Jälkimetsässä kera Maria Brandelin

Viime perjantaina meillä oli mukava jälkipäivä Koivumäessä. Maria Brandel oli lentänyt ruotsista kouluttamaan meitä pirkanmaalaisia useammaksi päiväksi ja perjantai keskittyi jäljestämiseen metsässä.

Ensilumi oli juuri satanut maahan ja ensimmäistä kertaa etsin kaapista pitkiä kalsareita- jäädyin silti. 

Heti aamutuimaan pääsimme tallaamaan toisillemme jäljet ja Aron sai Riitan tekemän 800m jäljen 4 kepillä. Itse talsin Riitan koiralle vähän lyhyemmän, mutta siihen suunniteltiin pari harhaa, joista Maria halusi, että harhat on nähtävissä. Joten vähän siinä mietittiin, minun piti merkata metsään suora ja Piia harhantekijä taas merkkasi ne kohdat, joissa ylitti tekemäni jäljen. Näin porukka pystyi havainnoimaan mitä koira tekee harhan kohdalla. Maria kuitenkin halusi, että harhan ja sen itse jäljen ero olisi mahdollisimman suuri. Siksi harhan teki Piia ja käveli kahdesta eri kohdasta jäljen yli 30 min ennen jäljen ajoa. 

Aronille tehtiin siis perusjälki tavalliseen metsään. Halusin vinkkiä siihen, miten saan koirani tarkemmaksi, kerroin Aronin olevan vähän huoleton. Janalla Aron ampaisi vauhdilla eteenpäin, nosti jäljen oikein, mutta lähti takajäljelle. Piia takaa sanoi, että takajälki ja kuin siitä sanomasta Aron vaihtoi suuntaa ja lähti oikein jäljestämään. Myöhemmin mietittiin Marian kanssa, että vaikuttiko se, että takajälki sanottiin ääneen vai oliko Aron juuri sillä hetkellä päättänyt vaihtaa sitä suuntaa. Maria oli näissä takajälki asioissa sitä mieltä, että katsoo aina rauhassa koiraa onko se varmasti päättänyt jäljen suunnan, odottaa ainakin sen liinan mitan verran sitä koiran ratkaisua.

Matka ensimmäiselle kepille meni vauhdikkaasti, toiselle vielä vauhdikkaammin eikä perässä kulkeva porukka pysynyt perässä, itsekin olin ihan hengästynyt. Tässä kohtaa Aronia palkatessa kysyin, että mennäänkö liian kovaa? Mentiin. Kakkoskepiltä kolmoselle olikin Maria sitten liinassa kiinni. Kertoi, että voisin liinalla ihan selkeästi jarruttaa, kun koira jäljestää joustan mukana, mutta jos nenä nousee jäljeltä, en päästä etenemään. Aron tietysti katseli tässä kohtaa vähän taakseen, kun oli ihmeissään liinan käytöstä. Maria piti liinasta myös ehkä noin 4 metrin päässä koirasta kiinni. Hyvin se Aron siihen asettui ja ilmaisi kolmoskepin. Juuri hetkeä ennen tätä keppiä Aron hukkasi jäljen ja joutui lyhyessä liinassa tarkentamaan, että minne mennään. Tässä kohtaa olin ylpeä Aronista, sillä se uskalsi tulla suoraan kohti meitä ihmisiä palatakseen siihen kohtaan missä se vielä oli jäljellä, nosti sen siitä meidän edestä, ajoi pienen pätkän ja ilmaisi kepin. Kolmoselta neloselle olin minä taas liinassa kiinni ja loppu sujui hyvin. Koska lunta oli paikka paikoin maassa, näkyi jäljellä myös harhat, joita oli tullut jäljen teon jälkeen. Harvoin Koivumäessä ketään liikkuu, mutta nyt nähtiin mies mustan labradorin kanssa. Miehen kengänkuviot sitten kulki siinä jäljen vieressä ja päälläkin, mutta Aron pysyi jäljellään ja ilmaisi viimeisenkin kepin.

Maria sanoi, että Aronilla on hyvä jälkimotivaatio. Se ilmaisee hyvin kepit ja tykkää niistä. Se jäljestää tarkasti ja tekee kaiken mitä pitääkin. Tälläinen metsäjälki 4 kepillä on Aronille kovin helppo. Juteltiin siitä liinan käytöstä ja Maria suositteli, että jarrutan ja joustan koiran perässä. Näin vauhti ja tekniikka pysyy siedettävämpänä, jos koira hukkaa jäljen, se ei näin pääse jäljestä pitkälle. Keskittymistä ja tarkkuutta tulee lisää, kun vauhti vähän hiljenee. Eli ihan hyviä juttuja, mutta itse aina pelkään vaikuttavani ja hallitsevani liikaakin, tykkään ajatuksesta, että kaikki vastuu on koiralla. Iloita kuitenkin saan, että Aron osaa kaikki asiat tosi hyvin, mitä sen kolmosluokan jälkikoirana pitääkin. Eli pientä hienosäätöä vain.

Sitten esineruutuun.

