If I can dream

Kaupan ilmoitustaululta napattu kuva, joka kolahti monella tapaa ;-)

Ja niinhän se itse Elviskin todella komeesti laulaa, että "tell me why, oh why, oh why cant my dream come true" 

Joten aina kun minusta tuntuu, että matkanteko on vaikeaa, ei muuta kuin If I can dream soimaan ja mikään ei pysäytä meitä.

Se meidän haave on ne tokokentät ja ykköstulosten tekeminen. Ensi vuoden isoin tavoite onkin tehdä se ykköstulos siellä tokonpuolella mutta myös pk-tottiksessa, joten niitä kohti!!!

Eilen päästiinkin itse asiaan kun tokoilin Tuijan ja Ronja bc:n kanssa Hakametsässä.

Kontaktinpitoa Aron harjoitteli ennen Tuijan tuloa ja ennen kuin yksikään tokosta vihjaava tötterö on kentällä. Meni hyvin. Samaa tehtiin sitten ihan lopuksi ja päästiin onnistumaan. Aluksi Aronin piti vilkaista ympäristöään, mutta kun Tuija piti pientä häiriötä ympäristössä, tunsin kuinka Aron oikein liimaantui katseellaan minuun. Jes!

Itse kentällä tehtiin ruutu-liike kokeenomaisesti, koska muistin, että eräs kohtalokas virhe saadaan näin esiin ja saatiinhan se. Tultiin hyvin kehään, lähti hyvin merkille, hyvin ruutuun, hyvin maahan, mutta kun kävelen ohi ruudun, nousee seisomaan. Sitten harkattiin just sitä ja palkittiin ruudussa rauhassa olemisesta. 

Toinen mikä on vaikeeta on tunnari. Kun se tehdään liikkurin kanssa kentällä, tulee epävarmuus esiin ja kun Aron on epävarma,se sortuu kaikkeen epämääräiseen. Namiavut eivät auttaneet, mutta helpotettu tunnari, jossa taisi olla vähäinen kapuloiden määrä auttoi onnistumaan. Tein illalla vielä kotipihassa yhden tunnarin 7 kapulalla ja ilman liikkuria kotipihassa Aron osaa tunnarin hyvin. Silloin se menee itsevarmasti kapuloille, haistelee ja päätyy oikeaan ja tuo sen myös minulle rohkeana. Eli jatkossa helpot tunnarit liikkurin kanssa ja ilman liikkuria niitä 6 kapulan vaihtoehtoja.

Tehtiin kentällä yksisuora luoksari vielä liikkuroituna, ihan hyvä laukka vaikka näinkin, että Aron odotti pysäytyskäskyjä.

Yhteensä siis hyvä treeni ja mikä parasta; täysin äänettömästi. Juteltiin pitkään Tuijan ja Ronjankin kanssa niistä äänen perussäännöistä eli siitä miten tarkka tämän ääniasian kanssa vaan pitää olla. Kiitos Tuija mukavasta illasta!