Olimme ensin jäljestämässä Aitolahden metsissä Sepon ja Kaarinan kanssa. Seppo tallasi Leelle 800m pitkän jäljen kuudella kepillä. Iik, pisin jälki Leelle. Jälki oli 18. jälki tälle kaudelle.
Itse tein taas Jämälle 1100m pitkän jäljen ja Seppo kävi ajamassa sen kaksin Jämän kanssa. Tämä pitäisi ottaa omaankin ohjelmaan, että käy ajamassa jälkiä vain koiran kanssa. Siinä oppii eniten tarkkailemaan koiraa ja olemaan ohjaamatta, kun ei itse tiedä yhtään missä se jälki menee. Ja niinhän sitä tehdään kisoissakin.
Seppo tuli kuitenkin perässäni, kun Lee jäljesti. Lähinnä siksi, että saan toisen ihmisen mielipidettä miltä homma näyttää ja mitä pitäisi tehdä toisin tai parantaa. Meillä ei ole mitään merkkejä metsässä, että siinä mielessä olen täysin Leen varassa siellä jäljellä eikä Seponkaan tarvitse missään kohtaa sanoa, ettei se noin mennyt.
Jana oli kyllä yhtä pyörimistä. Lähetin Leen melko läheltä jälkeä, ehkä 5-8m päästä, mutta se ei mennyt suoraan ja se myös ylitti jäljen kun se kohtasi sen. Tässä kohdin kysyin Sepolta, että miksi se ei reagoinut jälkeen kun oli sen kohdalla. Kävi voimakas tuuli ja epäiltiin, että takaa tuleva tuuli vei jäljen hajua eteenpäin. Jotain kieppiä ja vekkiä me siinä jäljennostokohdassa tehtiin ja sitten päästiin matkaan. Eka keppi oli tältä janalta lähtevältä suoralta. Lee pysähtyi siihen, mutta ei sittenkään ilmaissut sitä vaan jatkoi matkaa. Itse astui ihan kepin päälle, joten oltiin hyvin jäljellä. Epäilin, että tuossa janalla oleva pyöriminen teki Leelle epävarmuutta eikä se osannut vielä toimia oikein. Nyt muistiin itselle, janoja pitää tehdä nyt ajatuksen ja suunnitelman kanssa.
No homma jatkui ja Lee jäljesti. Siitä eteenpäin se ilmaisi kepit hyvin. Se on hauska, että se saattaa saada kepin hajun nenäänsä jo 10m ennen keppiä. Tuuli kävi eilen sen verran, etten ihmetteli, vaikka se kepin haju tulikin jo nenään. Ja kun se haistaa kepin, se heti hidastaa vauhtia ja alkaa tarkistella tosi tarkkaan. Se näyttää siltä, että tietääköhän mun koira, että mitä se oikein tekee. Kuljen siellä liinan päässä ja annan Leen tarkistella, lopulta se pysähtyy ja kyllä, keppi on siellä etutassujen välissä.
Lee ajoi jälkensä loppuun saakka, ratkaisi hyvin kulmat ja haasteet jäljellä. Sen vauhti on rauhallinen ja siinä ei ole vielä mitään sellaista kiihkoa tai vauhtia, mitä on Aronilla. Kysyin tästä Sepolta, että onko se liian rauhallinen, tuleekohan myöhemmin vielä ongelmia ajan kanssa? Seppo oli sitä mieltä, että kun Lee ajaa jäljen rauhallisesti, se ei hukkaa jälkeä missään kohtaa. Se tekee siitä keppien ja jäljen suhteen varman. Seppo epäili, että mitä enemmän se kasvaa työntekoon, sitä mukaa se vauhtikin alkaa kasvaa ja on hyvä, ettei se kaasuttele vielä tässä vaiheessa siellä jäljellä.
Esineruutu meillä oli pohjaltaan melko ryteikköinen, joten siellä eteneminen vaati enemmän koiralta. Lee oli kuitenkin hyvin motivoitunut hommaan ja nosti yhden etuesineen ja kaksi takaa. Yhdellä pistolla se juoksi ruudun ulkopuolella. Oltiin oikeassa etukulmassa ja se teki lenkin oikean reunan yli päätyen takarajalle ja takakulman esineelle. Ilmeisesti tässäkin kohdin tuuli vei koiraa.
