Eilen aloiteltiin päivämme hyvällä metsälenkillä Elinan ja schape Ellin kanssa. Petra oli koulussa ja otin Rayn lenkille mukaan, ettei sen tarvinnut jäädä yksin. Hyvin se Ray mukana pysyy ja jaksaa järkyttää uimataidoillaan joka kerta. Pulahti nyt suolampeen ja teki kunnon kunniakierroksen siellä siinä missä kaikki muut vaan katsoivat että mitä toi tekee.
Lopuksi hyvä ryhmäpose rapaisista koirista.
Kotimatkalla pysähdyin läheisen koulun hiekkakentälle tokoilemaan. Aloitin katsekontaktiharjoituksilla ja paikallaan ollen meni hyvin. Koska ympäristössä ei oikeastaan ollut mitään häiriöitä, päätin lähteä liikkeelle. Nyt ääni tuli mukaan samantien. Ei hemmetti. Keskeytin treenin samantien ja ajattelin, että tehdään kaukokäskyjä, sillä ne tasaavat aina mielen. Jostain syystä nekään ei onnistuneet ja ekaa kertaa ikinä kaukojen tekniikka levisi. Maasta istumumaan noustessa tuli pieni piip ja meillä on nyt nollatoleranssi, yhtään ei voi jatkaa jos ääni tulee. Tein monta maasta ylösnousua läheltä ja näissä tekniikka super, hypähtää ylös niin että kummatkin etujalat vetää vatsan alle. Ihailen tätä tekniikkaa, mutta mieli ei pysynyt mukana. Lopuksi taas palasin oikealla puolen olevaan katsekontaktijuttuun ja nyt pysyi hyvänä.
Pieni tauko ja sitten alkoi meidän tosi tokottelut :-)
Keskeisiä teemoja on merkille meno, siinä pitää mennä laukalla ja merkin takana pitää olla suorassa. Aron mielellään jää silloin, että sen nenä on kohti ruutua ja olenkin päätynyt siihen, että asento merkin takana pitää olla aina suora riippumatta siitä, onko kyseessä ohjattu vai ruutu. Joten kun pidin kriteeristä kiinni, tippui myös vauhti hetkellisesti, koska merkin takana pysähtyi itse, mutta odotin että korjaa asentoaan kunnes kehu. Jos teki kertalaakista hyvän merkille menon, lensi patukka.
Ruutun meni ensimmäisellä kerralla tosi hyvin, toisella kerralla alkaa ennakoida ja jää ruudun tosi eteen. Vaihdoin merkin paikkaa ja lähetin ruutuun vähän eri kohdasta, ihan ok.
Ohjatunnoudon kanssa tehtiin myös merkkiä ja kun meni kerrasta laukalla merkin taakse ja suoristi itsensä, sai välittömästi jatkaa kapulalle ja vauhdista patukkaan. Suunnat ja kaaret se osaa.
Lopuksi luoksetuloon jännitettä. Jätän maahan, kävelen x matkan päähän ja heti kun käännyn saa kutsun tulla kädessä olevaan patukkaan. Tehtiin näitä 4 eri etäisyyksiltä.
Treeni pisti läähättämään joten loppukävelyt vielä tähän päälle.
Ilta kuluikin ensin viedessä Petra ja Ray niiden agitunnille. Petra on päässyt junioireiden ryhmään ja Ray on kyllä siellä tosi reipas. Harjoittelivat ensimmäistä valssia ja lapsi on lahjakkaampi kuin äitinsä.
Sieltä kaasupohjassa kokoukseen. Tulossa on Tavesin lipun alla vetohiihdon sm-kisat ensi vuoden maaliskuussa sisältäen piirinmestaruudet ja belgien et bortsujen rotumestikset. Kilpailut pidetään Jämillä, joten kisatoimikunnan ensimmäinen kokous starttasi nuo häpeningit. Puitteet pitäisi olla paremmat kuin täällä Kangasalla.
Sieltä vielä kouluttamaan omaa agimölli/penturyhmää tunniksi. Ryhmässä on kaksi ihan pentua, kaksi 8 kk vanhaa ja yksi 2-vuotias, joka ei ole tehnyt yhtään agia. Olikohan tämä nyt viides kerta ja kaikki ovat menneet huikeaa vauhtia eteenpäin.
Tänään aktiivisuuteni oli hiukan hillitympää. Ensin metsään lenkille, jossa Aron ja Elvis vähän irroittelivat hirven hajun perässä. Jättivät minut hetkeksi ihan yksin. Onneksi palasivat luokseni, tosin ihan eri suunnasta mistä oletin. Kuitenkin ihana syyspäivä, vettä ei satanut ja hirvikärpäsetkin olivat koloissaan. Nautin!
Kotimatkalla Kangasalan keskustassa olevalle hiekkakentälle tokoilemaan Aronin kanssa.
Nyt aloitin taas 4 vauhtiluoksetulolla. Jotakin jännitettä sain aikaiseksi, sillä ensimmäinen maahanmeno oli sellainen kireä kuin viulunkieli, kolme seuraavaa ok. Lähtee heti käskyn kuultuaan palkkaan kiinni, joskin lisää näitä on tehtävä. Aronin luoksetulo kun ylipäätään on aika löysä tokossa.
Sitten jatkoin merkki/ ruututreenillä. Merkistä noin 5 m taaksepäin oli mun kassi leviteltynä ihan tarkoituksella ja ensimmäisellä lähetyksellä Aron näistä vähän hämääntykin. Uusinnalla löysi tiensä merkin taakse. Heti kun merkille meno täytti kriteerit sai jatkaa ruutuun. Ruutukin oli vähän vaikeassa paikassa, ei suinkaan keskellä isoa hiekkakenttää vaan piti juosta kohti kentän katsomoa.
Toki ruudusta oli vielä matkaa kentän laitaan. Ensimmäinen ruutu meni hyvin ja Aron sai palkaksi patukan. Tämän jälkeen siirsin ruutua lähemmäs vielä sitä kentänreunaa eli matka merkiltä ruutuun piteni 5 metrillä, kun merkin paikka pysyi samana. Aron selvästi yllättyi vähän ruudun liikkumisesta, se näkyi ihan pienenä muutoksena vauhdissa, pysähtyi ilman käskyä ruutuun, melko eteen, mutta oli ruudussa. Hyväksyin tämän, sillä ratkaisi asian kuitenkin hyvin. Tämän jälkeen ruutu tulikin 7 m lähemmäs merkkiä ja tää oli hyvä. Koiralla oli tietysti jonkinlainen oletus matkasta ja nyt ruutu olikin yllättäen lähempänä, jolloin se laukkasi hidastamatta täysillä sisään ruutuun, toppasin ennen takarajaa ja koira seisoi täydellisellä paikalla ruudussa. Jes miten hyvin!
Tämän jälkeen Aron sanoi lääh, olihan se juossut jo aika tavalla. Tein nyt yhden kaukokäskyn alun eli yksi maasta istumaan. Teki ääneti, joskin ihannoin skarpimpaa nousua, mutta se äänettömyys on nyt se tärkein.
Loppuun ohjatun noudon merkille, vein kapulat valmiiksi. Tää oli aika tyhmää, sillä kaksi kertaa meni merkille ravissa. Plääh. Roiskadin koiran lennosta merkille ja näin sain sen laukkamaan ja heti kun oli laukannut merkin taakse sai jatkaa vasemmalle kapulalle. Tämän teki hyvin ja siihen loptimme kenttätokot.
Lopuksi loppukävelyille Kangasalan keskustaan. Ihan kuollut kylä näin keskellä päivää, kun yritin bongata mahdollisimman hyviä häiriöitä Aron kontaktin pitämisen haasteiksi. Oltiin mionen kaupan edessä, pankin edessä, apteekin edessä ja Aron oli hyvässä mielentilassa. Pari kertaa se retkahti vilkaisemaan jotakin ohikulkijaa mutta se piti kontaktinsa myös pitkiä aikoja.
Nyt mun koirat on tyytyväisiä ja kiittävät, että menen huomenna taas töihin ja illaksi Petran vanhempain-iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti