Tämmöstä se on kun on vapaapäivä; treenailtiin noutujuttuja, seuruuta ja eteenmenoa kotipihassa, temppuja iltapäivällä sisällä ja illalla kehariryhmän treenit. Kotipihan jutuissa ei ollut mitään menestystä ja iltapäivällä jo ajattelin, että onneksi on agi, jossa puhaltaa ihan mukavasti. Kävikin kuitenkin kuin kanan lennolle, ei osattu. Oliko Aron väsynyt? Oliko viime viikolla 3 agitreenit liikaa vai mistä johtui....
Tehtiin rataa, jossa alun kolmannella hyppyesteellä oli vaikeuksia. Seisoin kolmosen takana ottamassa Aronia vastaan ja tekemässä ihmisnuolta siihen. Aron tuli kovaa ja suoraan niin että rima lensi siivekkeiden kera. Jokusen kerran palkattiin Aron siihen kohtaan, mihin yritän tehdä merkkauksen, että se vähän edes kokoisia ja kääntäisi itseään. Saatiin onnistuminen ja päätettiin Anun kanssa että ei hinkata tätä nyt enempää.
Kolmoshypyn jälkeen koira leijeröitiin putkeen ja estehakuisena koirana tämä on meille helppo nakki, Aron hakee putken pään vaikka mistä. Ongelmia oli sitten putken jälkeen seuraavalla esteellä. Siellä oli hyppyeste, johon Aron tulee sataa sieltä putkesta ulos ja mun pitäisi olla siellä hypyn takana tekemässä jo valssia hyppyesteelle nro 6. Rima ja siivekkeet lentäen tuli Aron joka kerta tuohon 5 hypylle. Ai miten ärsytti! Meidän lyhyt treeniaika ja ei päästä 5 estettä puhtaasti. Jotenkin saatiin helpotettuna kerran edes hyppäämään puhtaasti, mutta ongelma oli vähän se, että Aronille tulee ilmeisesti leijeröinnin seurauksena hirveä kiire vain mun luokse, eikä se välitä rimasta. Kokeilin myöhemmin tähän kohtaan sitä, että juoksen putken vieressä ja mennään yhdessä sinne hypylle. Näin Aron pystyi hyppäämään tämän puhtaasti, mutta radan jatkumisen kannalta kutoshyppy olisi ollut jo melko vaikea ohjata oikein.
No rata jatkui, kutoshyppy tehtiin itsestä poispäin, tämän taisi hypätä muistaakseni hyvin, mutta kutosen jälkeen huonosta ohjauksestani jojtuen Aron valkkasi pari muuta rataan kuulumatonta hyppyä siinä matkalle. 8 toiston jälkeen homma onnistui ja sain koiran putkeen, jonka jälkeen seuraavalle hypylle tekemään persjättöä, josta koira lähetettiin taas putkeen. Persjättö kohta oli kiva ja sain koiran putkeen.
Sen jälkeen ehdittiin tehdä vielä muutamaa hyppyä kunnes aika loppuikin.Aronkin jo läähätti ja haukkui minulle kimeästi.
Tauon jälkeen takaisin kentälle itsekseen jatkamaan. Kokeilin alkuun toisenlaista vaihtoehtoa ohjata kolmoshyppy, käytin pakkovalssia. Siinä koira hyppäsi kyllä puhtaasti, mutta seuraavaksi esteeksi valitsi itse a-esteen, joten ei kai tämäkään hyvä ollut. Otin myös aika monta toistoa sinne 5 ja 6 hypyille.
Treenailin myös radan loppupään kohtia, joissa a-esteeltä kepeille sujui tosi hyvin. Tulee täysillä aalle, ottaa hyvän on- offin ja menee virheettömästi kepeille luvan saaruaan. Tää on ainoa mitä me nyt osataan. Kepeiltä oli kiva lähettää vielä putkeen ja palkata siitä. Lopuksi Aron läähätti jo ihan hirveesti ja tajusin tehneeni paljon enemmän kuin mun piti. Tyhmää, mutta mitä enemmän epäonnistuu, sitä enemmän sitä vaan yrittää. Ja sanoohan sen nyt jo järkikin, että väsynyt koira ei oikein niistä toistoista hyödy.
Huonon omatunnon ajamana ja murheellisella mielellä käveltiin sitten kunnollinen loppujäähdyttelylenkki. Kiersin koko ideaparkin ympäri ja tilanne oli jotenkin kummallinen. Ideaparkkihan on jumalattoman iso pytinkin jossa on kilometritolkulla parkkipaikkaa. Koska kello oli jo puol 10 illalla ei siellä ollut enää ristinsielua. Aron sai mennä vapaana ja tilaa ihannoiden se ravasi hyvää ravia ehkä 100 metrin päässä minusta. Siellä oli täysvalaistus ja aurattua tilaa oli vaikka kuinka paljon. Se että siellä ei liikkunut enää yhtään ihmistä, teki siitä aution ja aavemaisen. Tulipahan käveltyä ja Aron vaikutti kuitenkin ihan elämäänsä tyytyväiseltä mennessä autoon. Koirissa on se ihana puoli, ettei ne murehdi menneitä. Eteenpäin vaan ne tuumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti