Matka koiratanssikisoihin

Tammikuussa minulla ei ollut vielä tietoakaan koiratanssista ja olin suunnitellut tulevalle keväälle toko ja rallytokotreenejä Leen pään menoksi. Mutta mistä se sitten lähtikään, ehkä Annan vinkistä, että koiratanssi on hyvä tilaisuus opettaa nuorelle koiralle esiintymistä ja sitä, että miltä tuntuu kun ohjaaja vähän jännittää. Sitten huomasin tutkivani koiratanssin ja htm:n sääntöjä. Kirjoittelin ylös ne kaikki mahdolliset positiot, mitä laji vaatii ja mietiskelin, että mitkä näistä olisivat Leelle mahdollisia. Ja se tuntui ihan mahdolliselta, koska alokasluokan htm-ohjelman voi rakentaa kahden tai kolmen position varaan. Enemmänkin niitä saa olla, mutta parempi olisi keskittyä tekemään edes ne kaksi tosi hyvin ja vaihtelua saa muuttamalla tempoa tai kulkusuuntaa.


Sitten mielessä oli kaksikin kappaletta, joita testailin niin, että laitoin musiikin soimaan ja videoin koiran kanssa liikkumista musiikin tahtiin. Toinen näistä kappaleista tuntui hyvin mätsäävän ja päädyin, että tämä on se, mihin voisi rakentaa esityksen. Se oli First aid Kidsin esittämä Wolf. Katselin tätä heidän tekemää musiikkivideota ja yritin kovasti päästä kiinni siihen, mistä siinä laulussa oli kyse. Mielessä oli kaiken aikaa Tamskin omat koiratanssin pääsiäiskisat. Mikäs olisikaan helpompaa kuin aloittaa uusi laji kotihallissa. Sinne lähtikin ilmo heti ilmoittautumisen auettua ja saimme paikan koiratanssin kisaan htm alokasluokkaan. Vähän hirvitti, onkohan tässä nyt mitään järkeä?


Anna-ystäväni rakensi sitten minulle ohjelman koreografian ja kirjoitin sitä kovasti ylös. Kuunneltiin kappaletta ja harpottiin Tamskin hallin treenikentällä peräkkäin. Aloitan tästä ja lopetan tähän. Kehää tulisi käyttää kokonaisvaltaisesti ja piti välttää sitä, että jää pyörimään vain yhteen kohtaan.
Paperille tuli paljon asioita, mitä piti Leelle opettaa. Ja siitä se lähti. Treenasin viikon erityisesti vain oikean puolen seuraamista ja aluksi se oli tosi hapuilevaa. Tuntui, että vasemman puolen seuruu parani ihan hurjasti sen jälkeen, kun oltiin menty hetken oikealla. Opeteltiin ihan uusi positio "laappa", missä koira seisoo edessäni ja sitten se yhdistettiin vielä niin, että laukkaamme kokonaisen ympyrän siinä.


Pala palalta ohjelma alkoikin kasaantua. Tässä kohdin varattiin Annan ja Rayn kasvattaja Suskun kanssa Taidogas-hallia meille kolmeksi tunniksi. Ohjelman palaset alkoivat olla kasassa, mutta siihen piti saada jotakin koiratanssimaista eli piti opetella liikkumaan musiikin tahdissa. Heiluta käsiä, notkista polvia ja ole rennompi. Ei ollut helppoa. Piti myös katsella paljon koiratanssivideoita netistä, että miten muut liikkuu? Miten ohjelmat alkaa ja loppuu?


Pikku hiljaa Lee oppi ohjelman ulkoa ja se ei kyllä montaa toistoa vaatinut. Pääsin Liisa-Idan kanssa treenaaman ja sain häneltä mm ennakointiin hyviä vinkkejä. Muokattiin ohjelman alkua, että teinkin ohjelmaa peilikuvana. Liisa-Ida kannusti myös helpottamaan ohjelman alkua ja jättämään vaikeammat asiat, kuten hitaan seuruun ohjelman loppuun.


Sitten piti taas miettiä ohjelman teemaa. Mistä saan sopivan mekon? Mitä hiuksiin? Kuuntelin kappaletta uudestaan ja uudestaan. Tutkailin sen sanoja ja mietin, että miten ihmeessä välitän sen laulun tunnelmaa tuomareille, jotka eivät ehkä ole koskaan edes kuulleet sitä kappaletta. Kaikkien tuntemissä biiseissä kuten elokuvateemat on se hyvä puoli, että jos musiikkina olisi vaikka Indiana Jonesin theme song, tietäisivät kaikki, että mistä siinä on kyse.
Mekko löytyikin kaverin kaapista ihan noin vaan ja piti heti testata, että toimiiko se koiran kanssa.

Toimi se. Sitten löysin Uffilta päälle karvaliivin eli hihkuin innosta, tää on susiliivi.


Viikkoa ennen koiratanssikisoja lähdin Salla Haaviston yksärille. Tämä oli kertakaikkiaan hyvä juttu. Kokonainen tunti ja Salla opetti asioita, mitä ei itselle ollut tullut mieleenkään. Todella kannattaa hakeutua lajin huippu-osaajan luokse, sillä Sallan kanssa aloitettiin ihan siitä miten menen kehään. Salla puhui siitä, että koiratanssiesitys on kuin näytelmän iso rooli. Minulla pitää olla rooli päällä jo siitä hetkestä eteenpäin kun astun kehään. Vaikka ohjelma alkaa vasta musiikin lähtiessä päälle, voin vaikuttaa tuomareihin jo ihan sillä miten astelen koiran kanssa kehään ja miten teen tervehdyksen. Ensivaikutelma on tärkeä. Tokomainen selkä suorana seuruutus piti jättää nyt viimeistään tässä vaiheessa pois ja kehään pitikin liihotella kuin kedon kukkanen. Se oli vaikeaa se. Vinkiksi tuli, että minun piti kuunnella musiikkia ennen omaa suoritusta ja siten saisin ohjelman vaatiman roolin päälleni. Katsottiin myös käsiä, että miten pidän niitä liikkeessä ja muutettiin ohjelman loppua. Salla vinkki: "katso sitä koiraa siinä lopussa niin kuin se on maailman paras ja rakkain koira". Ja minähän katsoin, kädet sydämellä.