Illalla oltiin Tamskin hallilla Marjan vetämällä kolmen kerran tokokurssilla. Kurssin idea on, että harjoitellaan kohti koetta miettien ehkä enemmän sitä kaikkea muuta kuin niitä itse liikkeitä. Kolmen kerran kurssi, joista meillä jää heti keskimmäinen kerta väliin, mutta olipa hyvä, että ilmoittauduin tälle kurssille, sillä ongelmia vaiko haasteita nyt kyllä ilmeni.
Kurssin koirat oli kaikki Leelle vieraita. Hyvin siitäkin huomaa, että kentän laidalla odotellessa se olisi kovin kiinnostunut tutustumaan uusiin ystäviin. Ryhmässä oli mm vilkkaan oloinen kultsu ja sekä pieni musta koira, joka veti Leen huomiota puoleensa kuin magneetti.
Tehtiin ensin kehäänmenoja niin, että yksi kerrallaan aina aukosta sisään kentälle ja palkkauksen jälkeen toisesta ulos. Ikään kuin ringissä sisään ja ulos. Lee oli oikein hyvä jo näissä kehään menoissa. Saan sen melko mukavasti kulkemaan yhdessä ja toisto kerrallaan se vielä parantaa. Tehtiin sellainen sisään meno, missä pitää viedä koira ihan liikkurin eteen tai sellainen, missä piti viedä koira kaukojen aloitukseen tähdäten koira ihan tarkalleen tietyn viivan kohdalle. Antaisin näistä kaikista kehään menoista Leelle 8+ arvosanan. Kehän laidalla pidin huolen, että ei häiritä eikä tuijotella ryhmän muita koiria ja melko pian Lee osasi rentoutua siihen odottamaan. Minulla ei ollut häkkiä mukana, joten oltiin siinä koko ajan muiden koirien näkösällä. Tässä kohdin oli ihanan huojentavaa, että Lee ymmärsi, että vaikka muut vieraat ja kiinnostavat koirat on siinä muutaman metrin päässä, niin meillä on meidän juttu.
Sitten otettiin sellainen kehään meno, että mentäisiin paikalla-oloihin. Lee meni ryhmänsä ekana, joten sain sen hymy huulilla sinne paikallaoloriviin hyvin sivulle istumaan. Siitä se sitten huomasi, että kolme muutakin koiraa tulee kehään ja sen jälkeen yhdessä oleminen katosi. Se tuijotti niitä muita koiria kuin elämän parasta televisio-ohjelmaa ja jätti minut täysin sen ohjelman ulkopuolelle. Lienee sanomattakin selvää, että jos näissä tunnetiloissa tulee liikkuri meidän kohdalle ja sanoo käsky, ei maahanmenosta tule mitään, kun yhteys on poikki.
Uusinnalla homma meni pikkusen paremmin, sillä syötin/palkkasin Leetä siinä sivulla ollessa niin tiheään, että sain sen katseen pysymään minussa astetta paremmin. Silti ne vieressä olevat kiinnosti todella paljon. Tehtiin itse makuu, missä jäin ihan koiran eteen ja palkkasin tiheästi. Liikkeen lopussa liikkuri Marja sanoi, että vapaa ja senhän Lee otti heti itselleen ja oli valmis laukkaamaan viereisen koiran luo ihan välittömästi. Onneksi Lee oli minulla hihnassa, joten sain estettyä idean. Ja kun muut palkkasivat koiriaan paikalla-olon jälkeen leluleikillä, olisi se ollut toinen kohta, missä Lee oli täysin valmis hylkäämään minut. Kertoo vain kuitenkin siitä, että koira oli kaikki aistit kuulolla niitä muita kohtaan, eikä minua.
Joten nyt täytyy miettiä päivä jos toinenkin, että miten rakennan kehään menon paikalla-oloihin oikein. Miten teen sen paikalla-istumisen sivulla tärkeäksi vaikka ei tapahdukaan mitään? Miten kerron, että toisten tuijottelua ei hyväksytä? Rakennanko niin, että katsekontakti pidetään koko liikkeen ajan? Ei en tiedä...Onneksi päästiin tähän kurssille, sillä en tajunnutkaan, että kun on tehty paljon itsekseen tai muutaman tutun koiran kanssa, on homma auttamatta erilainen vieraiden koirien kanssa.
Mutta tämmönen kesähaaste......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti