Perjantainen treeni-ilta

Eilen meillä oli suunnitteilla hakutreenit unelmien treenimetsässä Oriveden Hirsilässä. Ja kun sinne on hiukan ajomatkaa, päätin lähteä ajoissa ja treenata ensin Leen kanssa jälkeä ja janoja. Laskin myös, että koko iltahan tässä menee, joten otin kyytiini kaikki koirat. Pikku-Cody on helpompi vahdittava, kun se on mukana autossa häkissä. Se kun olisi pidettävä vielä viikon verran levossa takakoiven loukkaantumisen vuoksi. Ja ei ole sitten mikään ihan helppo homma, koska 12-viikkoisella on sitä energiaa nyt enemmän kuin muilla.
Söpöhän se on :)

Tein Leelle ensin kaksi janaa. Yritin valkata metsästä semmoiset kohdat, ettei janalle osu mitään maastollisesti kierrettävää ja Leen pitäisi nähdä se takamerkki, minkä juuressa on herkkupurkki. Janoilta jatkui 50 metrin lyhyt jälki yhdellä kepillä.

Eka jana ja Lee puhkui intoa. Se lähti hyvin, meni muutaman metrin vinoon, mutta suoristi heti linjansa kohti janan takamerkkiin ja eteni hyvin herkulle. Herkussa oli kansi päällä niin, että koira saa itse sen kuonolla siirrettyä. Joten seisoskelin siellä takana koiraa kehuen ja kun ruoka oli syöty, niin Lee jatkoi oikeaan suuntaan jäljestystä ilmaisten kepin ja palkkasin sen hyvin.

Kakkosjanalla se ei lähtenyt suoraan vaikka kuinka kohdistin sen katsetta takamerkille. Sinkosi ihan vikasuuntaan. Otin pois, koska kriteeristä pidetään kiinni. No siitäkös Lee pahoitti mielensä, eikä halunnut lähteä yhtään mihinkään. Voi argh! Jätin sen käskyn alle istumaan siihen tielle ja juoksin itse sen janan sinne takamerkille, näytin että täällä on meidän ”edessä”.  Ja niin syttyi Leen lamppu ja se teki täydellisen janan juosten luoti suoraan takamerkille, söi ruuan, kehuin ja jäljesti pikku jälkensä kepin hyvin.

Kolmas jana/jälki vielä odotti. Ja kannatti pitää niistä kriteereistä kiinni, sillä nyt meni kerrasta suoraan ja oikein. Kehuin runsaasti. Meidän janat on nyt semmosia n.30 metriä pitkiä.
Nyt Leelle oli tarjolla tältä janalta n.250m jälki, missä havaitsin, että kulmissa se hukkaa jäljen. Joutuu pyörimään löytääksen sen uudestaan, mutta kulmia pitää nyt työstää erikseen seuraavilla jäljillä. Kaikki kepit se ilmaisi, niitä oli nyt 5 kpl ja tuntuu, että paras palkka sille on, että hihkun jes ja vauhtipalkkaan sen kädessäni olevaan palloon heti ilmaisusta. Se hylkää tässä kohdin kepin, kun se laukkaa luokseni palloon, mutta joka kerta se meni pallo suussa omatoimisesti takaisin kepin luokse makuulle. Tällä jäljellä oli myös yksi metsähiekkatien ylitys, jonka se ratkaisi hyvin.

Sitten sai pikku-Cody jäljestää. Olen tehnyt sille nurmelle pieniä ruokaa sisältäviä tallauksia, joiden tarkoitus on vaan opettaa pentua käyttämään nenäänsä ja väsyttää sitä henkisesti. Cody on niin super-ahne, että ruoka on sille todella ilo ja omat turvotetut nappulat on ihana löytää. Ihan kaikkia se ei kerralla malttanut syödä, joten Cody taisi ajaa 5 metrisen metsäjäljensä kolmeen kertaan. Se etsi siis joka ikisen namin.
Cody on ihan huikea pentu, mutta se on Petran, joten saan opettaa sille vain näitä jälkijuttuja, muuten Petra opettaa ja kouluttaa sitä. Aloitan Codylle vielä tänä syksynä jälkikeppien opetuksen ja odotan innoissani jo ensi kevättä, että sen jälkikoulutuksen voi oikeasti aloittaa. Nämä ensimmäisen syksyn jäljet on sellaista mukavaa hömppää.

Tästä siirryinkin sitten kilometrin päähän hakutreeneihin ja Lee teki omalla vuorollaan risteily/juoksutustreenin, missä uutena asiana sille ole maalimies, joka oli mies. Meidän naisvaltainen treeniporukka sai siis yhden kerran miesvahvistuksen. Lee meni hyvin maalimieheltä toiselle, se juoksee kovaa, suoraa ja on erittäin motivoitunut. Nyt mun ehkä pitää googlettaa "rullailmaisun opettaminen", sillä olisi kiva tehdä jo sitä.

Lopuksi jäätiin vielä lenkkeilemään ja kotimatkalla poistelin hirvikärpäsiä päästäni. Eli normisyksyä.