Sallan tunnin vinkit otettiin heti hyvään syyniin seuraavana päivänä, kun oltiin taas Taidoggaalla Annan ja Suskun kanssa. Nyt alkaa näyttämään hyvältä, sanoivat he. Jotenkin itseäni hirvitti, että enää viikko aikaa. Tuntui, että ohjelmaa on helppo mennä läpi ilman koiraa, mutta kun siihen yhdistetään koira ja musiikki ja se, että asioiden pitää tapahtua musiikin tietyissä kohdissa, niin on se haastavaa.

Saman viikon sunnuntaina oli vielä Liisa-Idan koiratanssin workshop-koulutus tamskin hallilla. Todella hyvä koulutus. Tämä oli ikään kuin verkostoitumista toisten koiratanssiharrastajien kanssa. Koulutuksen teemana oli laadukas htm, jossa mietittiin positioiden kriteereitä ja teknistä laatua. Just tämmönen pipertely sopii mun luonnolle. Kriteereinä pidettiin oikeaa paikkaa, suoruttaa eli sitä, että koiran takapää on suorana, etäisyyttä ohjaajasta ja ilmettä. Jotta positio on laadukas, sen täytyy onnistua näissä kaikissa kriteereissä. Lee harjoitteli kanssani oikean puolen täsmällistä paikkaa ja tämä oli tosi hyvä treeni. Tehtiin sitä niin, että kosketusalusta oli siinä oikealla sivulla ja koiran tuli aina hakeutua siihen täsmällisesti. Kiinnitettiin huomiota myös suoruuteen, että se seisoo vierelläni suorassa. Leen takapää kääntyy herkästi taakseni. 

Viikko meni nopeasti ja kevensin koeviikon treeni-ohjelmaa niin, että tiistaina Lee oli täysin lepopäivällä ja torstaina ei treenattu mitään, mutta käytiin vain hyvällä lenkillä.


Pitkäperjantaina eli kisapäivänä jännitti, ihan sikana. Ja tuntui juhlalliselta ostaa Leelle kolmas kisakirja, mitä täyttelin vapisevin käsin.

Toisaalta pahin jännitys katosi kisapaikalla, kun päästiin itse asiaan.  Kehään tutustumisessa kävin oman ohjelmani kolmeen kertaan läpi ja sitten se oli siinä. Lee tuntui tosi kivalta ja kehään mentiin yhdessä juuri niinkuin ollaan harjoiteltukin. Ja siitä se sitten lähti. Pari pientä kohtaa olisi voinut mennä paremmin, mutta kun ohjelma oli ohi, olin niin iloinen ja helpottunut. Me oltiin tehty kaikki kohdat juuri niin hyvin kuin ikinä voidaan tehdä. Enää jännitettiin, että pitivätkö tuomarit siitä. Ainakin kaikki kaverit, ystävät ja tuttavat kävivät kehumassa meidän yhteistyötä.
Ohjelman jälkeen olimme pelkkää hymyä.

Koirantanssikisoissa tuomareita on kolme, jotka jokainen arvostelevat ohjelman omasta näkökulmastaan. Kolmen tuomarin pisteet lasketaan yhteen ja olen niin vasta-alkaja, etten edes ymmärrä mistä ne pisteet tulivat. Kiva oli kuitenkin saada jokaisen tuomarin palaute vielä kirjallisena kisakirjan välissä.


Itse esitys





Susanna Ekblom: Todella kiva tunnelma ohjelmassa, upeasti tehty koreografia temmonvaihteluilla. Pieniä kontaktinkatkoja, mutta pääosin hyvää seuraamista.


Katja Tamminen: Pivottia tehdessä voisi muistaa, että koira tekee enemmän töitä kuin ohjaaja. Sujuvaa seuruuta, mutta koira saisi olla lähempänä ohjaajaa.


Nadja Böckerman: Koirakolle sopiva musa & rauhallinen ohjelma. Koira pitää paikkansa hyvin positioissa, mutta vauhdikkaammissa osioissa olisin kaivannut positioiden monipuolisempaa esittämistä.


Tekninen laatu 85,33
Taiteellinen vaikutelma 81
 = 166,33  Kuma, sij 2/10. Lupa kilpailla avoimessa luokassa.

Nyt täytyy miettiä rauhassa miten jatketaan. Ehkä kisaamme syksyllä sitten avoimessa luokassa, jos kesä panostetaan nyt kesälajeihin: jälkeen, hakuun ja pk-tottikseen. Mitähän me tokon kanssa tehdään? Ihan kaikkea ei voi koiran kanssa samaan aikaan harrastaa, joten nautimme nyt hetkestä ja teen pikku hiljaa suunnitelmia jatkoa varten. Kiitos kuitenkin kaikki tähän projektiin osallistuneet, yksin tämä ei olisi ollut koskaan mahdollista. Tämä oli hienoa. Olen niin oppinut nauttimaan näistä pienistä etapeista enemmän kuin päämäärästä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Siksi jokainen treeni ja koiran kanssa koettu hetki pitää tallettaa muistin onnen lokeroihin. Pitää uskaltaa nauttia ja näyttää se myös koiralle.