Itse en ollut tallaamassa ruutua lainkaan, joten sellainen kisamainen treeni, jossa esineet oli viety valmiiksi, enkä tiennyt missä ne on, oltiin vain sovittu, että esineet kaikki omilla ns. kaistoillaan. Aloitin ruudun läpikäymisen oikeasta reunasta ja hyvin lähti Aron suoraan eteenpäin, meni taakse ja toi esineen. Seuraavaksi pistotinkin parikin kertaa ruudun keskelle ja Aron etsi kyllä kovasti, esine olikin siinä keskellä melkein edessä ja lopulta Aron sen haistoi. Viimeinen pisto sitten vasemmasta reunasta, siellä Aron ei ollut käynyt vielä lainkaan, joten arvasin kolmannen esineen olevan siellä, niinkuin se olikin. Hyvin meni ja oln tyytyväinen, että Aron lähti aina sinne minne pyysin ja etsi aina eteenpäin, ei sortunut juoksentelemaan takarajaa pitkin, mitä joskus sattuu. Marian kehittämisehdotuksena oli, että minun pitää pystyä tarkkailemaan paremmin missä osissa koira on jo ruudussa liikkunut ja missä ei. Myös esineen luovutus voisi olla koiralla vähän pitävämpi, tässä ehkä vähän huolettomasti kouhasen esineen. 

Toisten esineruututreeneistä sain poimittua monta kivaa ja tarpeellista ajatusta. Aika monen koirat tykkää juoksennella ruudussa sen sijaan että alkaisivat heti työskennellä etsien esinettä. Juteltiinkin sen johtuvan siitä, että moni treenaa paljon sitä, että esineet on siellä takana. Maria taas laittaa esineitä paljon tarjolle, että koiralla on mahdollisuudet helposti onnistua ja treenaa nuorella koiralla sitä, että esineitä on lähellä lähetyspistettä ajatuksena, että koira oppii työskentelemään heti ensimmäisellä metrillä.

Kuvassa Kärnän Sari treenaa Kurtin kanssa sitä, miten koiralle opetetaan että esineiden vaihtaminen ei ole sallittua. Maassa on useampi esine tyrkyllä...

Päivä huipentui vielä illalla pidettyyn luentoon. Sieltä sain kyllä lisää ajatuksia siihen, miten Aronin jäljestystaitoja voin kehittää. Tekisin sille erilaisia haastejälkiä kuten maahan, jossa eläimet liikkuu esim jälki hevoslaitumen läpi tai peurojen/hirvien suosimille paikoille. Haastejälkiä voisin tehdä paikoille, missä liikkuu paljon ihmisiä. Tai voisin tiputtaa jäljelle muutakin kuin vain jälkikeppejä, koska koiran on hyvä reagoida kaikkeen mitä jäljentekijä on pudottanut. Tässä hiljan juuri kokeilinkin, mitä Aron tekee kun huomaa lyijykynän pätkän tippuneen jäljen päälle, joten näitä voisi olla lisää. Maria kertoi myöskin itse ajavansa joskus tosi pitkiä jälkiä esim 5 km, mutta sanoi näille jäljille ottavansa itselleenkin eväät mukaan. No itse en ihan näin pitkille näe tarvetta. 

Oli kyllä kiva päivä, kiitos mukanaolleille!! 

Kaiken kaikkiaan päivä sai minut miettimään vähän kuin vuoden tilinpäätöstä meidän jälkiharrastuksen kanssa. Iloitsen siitä, että Aron on taitava ja varma jälkikoira. Maria luennollaan sanoi, että 100% jälkikoiraa ei olekaan mutta treenatkaa koiranne niin hyviksi kuin mahdollista. Tämän vuoden keppisaldo on ollut parempi kuin koskaan  ja jälkikilometrejäkin on enemmän kuin koskaan, luonnollisestikin kun on ajettu kolmonluokan pituisia jälkiä. Kisoja meillä on ollut kahdet, joissa Aron on löytänyt kaikki kepit. Teen näistä vielä tarkat tilastot, mutta ollaan nyt periaatteessa niin hyviä kuin suomessa kolmosluokan jälkikoira voi ollakin. Varjon harrastamiseen heittää tottis ja nyt paljon keskusteltu metrinen hyppy. Tanja Kotti oli tehnyt loistavan kannanoton siihen, kuinka ihmiset hajottaa koiransa treenatessaan/ kisatessaan. Esteet voisivat olla turvallisemmat esim. hajoava malli tai vähän matalammat. Kirjoituksessa kerrottiin, että ruotsin estekorkeus on 85cm ja en voinut kuin haaveilla, että olispa meilläkin. Kuitenkin suurimmalle osalle suomen pk-harrastajille asia tuntuu olevan pyhä! Koira kilpailee väärässä lajissa, jos ei selviä metrisestä. Niin ja tässä kohtaa tulee huokaus, kun arvaan että korkeutta tullaan tuskin koskaan meillä helpottamaan. Aron ei selviä metrisestä niin että se olisi turvallista, toki hyppytekniikka ja hyvän lihaskunnon eteen teen paljon, että se olisi mahdollista. Silti se tämän vuoden kisoissa ylitti esteen Saarijärvellä ottaen siihen osumaa ja teki pelottavan ilmalennon silti noutaen kapulan. Koirat kun ei itseään ilmoita kisoihin, vaan onhan se sellaista ihmisen kunnianhimoa. Joten tämän vuoksi olenkin jo tutustunut erikoisjäljen sääntöihin, siinä voisi olla meidän ensi vuoden jäljestystavoite. Pitänee tutustua siihen lisää ja miettiä taipuisiko Aron peltojäljille.....