Aluevalmennusta

Hullulla on halvat huvit ja se nauraa eniten kenellä on vahvin lääkitys. Tuli vaan mieleen nämä, kun olimme klo 8 Sdp:llä rakentamassa rataa tänä aamuna. Koutsimme Jari Suomalainen sanoi, että hän olisi voinut kyllä aloittaa treenit jo klo 7. Aikaisissa treeneissä oli se hyvä puoli, että ehdin sitten loppupäiväksi lasten kanssa viettämään laskettelupäivää, joten näin se toimii.

Tänään meillä oli taas sangen mielenkiintoinen rata, 22 estettä.

Alkuhässäkkä näytti turhan haastavalta meille, joten pyysin saada aloittaa esteen 5 takaa. Koska Jari on sen linjan miehiä, joka toivoo meille mahdollisimman paljon onnistumisen kokemuksia, hän suostui tähän. Ja näin ollen hyppy, pituus ja putkeen. Kerran 5 esteen rima tippui lähdössä, Aron oli ajatuksissaan jo pituudella. Putkestä juostiinkin sitten kaareavaa uraa, jossa 9-10 väliin piti hihkaista Aron, että sain koiran kääntymään esteelle 11. Kun en ensimmäisellä kerralla sanonut tuossa välissä mitään, oli Aron esteellä 18. Näin sen kuuluu tehdäkin, sanoi Jari. Treenimme on tähdänneet siihen, että Aron lukee itse edessä olevia esteitä ja menee niin kauan eteenpäin kunnes toisin sanotaan. Joten kun sain sanottua Aronille ennen 10 estettä, että ihan just tullaan kääntymään, sain sen todella kääntymään tuolle 11 esteelle ja palkkauksen paikka oli siinä. Vaikeuksia oli myös 8.esteen riman kanssa. Aron lähti putkesta tullessaan ponnistamaan ehkä 2 metriä ennen estettä, jolloin oli sula mahdottomuus, että se pääsisi sen yli oikein. Heti kun rima tuossa tippui, aloinkin varmistelemaan sitä, mistä Jarilta tuli heti palautetta. En saa jäädä katsomaan tippuuko rima vaan liikkeen ja ohjauksen on jatkuttava. Kun näin tehtiin, alkoi yhteinen juoksumme kohti 10 estettä paremmin. Kun kaikki natsasti, tehtiin Aronin kanssa pitkä pätkä esteittä virheittä, vähänkös oli hienoa.

Sitten rata jatkui parin putken kautta a-esteelle, jonne Aron jäi hyvin kontaktille seisomaan ja itse pystyin siirtymään esteen 15 eteen tekemään pakkovalssin. Tässsä huomattiin, että oma ajoitus  oli vähän hätäinen ja että jos teen valssin vähän kauempana esteestä, on Aronilla tilaa hypätä este tiputtamatta rimaa. Parin yrityksen jälkeen onnistui ja päästiin kepeille. Kepeiltä leijeröin Aronin putkeen ja tämä onnistui hyvin. Samoin loppusuorakin sujui ihan kivasti, kerran Aron pääsi esteellä 21 putken väärään päähän, mutta tämä korjattiin sillä, että vaihdoin itse puolta niin, että seisoin sen väärän pään putken suulla, jolloin vain yksi putken pää oli vaihtoehtona. Radan viimeinen este keinu sujui vallan mainiosti.

Ihan lopuksi harjoiteltiin vielä tuota alkua. Ehkä 10 toistoa esteillä 3,4 ja 5 ja 4 kertaa onnistuin ohjaamaan oikein rimaa tiputtamatta nuo esteet.

Kaikkiaan saimme hyvän mielen jälleen kerran. Jari sanoi, että kehitymme hienosti eteenpäin ja itsevarmuus on kasvanut sekä koiralla että ohjaajalla. Oli kyllä kivat treenit.