Kuvassa Aronin jälkikepit
Näistä itse kepit oli alussa ja lopussa. Jälki oli 680m pitkä ja sisälsi haasteita. Alkoi metsästä, siirtyi nurmelle, sieltä kyntypellon reunaa hiekkatien varteen, siitä vähän matkaa tien reunaa ja pellolle, 3 hiekkatienylitystä, että päästiin aina eri pellolle, yksi iso vetinen oja, kyntöpellon ylitys ja lopuksi metsään. Kulmia ja käänteitä tuli. Sportsräkkerissä jälki näytti villiltä.
Jäljen vanhentuessa lenkkeiltiin 2 tuntia Varsamäen metsissä. Pikku-Ray menossa täysillä mukana, mutta kuka kertoisi sille, että uimakelit on jo ohi...Tykkää vähän turhan paljon ojissa uimisesta.
Janalla Aron otti takajäljen, mutta ladkin liinasta irti ja annoin sen ajaa tielle takaisin. Siinä pidettiin hetken tauko ja lähetin sen uudestaan puhtaalta kohdin, nyt nousi oikea suunta.
Aron ajoi jälkensä hyvin, käsittämätöntä, että kaikki muu siltä sujui, mutta kynnetyllä pellolla sillä oli vaikeaa. Joutui todella töihin ja silti se jälki hukkui koko ajan, onneksi tätä oli ehkä 50m pätkä. Tämän jälkeen veti tosi tarkkana normi peltoa. Kepeistäni nousi 4/5, se pienin punainen lyijykynä jäi Aronilta, en tiedä kyllä miksi, sillä mentiin ihan sen päältä niin että itse poimin mukaan. Muut se haistoi hirmu hyvin ja hajun saatuaan jäi tarkentamaan, että missä missä.
Olipas hauska seurata siellä perässä, että miten koira ratkaisee kaikki alustan vaihdokset, kulmat ja jipot. Töitä Aron koutui tekemään enemmän kuin normisti, mutta sai sitten kyllä kuulla olevansa sankari jäljen päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti