Parhaat tokotreenit ikinä

Tänä aamuna sain sähköpostia; tervetuloa tamskin tavoitteellisten tokotreeneihin. Tuuraajaa tarvitaan marraskuuksi sairaslomalla olevan koirakon tilalle. En toki iloitse toisen epäonnesta, mutta vitsit miten siistiä! Siitä on kauan, kun olen ollut porukalla treenaamassa. Ulkokenttiä kun itsekseen kiertää vesisateessa, oppii niin nauttimaan jokaisesta hetkestä valoisassa ja kuivassa treenihallissa juuri silloin kun vesisade rummuttaa täysillä hallin kattoon. 

Aamupäivällä kävin juoksulenkillä Aronin ja Elviksen kanssa. Vesisateessa se taas on helppoa. Ketään ei tule vastaan ja juoksu kulkee. Tänään juostiin jo kovempaa kuin viikko sitten ilman että mua pistää tai homma tuntuu maratoonilta. Sen päälle oli hyvä tehdä treenisuunnitelma iltaa varten.

Tokottelut alkoivat paikalla-oloilla. Kehään mentäessä Aron oli levoton, pieniä piip-ääniä siellä täällä odotellessa liikkeen alkua. 7 koiraa taisi olla rivissä ja Aron teki istumisen ja makuun just niin hyvin kuin se osaa. Istuminen kuin tatti, makuissa hyvin omalla käskyllä ylös ja alas. Ainoa mikä vähän häiritsi mua oli se pieni piipittely näiden liikkeiden välissä ja palkkauksen aikana.

Sitten jaettiin kenttä puoliksi ja tehtiin 4 hengen porukassa treenejämme.

Aron katseli muiden treeniä makaamalla treenikamojen päällä ja esitti masentunutta, jonka vuoro ei tule koskaan.

Mutta tulihan se Aronin vuoro. Jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin eli ruudussa pysymiseen vaikka liikkuri mitä huutelis. Ja pysyihän se, ei langennut ansaan kertaakaan, en muista mitä kaikkea liikkuri huusikaan, mutta Aron muisti miten ollaan. Selvästi itse ruutuun mennessä paikka alkaa jäämään turhan etureunaan, mutta nytkään ei ollut sen aika, että nipotan merkin tai ruudun paikasta. Se asenne vaan oli nyt tärkein ja Aron oli tarkkana ja keskittyneenä ruudussaan. Lopuksi sai juosta ruutuun, jossa olikin pallo yllätyspalkkana ja hyvä mieli.

Jatkettiin haasteilla; ohjattua noutoa niin, että liikkuri oli unohtanut agiputken siihen merkin taakse. Hyvin teki Aron eikä häiriintynyt putkesta. Kerran jopa lähetin Aronin putkeen, se ressu meni putkeen käskyllä merkin luo, joten tokomoodissa oltiin. Sitten lähetin sen kunnolla putkeen ja se agimoodi löytyi heti, ryntäsi haukkuen putkeen. Tämän jälkeen uudestaan koko ohjattunouto-liike, mutta hyvin teki, putket ei haittaa. Samalla tuli kerrattua molemmat suunnat kapuloille ja teki hyvin. Tällä kierroksella Aron ei piipitellyt enää yhtään. Jotenkin kun saan sen nauttimaan ja ajattelemaan itse treeniä, se vastaa siihen keskittyen ja olemalla juuri sellainen unelma. Siksi me tokoillaankin; toko on meidän mielentilan hallintaa.

Tämän jälkeen oman vuoron ja kakkoskierroksen odottaminen näytti tältä  tyttöseurassa vielä.

Kakkoskierros alkoi tunnarilla. Tämä treenihalli on ollut aina vaikea ympäristö Aronille ja se on elämässään epäonnistunut tunnareissa usein juuri täällä. Tehtiin koemainen tunnari tänäänkin, Piia oli liikkuri ja vei kapulat kuitenkin kauas 6 kapulan riviin. Aron lähti inasen epävarmasti kuitenkin koko ajan edeteä kapuloille, katsoi kapuloiden luona hetken minuun ja teki nopeasti valinnan tuoden sitä oikeaa kapulaa. Niin mahtavaa, se laukkasi lujaa kapula suussa luokseni. Sosiaalinen palkkaukseni tuli täydestä sydämestä ja Aron kuuli olevansa sankari. Se oli myös itse tyytyväinen itseensä, sillä se ei riemuisan kehumiseni aikana kuitenkaan äännellyt itse yhtään. Voi vitsit miten mahtavaa!

Lopuksi keskittymistä kontaktinpitoon perusasennossa, tässä kun päästiin alkuun saatiin keskittynyt ja rauhallinen ilme, Liisa häiriköi ja häiriöt olivat kohtuullisia, joten Aron pysyi itsevarmana siinä sivulla. Äänetön, joten koko kakkoskierros oli menestys.

Lopuksi tehtiin ryhmäjuttuja; 

Paikka-istumista jonossa

Paikkamakuuta jonossa

Ja paikkaseisomista rivissä

Viimeisenä ryhmätreeninä jätettiin koirat makuuseen ja vuorotellen kutsuttiin niitä luokse. Aron pysyi tosi hyvin, vaikka vierestä koira kutsuttiinkin luo, kun oli Aronin vuoro tulla luokseni, se ei voinut uskoa sitä todeksi ja vaati kaksi käskyä.

Näissä ryhmätreeneissä Aron oli hyvässä mielentilassa, sillä taas tehtiin jotakin uutta, jossa on parempi vaan nyt olla tarkkana. Itseasiassa nämä treenit oli parhaat ikinä. Jotenkin olen itse työstänyt näitä juttuja ja päässyt sille next levelille, jossa ei tähdätä täydelliseen tokosuoritukseen vaan siihen, että kummankin pitää nauttia hommasta. Aron selvästi nauttii, kun keksin sen treeneihin uutta ja näitä vaihteluita. Sitä kautta siitä tulee itseasiassa vielä parempi. Treeniseura oli mitä parhainta ja kyllä se toko porukassa osaa olla vaan antoisaa. Näin paljon kivoja juttuja toisten treeneistä, joten osaan niin arvostaa tätä, että päästiin marraskuuksi porukkaan. Rutistus myös Aronille!