Jari Suomalaisen valkulla aloitettiin ja rata oli kovin vaikea meille. Vielä vaikeammaksi sen teki suunnitelma, missä jokaisen piti itse suunnitella ohjaukset ja tehdä rata kisamaisesti nollana läpi.
Me nyt ei Aronin kanssa selvitty edes ensimmäisestä esteestä, joten ei siinä auttanut kuin Jarin kertoa, miten sen rata pitäisi tehdä. Vielä kun olin ensimmäisenä suoritusvuorossa tein auttamattomasti onnettomia ratkaisuja.
Ykköseste tehtiin seinää päin ja Aron kääntyi tässä monta kertaa esteen takana kohti keppejä, jolloin sen linja meni ihan pieleen ajatellen kahta seuraavaa estettä. Hommaa tehtiin kovin lähellä seinää, joten vaikeaa oli. Tätä hinkattiin ja kun Aron saatiin kääntymään esteen takana oikein se roiski riman. Palkkaa ei tullut, kierrokset koveni ja rima lensi. Eipä järin kaksinen alku. Lopulta Jari sanoi, että ota se ykköshyppy suoraan kohti kakkosta radan suuntaan, tämän jälkeen vasta päästiin eteenpäin.
Seuraava haaste oli putki 3, jossa koiralle piti kertoa mihin tullaan kääntymään, piti siis mennä neloselle vastaan ääntä pitäen ja sitten saikin juosta vauhdilla esteet 4-6 ja sittenkin piti kiirettä, jos halusi ehtiä 7 takaakierrolle. Tähän kohtaan katsottiin oikea linja ja takaakierto oikeaan päähän esteen siivekettä ja Aron selvisi siitä. Jes. Jari sanoi, että nyt Aron hyppäsi hyvin, kun se saa tilaa ja ajoitukset osuu kohdalleen.
Rata eteni kivasti putkeen 13. saakka. Putken päässä piti olla ennen koiraa kertomassa, että kepeille mennään. Vaikka juoksin omasta mielestäni miljoonaa, en ehtinyt kertomaan mitään ja Aron valitsi ykköshypyn keppein sijaan. Tätä kohtaa työstettiin hetken tavoitteena, että saan koiran kepeille ilman tiukkaa haltuunottoa ja annan koiran tehdä itsenäinen kepeillemeno. Alkoihan se sitten sujua. Päästiin palkkaamaan kepit tässä kohtaa monta kertaa.
Tämän jälkeen meidän treeniaika taisi olla jo käytetty, mutta sain tehdä radan loppuun putki 15. eteenpäin. Ja sehän me sitten tehtiin kerrasta loppuun. Olipas kiva lopetus, kun onnistuttiin mm. takaaleikkaus esteelle 20 ja sieltä kivasti puomille. Jari sanoi, että hyvältä näytti ja Aron teki itsenäisesti töitä.
Tässä kohtaa läähätettiin jo molemmat, mutta kello näytti liikaa. Ei auttanut kuin lykätä koira autoon ja ajaa 5 km päähän tallille tavoitteellisten tokotreeneihin, joissa meillä nyt marraskuun ajan tilaa. Kato oli käynyt näissä treeneissä, sillä 8 koirakon varsinaisesta ryhmästä oli paikalla 4, me Aronin kanssa nyt viides koirakko.
Aloiteltiin paikalla-oloilla. Istumisessa Aron läähätti, johtuen tietty siitä, että agiradan suorituksista oli 10 min aikaa. Mietin, että onko tämä nyt oikein koiraa kohtaan, toki vettä se oli saanut, mutta ihanteellista olisi kyllä olleet hyvät kävelyt tähän väliin. Aron istui kuitenkin hyvin, vaikka niiden sijainti oli hitusen vaikea, poistuttiin hallin ovesta ulos niin, että koirat oli sivuttain oveen nähden. Kaikkien koirien päät tuijottivat hallin ovea. Makuissa Aron meni liikkurin käskystä alas, oijoi! Makuu hyvin ja ylös hyvin.
Tämän jälkeen jakauduttiin ryhmiin ja tehtiin Karisen Piian kanssa parina. Tämä oli kyllä luksusta. Kun tuntee Piian ja meidän ajatukset kulkee samaan tapaan, on niin helppoa miettiä niitä kriteereitä ja tarkoituksia, palkan ajoitusta, suuntaa mitä vaan. Voi sanoa toiselle tuo näyttää hyvältä tai nyt ei näytä. Ääh vaikea pukea sanoiksi, mutta laatutyyppi on Piia kyllä :-) Ja tässä laadukkaassa parityösketelyssä me tehtiin vaikka kuinka monta lyhyttä treeniä, ehdittiin vaikka mitä.
Aronin kanssa tehtiin ruudun paikkaa läheltä ja keskittyen nyt vain siihen kriteeriin 'juoksee suoraan oikeaan paikkaan'. Koiraa helpottaakseen minulla on pienempi kehikko siellä ruudussa. Tämän kehikon idea on sama kuin alustan, joka näyttää sen paikan mihin pitää mennä. Me ei vaan olla tehty ikuisuuksiin alustan/lätkän kanssa, mutta tälle kehikolle me ollaan tehty menemisiä. Joten välillä kehikko oli ruudussa, välillä ei. Jos ei mennyt kerrasta oikein, ei palkattu, tuli vähän turhautumista ja jokunen haukkukin jne. mutta nyt työstettiin sitä oikeaa suoritusta eikä mitään sinnepäin. Piia keksi mistä se johtuu, että ilman kehikkoa Aron kääntyy puoleeni niin kovin äkkiä ruudun ensimmäisen nauhan ylitettyään. Huudan ja jes, kaivan palkkaa taskusta ja Aron tulee jo ruudusta minua kohti. Niin, hyvä Piia kun näit tämän, itse aina muistutan palkka paikassa-säännöstä, nyt en muista sitä itse.
Työstettiin asiaa niin, että Aronin pitää olla siellä paikassaan siihen saakka kunnes itse tulen ruutuun ja annan sille luvan iskeä palkkaan kiinni. Tehtiin tätä vielä Maria Brandelin tyyliin, että lelu tulee ihan koiran nenän ääreen, mutta vasta luvalla saa siihen käydä kiinni. Tätä me harjoitellaan nyt kotonakin. Aron näytti tässä kohtaa niin keskittyneeltä, on se ihana kun se heti vastaa siihen, mitä koulutuksessa työstetään. Palkkaa siis paikkaan.
Tämän jälkeen tehtiin 3 eri settiä kontaktin pitämistä. Piia häiriköi ja Aron piti kontaktia. Piia rapisteli ja houkutteli ruualla, Aron terästi itseään vastustamaan houkutusta. Aron oli kyllä hyvä, keskittyi ja oli äänetön.
Sitten tunnari, vain neljä kapulaa, asetelma oli neliö. Aron toi oikean, mutta kun lähti kapuloilta ravilla, tiesin sen ajattelevan, että vaikeaa on. Tämän seurauksena kapuloilla työskentely oli hätäistä ja kerran katsoi minua, toi oikean ja se oli tärkeintä.
Lopuksi vielä näytin Piialle pito-otetta leluun. Tämä oli halliolosuhteissa vielä vähän vaikeaa, mutta sain Piialta tähänkin vinkin, miten jatkan sitä kotona.
Tähän kohtaan taidettiin todeta treenien menneen hyvin ja lopetettiin siihen, vaikka aikaa olisi vielä ollut.
Loppukävelyt pikkupakkasessa, tulisko se talvi jo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti