Koko viikko agilityä

Tampereen seudun koirakerholaisille alkoi kesäkausi tällä viikolla. Se tarkoittaa sitä, että treenit siirtyivät ulkokentille. Petra ja Ray pääsivät kesäkauden ajaksi nuorten agilityn valmennusryhmään ja viikko alkoi näillä treeneillä Eteläpuistossa. Ryhmää ohjaa Minna Räsänen ja ryhmässä on 8 nuorta agilityn harrastajaa. Petraa jännitti uusi ryhmä ja Raykin oli pikkuisen ihmeissään ulkokentän treeneistä, mutta hyvin pääsivät nyt alkuun.

Tiistaina panostin illan kouluhommiin ja jätin illan kehariryhmän treenit väliin säästääkseni Aronia. Meillä on kyllä ihan huippuryhmä ja treenaamme nyt kesän ajan Takuttien kentällä hervannassa tiistaisin. 

Keskiviikkona mentiin Ruutanaan Iskelän kentälle. Petran vakituinen agiryhmä treenaa nyt siellä kesän ajan. Ja koska jokatapauksessa kun vien Petran ja Rayn sinne, otin tehokkuusajattelun käyttöön ja koulutan nyt 10 kerran agilityn alkeiskurssia tuntia ennen Petran treenejä. Tässä alkeisryhmässä on 4 minikoiraa ja yksi maksibordercollie. Olivat oikein innostuneita hommasta, joten kivoja hetkiä on tiedossa. Toki kevät näytti heti todellisuutensa ja keskiviikko-ilta sujui sateisissa merkeissä. Tykättiin kuitenkin Iskelän kentästä hurjasti. Jääkiekkokaukalon pohja oli hyvä, vieressä kiva puisto ja uudet lämmittelymaastot/maisemat tuo heti iloa arkeen. Ray ja Petra oli oikein hyvässä vedossa ja tekivät hyvät treenit.

Ryhmän vetäjä, ihana Suvi Virta jättää minulle nyt tuon ryhmän ohjauksen kesän ajaksi. Iik! Ryhmässä on ihanan innostuneita lapsia, joten tehdään varmaan kaikkea hauskaa lasten ja agilityn kanssa tulevana kesänä.

Torstaina olikin taas kohteena Eteläpuisto ja siellä ykkösten iltakisat. Tuomarina oli Anne Savioja ja ajattelin, että mennään hakemaan vaan nyt tuntumaa erilaisista radoista. Rata vaikutti kauhean mutkaiselta, mutta tuntuma Aroniin oli hyvä. Tehtiin pitkästä aikaa oikein hieno tulos eli vain yksi rima tippui. Sekin sellaisella esteellä, missä se tippui monella muullakin. En tiedä mikä siinä oikein oli, peruskaarteella pari hyppyä ja mentiin kohti a-estettä. Aron kulki hyppysissäni hyvin, yksi kepeille meno hiukan valahti pitkäksi, mutta tehtiin rata ihan huippu-ajassa. Vitsit se tuntui hyvältä!

Jälkimmäinen rata oli hyppis ja siinä este nro 4 tippui rima. Tein kuitenkin koko ajan rataa suunnitelmani mukaan ja olin vastaanottovalssissa jopa ajoissa. Teimme kuitenkin perusvirheen viimeisellä esteellä, jossa Aron kääntyi katsomaan hypyn päällä minua, että mihis sitten ja rima tippui. Voih, tuloksena -10.

Tunnelma vaan onnistuneesta liikkumisesta oli katossa ja meni monta tuntia, että laskeuduin siitä. Oltiin tehty Aronin kanssa molemmat radat nopeammin kuin muut ja vaikka se vauhti ei ole meille ollut koskaan asia, mitä oltaisiin tavoiteltu, on kiva, että edes joku asia tulee siinä mukana itsekseen. Kisoissa oli myös kivaa pähkäillä tuttujen Tamskilaisten kanssa eri ohjausvalinnoista ja ratasuorituksista, joten tunnelma oli niin hyvä!

