Käpy jäässä

Mun mielentila on samanlainen kuin oravalla, jonka käpy on jäässä.

Tänään olis ollut agikisat, mutta koska ei oltu kisakunnossa, jäätiin kotiin. Ja sitten seurailin tuloksia kotona tekemättä oikeastaan yhtään mitään järkevää. Näin sen huomaa kuinka iso merkitys meidän elämässä on treeneillä, harrastuksilla ja lenkeillä. Toki perhe on saanut laatuaikaa ja hyvää ruokaa, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että joku raja lihapatojen ja kakkujen leipomisellakin on.

Aron ei ontunut nyt enää lainkaan, mutta olemme liikkuneet melko kevyesti/ pienesti, ettei takapakeja nyt tulisi. Mikä ilon tunne, kun Aron venytteli sekä eteen että taakse itseään. Kun se venytti vain etujalkojaan eikä yhtään taaksepäin, olin huolissani. Päivä Susannan käsittelyn jälkeen tämä venyttely onneksi siis palasi. Pikku treenejä ollaan tehty noutokapulan kanssa, lähinnä kevyimmällä kapulalla pitoja ja hyvä palkka (broilerpyörykkää) kun vain pitää kapulaa eikä pyöräytä sitä siinä luovutustilanteessa. Tänään tehtiin muutama noutoihin liittyvä juttu kotipihassa, kuten seurautan koiran kohti noutokapulatelinettä, telineen eteen perusasento ja otan kapulan käteeni. Yksinkertainen juttu mun mielestä, mutta niin vaikeaa Aronille. Päätin että pilkon tämän tehtävän niin pieniksi paloiksi kuin suinkin mahdollista ja sitä kautta rakennan rennomman ketjun. Aronin asenne on jotenkin niin väärä näissä siirtymissä. Seuraaminen niin että mulla on kapula kädessä on Aronille myös vaikeaa, ihan kuin sen mielestä se kapula mun oikeassa kädessä ei kuuluisi joukkoon. Myös 2 kilon kapulan heittoa olen harjoitellut niin, että palkkasin koiran siitä perusasennosta ennen kuin sanoisin nouto-käskyn. 2 kilon kapulan heitossa tarvitsen heittovoimaa a huomasin kerran, että Aronia vähän häiritsee minun liike, jota tarvitsen ainoastaan tämän painavan kapulan kanssa.

Aikani kuluksi katselin tänään pk- kalenteriakin. Ihmettelen, miksei pk-kisoja saada yhtä fiksusti näkymään kuin agilitykisojakin. Nyt jokainen koe on klikattava Kopassa auki tietääkseen että miten ja koska niihin voi yrittää ilmoittautua. Oltiin jo Miinun kanssa sovittu, että osallistutaan pk-bortsumestiksiin, huomasin kuitenkin, että niissäkin vain 10 koiraa tottelevaisuuden perusteella maastoon. Bc-jälkikoirissa on paljon näitä 90 pisteet koirakoita niiden huononakin päivänä, joten en tiedä kannattaako meidän lähteä tekemään tottis Helsinkiin kesäkuun 8. päivä. Joten rengastin omiin kalentereihin myös Hämeenkyrön, miksei Saarijärvikin olisi mahdollinen, siellä oli 15 koirakkoa maastoon, joista 5 paikan etusija piirin omille koirille. Mielenkiintoista siis olla mukana etsimässä meille edes yhtä koepaikkaa jälkikokeeseen...

Joten päästäis jo treenaan! Tulis jo kevät! Paistais jo aurinko!