Pk-tottista

Eilen kävin Leen kanssa Tavesin kentällä treenailemassa pk-juttuja. Siitä on vuosia, kun olen viimeksi treenaillut näitä asioita ja kaikki Aronin kanssa koettu oli hyvinä muistoina mielessä. Otin myös vanhan pk-noutokapulan mukaan ja siinä sitä historiaa oli, kun kapulan laipoissa lukee Jimmy & Elvis. 

Kentällä oli nyt useampi saksanpaimenkoira ja kyllä se Lee niitäkin katseli, mutta tosi kivasti teki kanssani juttuja. Useampi seuraamaan lähtö ja palkka leluun. Lelun kanssa kirmailua kanssani. 

Sitten yksi kevyen kapulan nosto ja se suussa laukkaa pitkällä matkalla. Toinen nouto sillä 650g painavalla vanhalla kapulallani, sen paino vähän yllätti Leen, mutta pystyi laukkaamaan se suussa. 

Tehtiin yksi tosi pitkä luoksetulo, lähes koko Niihaman ison kentän poikki. Lee tuli luokse tosi kovaa laukkaa, mutta se laukatessa selvästi seurasi käsiäni ja mietti kummalle puolelle vapautan sen leluun. Jatkossa taidan alkaa opettamaan sitä, että pk-luoksetulossa luukutetaan täysillä ja tullaan lopulta eteeni istumaan. Tuota loppua se ei osaa vielä lainkaan ja siksi aina vapautan sen sivullani leluun. Tämä näkyi kyllä.

Pari laukaustakin kuultiin kentällä ollessa. Olin juuri vapauttanut Leen naruleluun ja lelu suussa se kuunteli, että mikäs ääni tuo oli. Jatkoi sitten välittömästi kanssani leikkiä. 

Sitten otin kolme kertaa matalan pk-a esteen. Ollaan tehty sellaista aina satunnaisesti niin, että olen kävellyt vierellä, mutta nyt vein esteen taakse makupalalautasen. Kiipee-käskyllä pitää kiivetä esteen yli minusta poispäin syömään nami ja tulla sitten samaa reittiä takaisin luokseni lelulle. Sain hyvät onnistumiset. 

Lopuksi treenattiin henkilöryhmää. Leen ihan ihka ensimmäistä. Aluksi siitä oli vähän jännittävää tehdä seuraamista ihmisten välistä. Kerran piti haistaa Seppoa, josta Lee tykkää, kun Seppo on Leen jäljentallaaja. Sitten lopuksi tein monta kieppiä henkilöiden ympärillä ja Lee piti kontaktin. Tuntui niin kivalta. Mainintaa sain, että voin itse seuruussa kävellä vähän rauhallisemmin, niin koira pysyy paremmin mukana. Itse olin liekeissä, tää on niin kivaa. 

Lopuksi käytiin Pirjon kanss tekemässä vielä esineruutu Niihaman mastolla. Ehkä 25m leveä ja 50m syvä ruutu. Leelle oli neljä esinettä valmiina, nostatin kaksi. Teki oikein kivasti.

Lopuksi käytiin Leen kanssa vielä reilun puolen tunnin loppukävely, sillä oltiin molemmat kuumissamme. Ja onnellisia. 

Tänään onkin jännä päivä, lähdetään kohta virallisiin terveystutkimuksiin. Sitten tiedetään, että jatkammeko näitä pk-juttuja vai oliko tämä viimeinen kerta.