Noutoja

Viikon aikana olen puuhastellut Leen kanssa noutojen ääressä. Ja tämäkin teksti on vähän sitä oman ajatuksen pyörittelyä, että mikä on mennyt hyvin, mitä on tullut tehtyä ja mitä pitää vielä miettiä lisää.


Leen noudot on olleet tähän saakka sitä, että kunnollista luovutusta me ei olla opeteltu. Esineruudun esineet se tuo vain minulle käteen. Tajusin, että nyt on aika lähteä opettamaan ne oikeasti ja aloittaen siitä, että  eteen ja sivulle tulemisessa on eroa. Olen päätynyt, että tokossa käsky "tule" tarkoittaa, että tullaan suoraan svulle. Tämä siksi, että on helpompaa tokon hypyssä tai luoksetulossa tulla suoraan sivulle, koska pistevähennyksiä on heti enemmän tarjolla, jos tulee ensin eteen ja siitä sivulle.

Pk-puolella luoksetulo on tehtävä sääntöjen mukaisesti aina eteen istumaan, joten opetelteltava on "tänne", mikä tarkoittaa, että luukuta täysillä eteen istumaan. Ja edessä istuminen on pohja noudoille, joissa tulen opettamaan, että kaikki noudot tehdään eteen istumaan. Ja kun istuu edessäni, tulee käsky takaa, jolloin siirtyy takakautta sivulle. Tämä taas mielestäni auttaa koiraa erottelemaan näitä käskyjä, sillä pelkään, että se alkaa ennakoimaan sitä edestä sivulle siirtymää ja ajattelee, että menee joko suoraan sivulle tai puoleen väliin. Takaa sivulle ei ole niin näyttävä ja ehkä vanhanaikainenkin, mutta tykkään, että se on pk-tottiksessa ihanan turvallinen. Ja noudot on ihan tosi iso osa pk-tottiksen pisteytystä.

Toistaiseksi Leelle on vahvistettu sivulle tuloa, joten jos se tuo minulle jotakin, se menisi mielellään sinne tutulle turvalliselle alueelle eli sivulle istumaan. Siksi haluan opettaa sille, että mitä ikinään onkin suussa, tule aina eteen istumaan.

Ensin tein niin sisällä kuin ulkona vaan sitä eteen istumaan tulemista. Kunnon käsiavuilla, ettei mikään jää epäselväksi. Paljon palkkaa sille edessä istuvalle koirallle. Hieno tänne. 

Sitten ulkona lyhyiltä ja pitkiltä matkoilta luoksetuloja eteen istumaan. Ja taas käsiavulla auttaen, ettei ole epäselvää vaan onnistuu aina.

Ja nyt päästään jo kapuloille. Lee osaa pitää kapulaa melko mukavasti suussa edessä istuen. Olen tehnyt sen kanssa edessä pitoa ja ihan alusta alkaen kertonut, että siinä istutaan kapula napakasti suussa. Jos ote höllenee käteni koskiessa kapulaa, niin ei noin vaan kunnon pidä. Voin pitää kapulan laipasta kiinni, mutta irti vasta sitten kun niin sanon. Päätin, että tätä osuutta en opeta naksutellen vaan ihan selkeästi ja rauhallisesti kerron, mitä toivon koiran siinä tekevän ja mitä en.  Toistaiseksi Lee on melko hyvällä itsetunnolla tässä.

Kapuloiden kanssa on tehty läheltä nostoja. Sitten sellaisia, missä heitän kapulan, päästä koiran hakemaan ja heti kun se nostaa kapulan, niin jes vapaa ja saa käydä leluun kiinni. Lee on näissä kovin tunnollinen, sillä se laukkaa tosi lähelle melkein kädessä roikkuvan lelun luokse ennen kuin se sylkäisee kapulan pois suusta. Se ei siis päästä sitä kapulaa suustaan vaikka jes ja lelu esiin mielestäni antaa siihen luvan. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta olisi kiva päästä näin kuittamaan nosto tai kapulaan tarttuminen ilman, että nouto päätyy aina luovutukseen.


Vierellä istuva Lee lähtee hyvin kapulalle, kun heitän kapulan eteenpäin. Muistin vain, että Marin koulutuksessa juteltiin, että Leelle kriteeriksi aina katsekontakti minuun, kun lähetän sen itsestäni poispäin. Eli heiton jälkeen sen täytyy luopua kapulasta sen verran, että nostaa katseensa siitä pois ja kysyy minulta luvan lähtöön. Ja tietysti sitä luopumista pitää harjoitella, sillä Leellä on jo nyt voimakas taipumus jäädä silmillään kiinni edessä olevaan. Nyt olen päivittäin harjoitellut luopumista, missä heitän jonkun lelun ensin itsestäni sivulle, heti kun heiton jälkeen Lee katsoo minua, tulee käsitargetti esille. Jos se tökkäisee minua käteen hyvin, kehun sitä ihan superisti ja annan makupalan. Se selvästi nousee tästä ja tekee toisenkin käsitargettitökkäisyn vielä voimakkaammin ja tästä tulee jo kunnon lelupalkka.


Näin ollaan harjoiteltu ihan siihen pisteeseen saakka, että se pystyy noutokapulan heiton jälkeen irroittautumaan kapulasta, tekee hyviä käsitargetteja tai menee napakasti maahan. Ja tänään lähetin sen näiden hyvien irroittaumisten jälkeen sinne kapulalle, joka oli maannut jo maassa tovin, kun oltiin tehty heiton jälkeen välissä kaikkea muuta.


Haluaisin opettaa Leetä myös juoksemaan pitkää laukkaa kapula suussa ja yritin eilen sellaista, että jätän Leen istumaan ja kapulan eteen. Juoksen kauemmaksi ja huudan tuo. Näissä Lee lähtee luokseni, mutta jättää kapulan nostamatta. En tiedä tuleeko sille välimatkan takia hätä luokseni vai miksi sen on vaikea nostaa se kapula mukaan näissä kohdin. Tein sitten muutaman tälläisen noudon vähän pienemmällä välimatkalla, että saatiin enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia.


Tunnistusnoutoa ollaan tehty myös nyt aina kerran päivässä. Lee opettelee tunnaria niin, että piilotan sille ruohon tai jonkun kasvin juurakkoon yhden tunnarin. Kerron sille etukäteen, että etsitään omaa. Vien oman piiloon ja lähetän sen etsimään käskyllä oma. Ideana on, että se ajattelisi, että oman etsiminen on aina nenällä tehtävä. Heti kun sillä on ajatus, että oma löytyy nenän avulla, vien lähistölle kasan tunnareita ja tuon niitä sitten aina pikkuhiljaa lähemmäs sitä omaa.
Ja nyt ollaan useana päivän etsitty se oma tosi hyvällä menestyksellä. Jostakin syystä tänään ei onnistunut sitten lainkaan. Lee näytti syövän puskassa lehtiä eikä etsivän omaa. Lopulta se ilmaisi oman menemällä maahan ja tätä olenkin jo pelännyt, että koska se ajattelee, että kyseessä on lähes sama homma kuin metsäjäljen kepillä. Pyysin kovasti tuomaan löydetyn tunnarin, mutta ylipäätään täytyy miettiä tätä. Toisekseen se ei osaa tuoda tunnaria kovin hyvin, ote pikkuiseen kapulaan on onneton. Eli tämäkin pitää ihan erikseen harjoitella, miten tunnaria pidetään ja ehkä sitä kautta tunnarikapulan nosto maasta ja nouto vahvistuisi ja makuulle ilmaisu jäisi näistä unholaan.