Sunnuntaina sovittiin Kaisa Jalavan kanssa, että nähdään Laureeninkallion metsissä kuvaussessioiden merkeissä. Kaisa saikin niin ihania kuvia Leestä, että uskomatonta, miten joku osaa vangita kameraan just ne oikeat ilmeet ja metsän tunnelman. Sovittiin myös siihen samaan yhteyteyteen, että tallataan koirillemme jäljet vanhentumaan ja ajetaan ne pois sitten kuvaamisen jälkeen. Kaisalle kävi vain jälkeä tallatessa vahinko, sillä Kaisa huomasi, että auton avaimet tippui taskusta sinne metsään jälkeä tallatessa. Kaisan auton ikkunat ja ovet oli lukossa, koirat ja kamera siellä autossa. Totesin saman tien, että turhaa ottaa tämän suhteen mitään riskejä. Ajetaan se jälki samantien pois ja löydetään ne avaimet, sillä oli ihmeellisen lämmin iltapäivä ja aurinko paistoi. Itse jälki oli kiva 500m reitti kolmella kepillä. Jäljestys sen sijaan oli juuri sellaista ilmaivainujäljestystä, mitä nyt kuvitella saattaa, kun ajetaan jälki ihan tuoreeltaan. Kaksi keppiä löytyi kolmesta, mutta eipä siinä sen ihmeemmin analysoitavaa. Tärkeintä oli, että Kaisa löysi avaimet ja sai auton ovet auki. Ja me tietty sen jälkeen näitä ihania valokuvia.
Maanantaina aloitin Isakssonin Maaritin vinkeillä opettaa Leelle pudotetun esineen noutoa. Tämä on yksi liike etsintäkokeen viidestä eri maastossa suoritettavasta liikkeestä. Siinä ohjaaja kulkee sovittua reittiä maastossa tai pellolla seurauttaen koiraansa ja tiputtaa matkan varrella siihen esineen. Esine voi olla mikä tahansa oma esine, kunhan se ei ole noutokapula tai lelu. Otin tähän tarkoitukseen vaaleanpunaisen rukkasen, jonka nimeksi tuli Tips. Alkuvirittelyiksi hoen tehdään tips ja näin yhdistän koiralle mielikuvaa heti alusta saakka. Alkeisharjoituksissa pudotan Tipsin lähtöpisteeseen niin, että Lee huomaa tiputuksen ja esineen jäännin. Sitten seurautan jonkin matkaa, käännös, perusasento ja sanon Tips, mikä on lupa noutaa se pudotettu. Koiralla on tässä kohdin mielikuva, että esine jäi sinne lähtöpaikkaan, jota kohti se etenee kuljettua reittiä, hakee esineen ja tuo sen minulle. Myöhemmin esine tippuu seuruun aikana, eikä sitä saa näyttää koiralle, mutta uskon, että mielikuva kantaa ja tips vihjeestä koira lähtee samaa reittiä kohti lähtöpistettä ja reagoi varmasti matkan varrelle tiputettuun esineeseen, vaikka se olisi vähän lähempänäkin.
Lee tuntui heti oivaltavan Tipsin ideaa, joten hyvä Lee.
Maanantai-iltana olin Leen kanssa Tavesin kentällä Niihamassa ja tajusin siinä, että meillä on vielä valovuosi matkaa bh-kokeeseen ja pk-tottikseen. Talven aikana ollaan tehty pienesti tuomarille ilmoittautumista ja henkilöryhmää, mutta jos parina on voimakkaasti ääntelevä sakemanni, niin jo on vaikeeta. Toko ja rallytreenissä treenikaverit on yleensä hiljaisia, joten pitänee nyt laajentaa treenikavereita pk-koiriin. Toinen, mitä Lee ihmetteli oli paikalla makuussa oleva koira ja paikallaan pönöttävä ihminen, joka on selin koiraan. Lee, joka on sellainen silmiään käyttävä eläin, teki nyt oikein isot silmien "muljautukset" ko paria kohtaan. Luoksetulostakin tuli ensimmäisellä kertaa vähän banaani, kun piti siinä laukatessa miettiä sitä paikalla olevaa. Sitten taas kun Lee oli itse paikalla makuussa, niin pää pyöri, kun sen piti tuijottaa sitä suorittavaa paria. Jäin hyvin lähelle ja palkkasin Leetä paljon siihen makuulle ja niihin hetkiin, kun se irrotti silmänsä suorittavasta koirasta. Opetettava asia tämäkin.
