Maastojuttuja

Viikonloppu jatkui Uuraisilla vepekokeen jälkeen lajia vaihtamalla. Ne Uuraisten kangasmetsät on sellaiset, ettei vaan voi jättää käyttämättä. Joten huokaisin tietyllä tavalla helpotuksesta, että nyt kesän/syksyn kokeet on käyty ja voidaan vaan treenailla nyt ilman koepaineita koko syksy. Suunnittelin, että seuraava syksy rakennetaan metsässä maastojuttuja paremmiksi niin kauan kunnes lumi sataa maahan. Ulkokentällä käyn rakentamassa nyt pk-tottikseen liittyviä juttuja ja sisällä hallissa keskitytään perusasioihin, jotka toistuu kaikissa lajeissa kuten jäävät asennot tai nouto. Mutta teen hyvät suunnitelmat paperille, jotta jokainen palanen tulisi huomioiduksi. Rally-tokoa treenaamme keskiviikkoisin tamskin valkussa ja jokunen voittajan rallykoe olisi hyvä laittaa myös loppuvuoden kalenteriin, että tulisi panostettua myös siihen. 

Mutta paluu niihin maastotreeneihin. Lee ajoi lauantaina Annan tekemän jäljen, joka oli pituudeltaan ehkä 400 - 500m ja siinä oli 5 keppiä. Janapaikan olin suunnitellut itse ja Anna talloi janalle näyttämästäni paikasta. Janakrepin alle jää ruokakippo, jolla vahvistetaan suoraan juoksemista. Nyt Lee ei lähtenyt ensimmäisellä yrityksellä suoraan ja otin sen heti pois, ei ottanut nokkiinsa siitä vaan keskittyi uusinnalla paremmin, tarkensi katseensa janamerkkiin ja meni suoraan. Jes! 

Jälki ajettiin aikataulullisista syistä vähän liian tuoreena ja se tallattiin vesisateen jälkeen, mikä näkyi heti jäljestyksessä, että Lee ajoi jälkeä korkealla nenällä. Kaikki kepit löytyi, niiden ilmaisut oli kivat ja olimme kaikki oikein tyytyväisiä.

Sunnuntaina käytiin heti aamusta tallaamassa jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin muita pikkutreenejä. Pudotettu onnistui tosi hyvin. Tässä otan ohjelmistoon virittelyn, missä teen pudotetun rukkasen noston ennen varsinaista pudotetun alkamista. 

Esineruutua yritettiin tehdä niin, että ruudussa on noin kymmenen esinettä ja koirat saa hakea niitä vuorotellen. Vaan Leen kanssa tämä treeni ei onnistunut, koska sen mielestä sisko Venla on maailmassa ihaninta ja kyllä se nyt yhden esineen kävi hakemassa, mutta silmät sekä ajatukset koko ajan Venlassa. Tätä en halunnut vahvistaa, joten Lee meni autoon ja teki sitten oman esineruutunsa Venlan jälkeen. 

Aron sai siivota esineruudun ihan lopuksi ja siinä Aronin työskentelyä katsoessa mietin, että sille esineruutu on tullut opetettua hyvin. Lähetin Aronin vasemmasta reunasta ja sen kanssa ruudun pystyi käymään järjestelmällisesti kaistoittain läpi. Jos pistolla ei löydy esinettä, palaa Aron luokseni hyvillä mielin ja lhetän sen uudelle pistolle. Näin saatiin siivottua ruudusta esineet pois. Leen työskentely on tällä hetkellä enemmän juoksemista eikä se näytä mitenkään järjestelmälliseltä. Lisäksi Lee läähättää esineruudun jälkeen tavallista enemmän, mikä kertoo sen pään sisäisestä kuumumisesta, joten taidan palata ihan kaistatreeneihin Leen kanssa ja suunnitella esineruututreenit huolellisemmin. 

Jäljen ajo oli Leellä todella hyvää ja Annan jättämät kolme keppiä nousivat hyvin. Annoin Annalle kaksi pientä kepin pätkää myös mukaan kokeeksi, että ilmaiseeko Lee ne, mutta ei ilmaissut. Tämä oli hyvää tietoa itselle, että Lee osaa ilmaista normi kepit jäljeltään, mutta mihinkään kikkailuihin se ei vielä taivu. Lisää nenänkäytön kokemusta siis tarvitaan. Jälki oli 500m pitkä ja kulmat meni hyvin ja hienosti Lee ajoi sen, vaikka jäljen loppusuora kulki metsätien laidassa. Muistan Aronin jäljestyksestä, että tälläiset tienvierusjäljet aina sekoittivat sen ajatukset.