Petra ja Ray

Joku tätä blogia lukeva muistaa, miten haaveilin siitä, että Petra-tyttönikin voisi päästä samaan harrastukseen. Ja Petra pyyteli pitkään omaa koiraa, mutta koska on oikea aika hankkia lapselle koira? Ja mikä koira? Ja miten homma sujuu niin, ettei se puolen vuoden jälkeen ole esim äidin koira, kun oman koiran pitäminen onkin raskasta. 

Onneksi maailman viisain ihminen Anna Laukaasta osasi neuvoa minua. Susanna Neva suunnitteli silloin lupaavaa japaninpystykorvapentuetta ja käytiin Susannalla kylässä. Juteltiin, että uros on ainoa vaihtoehto meidän laumaan, jos nyt joku joskus siihen liittyy. Petra oli saanut Annan japsi Nellin kanssa harjoitella jo agilityä ja esittää Nelliä Japsi-erkkarissa, joten Petra tiesi, että japsi on hänelle sopiva. Sitten kun Ray pentueen ainoana uroksena syntyi Susannan kotiin, meiltä 5 kilometrin päähän, oli pennun tulo sinetöity samana päivänä.

Pääsimme myös aika alkuvaiheilla pikaisesti katsomaan, miltä se Ray näyttääkään. 

Viiden viikon ikäisenä Ray pääsi tutustumaan omaan ihmiseensä vähän paremmin.

Ja 7 viikon ikäisenä Ray muutti meille 10-vuotiaan Petran omistukseen.

Alusta asti tehtiin pari sääntöä, Petra ruokkii itse aina oman koiransa. Koira ei saa ruokaansa ilmaiseksi, vaan sen pitää aina tehdä sen eteen jotakin. Tämä on toiminut.

Petran pitää myös itse ulkoiluttaa koiransa ja tämäkin on toiminut osittain. Välillä Ray kulkee mukanani lenkeillä, jos en halua sitä jättää yksin päivällä kotiin. Ajoittain Petraa pitää muistuttaa, että nyt koira pissalle tai menetkö nyt vähän pidemmälle kävelylle Rayn kanssa. On monia aamuja, jolloin Petraa väsyttää ja kouluun on kiire. Näissä autan kyllä, mutta pääsääntö on toiminut. Petraa ei tietysti huvita läheskään aina lähteä yksin lenkille koiransa kanssa ja kyseleekin, että mihin ja monelta olen menossa, tulisivat Rayn kanssa mukaan.

Ray sopeutui hienosti kahden paimenkoiran johtamaan laumaan. Aronista ehkä ihanin asia sen elämässä.

Petra halusi myös alusta saakka päästä kilpailemaan Rayn kanssa näyttelyihin ja harrastamaan agilityä. 

Kasvattajansa opissa

 Eilen olimme Jyväskylän näyttelyssä, missä Petra esitti Rayn japsien pentuluokassa. Ray sai hyvän arvostelun tuomari Paavo Mattilalta: 

Hyvin rakentunut pentu, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi. Kaunisilmeinen pää. Hieman kookkaat korvat. Kaunis kaula. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä asentoiset raajat. Kaunis turkki ja häntä. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Miellyttävä käytös.

PEK 1 KP VSP-pentu.

Petra oli niin onnellinen! Sitä kun tottakai jännitti, miten se Rayn olemaan kauniisti kehässä.

Ja Agrarium-huppari kuuluu asiaan

Seuraavaksi Petra ja Ray esiintyvät messarissa Japsien junioriuroksissa. Kovin jännää on siis kuukauden  päästä. 

Agilityä pari harrastaa Tamskin junioreiden ryhmässä ja näyttää lupaavalta. Koutsi Hanna Aro osaa niin positiivisesti käsitellä tätä paria, mikä ei taas minulta onnistu samaan tapaan, voitte varmaan kuvitella, jos äiti ja tytär on asioista joskus eri mieltä. Joten ihan mahtavaa seurata miten koira kannustaa Petraa ja Petra koiraansa. Mitä näistä vielä tuleekaan? Erityiskiitokset tästä Annalle ja Susanna Nevalle.