmoset pumpperit siiveikkeiden välissä. Lelu hyppysuoran päässä ja ole hyvä-käskyllä sai luvan suorittaa. Olipas siinäkin treenissä paljon kohtia, mitä pitää itse itsestäänselvyyksinä, mutta opetellahan ne pitää. Kuten se, että sarjalle saa lähteä, kun katsoo eteenpäin ja leluun. Eli ihan vastakkainen juttu kuin ruututreeneissä. Saatiin kuitenkin hyvään alkuun tämänkin osalaji ja jatkossa teetän pikku hiljaa lisää näitä hyppysarjoja. Tavoitteena on, että tekniikka olisi oikea sitten aikuisena metristä estettä lähestyttäessä.

Kaikenlaisia piperryksiä ollaan Leen kanssa tehty, mutta eniten sen kouluttaminen on ollut omaa ajatustyötä. On pitänyt miettiä, että rakennetaanko luoksetulot eteen vai sivulle, noudot eteen vai sivulle, seuraamisessa, että kumman jalan mukaan se saa lähteä seuraamaan jne. Olin viime viikolla kuuntelemassa Sari Kärnän luentoa "Kouluta tehokkaamin" ja sieltä tuli muistutuksena, että suunnittelen treenit kotona paperille valmiiksi ja hallille mentäessä pitäydyn suunnitelmassa. Nuorelle koiralle ei liikaa uusia asioita per viikko, tämäkin on hyvä muistaa.

Leen kanssa ollaan ulkoitu tosi paljon kaksin ja olen yrittänyt kasvattaa meidän kahden keskistä yhteistyötä. Olen vahvistanut katsekontaktia/ sivulla kulkemista niin vastaantulijoita kohdatessa kuin ilman niitä. Ollaan leikitty koulun pihassa, haettu kokemuksia hiihtoladun laidalta, jääkiekkokentän nurkilta, päiväkodin kupeesta jne. Lee on vilkas koira ja se kuulee/näkee kaiken ympärillä liikkuvan. Ja selvästi olen saanut vahvistettua sitä oikeaa käyttäytymistä, kun niitä ympäristön yllättäviä juttuja tulee vastaan, sillä useimmiten se ottaa katsekontakin minuun, kun se näkee ympäristössä jotakin. Ja jos tuntuu, ettei se automaattisesti ota, sanon sen nimen, jolloin se katsoo minua ja pääsen palkkaamaan siitä. Kotipihassa tuntui, että siinä liikkuvat naapurit saivat sen haukkumaan ihan hurjana, mutta kadulla vastaantulevat taas ei. Mitä lie kotipihan vartiointia, mutta päätin puuttua siihen järeällä kädellä ja kielsin/keskeytin toiminnon ihan kunnolla. Tein selväksi, että tämä ei vaan sovi ja yhtäkkiä ongelmaa ei olekaan. Tämä sama täytyisi tehdä nyt myös eräänlaisen "napsimis-käytöksen suhteen". Se kovin mielellään napsii Raytä tai jopa Elvistä, jos liikkuvat vilahtaen tai nopeasti sen ohi. Tähän on hankala puuttua, jos ovat esim vapaana minusta kauempana. Lee laukkaa suu auki ja saattaa tehdä nopean syöksyn Raytä kohti, mikä ei ole meistä yhtään kivaa. Samaa käytöstä esiintyy myös muitakin leikkikavereita kohtaan. Tähän työstän nyt suunnitelmaa ja tiukempaa ehdotonta puuttumista asian kitkemiseksi pois.

Eilen oltiin Tainan ja Heron kanssa retkellä ja kylläpä auringon paiste hemmotteli meitä. Lumi, aurinko ja pakkanen: ihanuutta. Makkarat ja kuumat juotavat mukana.
Taina Laakson upeat kuvat kertokoon osaltaan, miten kaunista oli.