Lomaviikon touhuja ja pentujuttuja

Kun on lomalla, on aikaa ja energiaa. Parasta kuitenkin, että pääsee valoisan aikaan metsälenkille ja pimeän illan voikin loikoilla sohvalla koirat jaloissa.

Tiistai-iltana meillä oli kehariryhmän treenit. Ulkona kävi niin kova myrsky, että alku ja loppukävelyt mentiin tuulen ja vesisateen mukana, sisällä hallissa kelpasi sitten treenata. 

Tehtiin kivaa rataa, jossa saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi, mutta kotiläksyksi tuli kontaktitreeniä. Aron lähtee helposti liikkeestäni mukaan eikä malta odottaa vapautus-käskyäni. 

Seuraavana päivänä käytiinkin niitä sitten kertaamassa ja nyt pysyi hyvin muistissa. Nämä keskiviikon treenit oli Petran idea, kun se niin halus hallille. Tunnin ajasta Petra juoksikin sitten Rayn ja Elviksen kanssa helppoa radanpätkää ja kaikki menestyivät. Elviskin oli ihan innoissaan mukana. 

Aron teki kanssani pitkää hyppysuoraa, jossa Petra oli suoran päässä palkkaamassa ja Aron sai irrota ihan kunnolla. Esteet oli vähän kaarevalla uralla ja rimojen korkeus vaihteli, halusin Aronin keskittyvän hyppäämiseen.

Torstaina oli jo pakko hillitä itseään ja antaa Aronille vapaapäivä. Treeneistä toiseen on kiva mennä, mutta pakko muistaa että vähemmän on silti enemmän. Perjantaikin otettiin vielä kevyesti, melko lyhyt metsälenkki ja illalla sisällä kapulanpitoharjoituksia ja jumppaa jumppatyynyn kanssa. Jotakin kaukokäskyjenkin kanssa tehtiin, haluan niihin vähän ripsakampaa otetta.

Tänään ajelikin aamusta Liuksialan koulun pihaan tokoilemaan. Sen koulun pihassa on loistavan hyvä hiekkakenttä, joten taidan käydä siellä huomennakin.

Teemana tokoissamme oli paremmin ruutuun. Aron himmailee ruudun eturajalla johtuen tietysti siitä, että olen sen antanut tehdä niin. Sillä voisi olla se ruudun paras paikka paljon selkeempi ja tavoite päästä sinne isompi. Joten pienimuotoisen facebookkikyssärin jälkeen treenisuunnitelma oli selvä.

Neljän läpijuoksun jälkeen, kahdesta eri suunnasta sain jo aikaan sen, että ei himmaile eturajalla. Sitä on vaikea tsekata  niin että saisi oman pysäytyskäskyn ajoitettua oikein, Aron ehti tässä kohtaa yli takarajan, toki sieltä sitten ruutu-käskyllä korjasi itsensä ruutuun. Taidan huomenna vahvistaasitä ruudun oikeaa paikkaa pikku-alustan avulla, tänään vaan kävin taputtamassa sitä oikeaa kohtaa. Tavoite on, että koira laukkaisi suoraan ja kerrasta nappiin. Selvästi Aron ja minä kaipaamme vain muistutusta siitä, mikä olikaan se ihannesuoritus.

Kun ruudun parissa oli puuhasteltu riittävästi yhdistin tunnarit siihen. Käytiin yhdessä viemässä tunnarikapulat ruudun taakse. Ensin tein niin, että lähetin merkille ja siitä etsi oma. Aronin piti laukata matkan varrella yli ruudun ja siitä jatkaa kohti kapuloita 10m. Harmikseni kaikki muu onnistui paitsi Aron toi väärän kapulan. Hillitsin hyvin harmini ja uusin harjoituksen kuitenkin niin,
että merkiltä lähetin ruutuun, toppasin koiran sinne, pysähtyi tosi hyvin aika takarajalle, yli nyt ruudun paikka oli just eikä melkein, siitä sai jatkaa etsioma-käskyllä kapuloille. Aron työskenteli siis 30m päässä minusta. Nyt se oli tarkkana kapuloilla ja toi oikean, tuli täydellä laukalla ja itsevarmana
eteeni istumaan se oikea kapula suussa. Miten superhienoa!

Ihan lopuksi tehtiin vielä kaukokäskyjä, maasta istumaan niin, että vetää kunnolla etutassut mahan alle. Heti kun käytti enemmän poweria siirtymisessä pitäen takapään paikoillaan, sai minulta superkehut. Näihin oli hyvä lopettaa tokot ja lähteä tapaamaan tyttöystävä Winiä.

Aronia on kysytty isäksi nyt kahdelle eri pentueelle. Raina me jo tunnetaan syksyltä, kun astuminen ei
Aronin kanssa onnistunut ja Raina jäi myös tyhjäksi toisen uroksen astumisesta huolimatta. Asiaa
yritetään uudestaan seuraavasta juoksusta, LINKKI- Marjon suunnitelmaan.
Nyt yritämme, että Aron saa paremmin aikaa tutustua tilanteeseen. Homma kun ei välttämättä ota onnistuakseen kahdessa tunnissa, vaan vaatii oikean lämmittelyn. Sittenkään ei voi mitään varmaksi luvata, niin luojan säätelemiä juttuja ne on.

 Tämä asia tiedossa Aroniin tuli tänään tutustumaan Win-tyttö Turun suunnalta ja Aron tykkää niin kovasti tytöistä. Käytiin yhdessä lenkillä ja hyviä yhteiskuviakin saatiin otettua. Aron oli oikein vieraskorea ja herrasmies. Win eli Demzinas Wind of Change on myöskin ensikertalainen näissä hommissa, joten jos luoja suo, nähdään ensi vuonna pikku Aroneita. Demzinas-koiriin voi tutustua tästä LINKISTÄ.
Winin ihmiset vaikuttivat oikein mukavilta, joten tunnen itseni niin onnekkaaksi, kun koiraharrastuksen myötä voi tutustua uusiin ihmisiin. En olisi koskaan uskonut, silloin kun Aronin kannoin kotiini, miten rikas elämästäni sen myötä tulikaan.

Niin neljä vuotta sitten elokuussa, voih miten ne ajat vierii...

Tänään Aron ja Win