Hölläillään

Viime keskiviikkona tehtiin viimeksi kunnon lenkki koirien kanssa. Torstain ja perjantain koirat olivat tosi kevyellä, kun itse olin pääsääntöisesti töissä odottaen viikonloppua, että sitten tehdään taas enemmän. Lauantai-aamuna lähdinkin virtaa täynnä koirien kanssa lenkille, käveltiin vartti, juostiin 10 min ( koirat valjaissa vetövyössä kiinni) ja sitten metsäpolkuosuuksilla juoksivat vapaana. Tässä kohdin havahduin, että ihan kuin Aron juoksisi epäpuhtaasti, mutta laitoin sen lunta tassussa piikkiin. 9 km meni että heilahti. Kauppareissun ajaksi koirat jäivät kotiin ja kaupasta tullessa Aron ontuu ovelle vastaan. Mitä hemmettiä?

Selvä ontuminen näkyi etujalassa ja kipu tuli jostain ylempää. Voi miten harmitti koko aamun lenkki. Ei muuta kuin Bot-loimi niskaan, kipulääkettä ja lepoa. Samaa sunnuntai, maanantaikin vielä. Tiistaina Aron vaikutti kovin villiltä eikä ontunutkaan enää. Käveltiin varmuuden vuoksi hihnassa vain korttelikierros ja huokaisin hetken helpotuksesta. Keskiviikkona sain meille Susanna Myllysen, joka taitaa koirahieronnan ja caniosacral- tekniikan. Kaikki epäilyni osoittauivat oikeaksi, sillä Aron oli jumissa. Sen etupää tuntui rasitusvammautuneelta, etulapojen välissä oli lukkoa, lihakset olivat kireitä, selkä oli jumissa ja lannerangasta löytyi pari lukkoa lisää. Kirein ja kipein paikka oli siellä vasemmalla etulavassa. Itku ja surku!
Onneksi Susannan käsissä Aron näytti nauttivan, sen silmät kääntyivät yläkaakkoon ja melko mukavasti Susanna osasi käsitellä Aronia. Aron sai myös laseria vasemmalle eturintaan. Caniosacral on jotain osteopatian lähitiedettä, joka näytti ainakin Aronia seuraten ihan mukavalta. Loppuviikko meidän pitää ottaa vielä hyvin kevyesti, sen verran koira tuntui pingoittuneelta, ehkä ensi viikolla palaillaan taas hiljakseen treenaavien pariin. Fyssariaikakin on jo tilattuna.
Mitä tästä opimme? Tai opinko ikinä voisi kysyä? Aktiivisesti reenaavan koiran fys. huoltoväliä ei sovi päästää liian pitkäksi ja ehkä kolmet agit viikon sisällä on liikaa. Susanna nimittäin tunsi, että etupää on saanut tärskyä ja a-esteen alastulo on sellainen, missä helposti tärskähtää, kun Aron tulee kovaa ja tekee täysillä on-offin. Nyt sitten kuitenkin unohdamme ensi sunnuntain agikisan ja kisaamme taas joskus, kun mulla ei osu työt ja kisat samalle päivälle. Harmittaa, että toivoin työvuorolistoilla ihan erikseen ensi sunnuntain vapaaksi, että päästäisiin agikisoihin. Koiran hyvinvointi on kuitenkin tärkeintä ja kisat vain yksi pala koko kakkua.