Perjantaina olin ihan väsynyt, mutta ei auta, jaloissa oli edellisen päivän kuormaa ja kävin kaikien koirien kanssa lenkillä saadakseni itseäni vähän vetreämmäksi, perheelle ruokaa, pyykkiä koneeseen ja kohti työharjoittelua.

Lauantai olikin taas kisapäivä, joten matkasimme Petran ja hänen kaverinsa Mian kanssa Jyväskylään Jatin kisoihin. Siellä oli tiedossa Japsimestaruudet samalla. Raylle ja Aronille oli suunniteltu 2 rataa per koira ja tuomarina Minna Räsänen.

Petra ja Ray tekivät a-radalla hyvää työtä, mutta rengas-esteellä tuli kielto ( varmaan ihan uudenlainen rengas-este Raylle) ja viimeisellä esteellä meinasi taas mennä ohi, joten sieltä toinen -5. Hiukkasen yliaikaa, mutta sijoittuivat kolmanneksi luokassaan, joten hyvä mieli tämän parin puolesta.

Rata b: llä Petralla olikin jo paineita. Tiedossa oli, että jos saavat hyväksytyn tuloksen, niin voittavat agimestaruuden. Kaikki muut koirakot olivat hyllyttäneet tähän saakka toisen ratansa. Paras olisi siis se,  joka saisi kahdelta radalta tulosken, olkoon se sitten miten iso virheiltään. Ai miten meitä jännitti! Hyvin lähtivät radalle, rengas este meni nyt hyvin, kepit meni hyvin.....kunnes Petra unohti yhden putken. Pari teki virheettömän radan muuten, mutta se putki! Mestarin pokaali oli niin lähellä, mutta tsempattiin Petraa, että tämmöstä se on. Uusia kisoja tulee, mestaruuksia tulee ja Ray sai lihapullaa, niin että se pysyi onnellisena. Iloittiin siitä, että Ray oli uudessa hallissa toisissa kisoissaan nyt jo paljon suoritusvarmempi ja kun varmutta tulee kummallekin lisää, vauhti kasvaa ja palkintopallit kutsuu ihan varmasti. Treenaavat nyt kesän ajan kaksi kertaa viikossa ja sovittiin, että sitten syksyllä katsotaan kisoja taas. 12-vuotiaan tyttölapsen kanssa täytyy pitää homma vaan mahdollisimman mukana ja muistaa, että harrastaminen on hauskaa. Tulostavoitteet ja onnistumisen pakot on usein meidän aikuisten juttuja.

Rayn sisko Minttu voitti itselleen agimestaruuden ja olihan se hienoa. Mineissä kilpailevalle Mintulle tuli A-radalla harmillinen hylly, mutta B-radalla voittivat luokkansa ja näin ollen yhden radan parhaalla tuloksella olivat mestareita. Onnea pätevät Agrarium-japaninpystykorvat! Anna vei Minttua varmalla kokemuksella ja olen kovin ylpeä heistä.

Kuvassa japaninpystykorvamestiksiin osallistuneet koirakot, vain Jenny ja Mila puuttuvat kuvasta.

No sitten herra Aron. Rata A ja tuloksena -15. Siinä oli koirani tiellä kepeille menossa ja suikkasi itsensä väärin sisään, siitä -5. Loppusuora oli kolmen hypyn suora, jossa häiritsin Aronia ja kaksi rimaa tippui. Olin niin päättänyt, että juostaan loppuun saakka, mutta juoksinko yksin, katsoinko koiraa, meninkö väärällä puolella, tiedä näitä.

Radalla B. me tehtiin sitten se, mitä olin jo pitkään haaveillut. Nollarata! Nopein aika! Voitto kotiin ja agiserti oli meidän. Ai miten se olikaan kivaa. Tiesin radalla koko ajan, että Aron on hallussa, kaikki linjat ja ajoitukset osui nappiin ja se oli siinä.