Tiistaina oltiin Sepon, Kaarinan ja Jämän kanssa Lihasulan metsissä. Tallattiin ensin toisillemme jäljet ja ajettiin peremmälle metsään tekemään esineruutua. Tiesin yhden tosi hyvän esineruutupaikan, mikä meillä oli käytössä viime syksynä järjestetyssä etsintäkokeessa. Joten tallattiin kolmistaan ruutu hyvin ja Jämä suoritti ensin. Leelle oli nyt tarjolla täyskokoinen ruutu, vieraan koiran hajut, hyvät tallaukset ja vieraat esineet. Lee lähti ekalla pistolla hyvin, mutta ihmettelin, että miksi se palasi luokseni tyhjin suin. Ruudussa oli kuitenkin 5 esinettä tyrkyllä. Kaarina näki, että Lee oli kyllä paikallistanut esineen, mutta jätti sen siihen. Hmmmm. Uusinta-pisto ja nyt tuli esine. Sitten toinen pisto ja taas tuli esine. Nostatutin neljä esinettä ja Lee työskenteli hyvin. Analysoitiin Kaarinan kanssa, että Lee on tämän kevään ekat vieraat esineet ja Lee oli epävarma, että kuuluuko sen ottaa suuhun jotakin noin vieraan hajuista. Tajusin saman tien, etten ota tänä kesänä sille kertaakaan enää omia esineitä, niiden täytyy olla aina vieraita, ettei esineiden arvottaminen tule sille mieleenkään.
Jälki Leelle oli noin 700m pitkä kuudella kepillä. Jälki kulki kaksi kertaa sellaisen polun yli, missä kulkee ihmisiä ja varmaan joku oli siinä juuri sinä aamuna kulkenut koiransa kanssa. Lee nimittäin nosti koipea kummallakin polun ylityksellä ja unohti hetkeksi mitä se on tekemässä. Tässä näkee miten nuori ja kokematon se on. Lisäksi olisin toivonut siltä tarkempaa työskentelyä, sillä ainakin kahdessa kohtaa sillä oli jälki vähän hukassa. Jälki oli haastava ja siellä ol kaikkea mahdollista matkan varrella. Suopursuinen suo ja kaatuneita puita. Todella hyvää haastetta, mutta näitä se tarvitsee paljon lisää tullakseen vahvaksi jäljestäjäksi. Kaikki kepit löytyi, joten siitä sata suukkoa Leelle. Kiitos Sepolle hyvästä jäljestä!
Keskiviikko-aamuna oli treffit Pirjon ja sakemanni Hipsun kanssa. Kävin merkkaamassa itselleni metsään pudotetun esineen reitin Pirjoa odotellessa ja tehtiin sihen Leen kanssa hyvä Tips. Tämä oli nyt ensimmäistä kertaa metsässä. Lee teki todella hyvin siihen nähden, että homma on markkinoitu sille vasta toissapäivänä, mutta tein sen myös helposti niin, että se näki mihin esine tiputettiin. Saatiin onnistunut harjoitus ja jatkossa tarvitaan lisää erilaisia maastoja ja erilaisia matkoja.
Esineruudussa Lee kävi Hipsun jälkeen ja taas esineitä oli tarjolla viisi, nostettiin neljä. En halunnut nähdä, mitä esineitä Pirjo vei ruutuun, etten tiedostamatta vaikuta siihen, että valikoin itse niitä. Toivoin vain, että sellaisia kunnollisia esineitä, joista voi saada hajun. Ilahduin, kun Lee toi minulle yhden nahkaisen pienen jumppatossun. Itse en olisi ehkä valinnut sellaista, kun olisin ajatellut, että tämä on varmasti liian vaikea. Joten hyvä näin.
Lopuksi käytiin vielä vähän Kyötikkälän kentällä. Ilmoittautuminen meni hyvin, nyt ei tarvinnut hirveästi ihmetellä Hipsua. Vein Leen paikallamakuuseen ja palkkailin/kehuin, kun oli paikallaan. Tästä on vielä pitkä matka varmaan makuuseen, kun suorittava koira tekee luoksetuloja tai noutoja, mutta hyvä alku oli tänään tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti