Taikakädet

Vuoden alussa pähkäilin Aronin selkäjumitusta ja mietin silloin mistä saada siihen apua. Olin kuullut useampana vuotena, että Turussa on ihmenainen, joka tuntee käsien avulla koiran verenvirtaukset sun muut ja joka on paljon hoitanut mm. urheilullisia bordercollieita ( ja niiden urheiluvammoja) hyvin tuloksin. Koiria käy tämän ihmisen luona ympäri suomen ja Vappu Alatalo oli suositellut tätä ihmistä minulle jo viime vuonna. Joten tammikuussa kun varasin ajan, sain sen toukokuulle. Joten hyvin suositusta koirien kuntouttajasta oli kyse. 

Tänään oli sitten se päivä, joten lähdin ajelemaan Aronin kanssa kohti Turkua ja Tanja Kotin vastaanottoa. Tänä keväänä olimme onneksi saaneet jo apua näihin selkäongelmiin Katariina Falhilta, joka havaitsi helmikuussa, että Aronin ranka oli ollut kiertyneenä jo pitkään. Rankaa oli nyt suoristeltu ja Aron on päässyt tänä keväänä pitkästä aikaa nauttimaan treenaamisesta, vähän kisoistakin ja pitkistä ravilenkeistä. Olin kuitenkin huomannut, ettei se venyttele vieläkään täysin hyvin takapäätään ja että viikon sisällä se on taas nakerrellut etutassujaan. Yksi merkki siitä, että jostakin pakottaa. Joten hyvä, että meillä oli tämä aika varattuna.

  Bot-verkkoloimi Aronilla on, mutta sitä ei ole tullut käytettyä tänä keväänä yhtään. Olen niin vaivaantunut siitä, ettei kyseisestä tuotteesta ole tieteellistä tutkimusta. Moni on havainnut tuotteen hyväksi, mutta kuinka paljon siinä on kyse siitä, että haluaa uskoa sen olevan hyvä. Miksi bot-tuotteiden maahantuoja ei voi osoittaa, että tuotteen käyttöä olisi tutkittu? Milloin tuote vaikuttaa parhaiten. Toimiiko se paremmin lyhytkarvaisilla vai pitkäkarvaisilla? Kuinka pitkään verenkierto pysyy vilkkaana takin lämmön ansiosta? Milloin se lämpöteho on parhaimmillaan? Miksi ei ole vertailututkimuksia siitä, miten paljon verenkierto vilkastuu? Luulisi sen olevan helppoa todentaa  jollakin ultraäänen tapaisella laitteella. Vertailututkimus eri rotujen välillä? Joten näin se meidän takki on jäänyt narikkaan.

No takaisin asiaan. Niin me sitten odoteltiin vuoroamme Tanjan vastaanotolla.

Aron: en tiedä missä ollaan, mutta varmaan jotain kivaa täällä on.

Tanja käsitteli Aronia tunnin ja aika loppui vähän kesken. Vasen puoli oli Aronilla edelleen selkeästi se pahempi puoli. Tanja oli tyytyväinen, että ollaan saatu tänä keväänä apua näihin ranka-ongelmiin, mutta muistutti, että pitkän rangan vääränlaisen kuormituksen vuoksi Aron on toipilas vielä pitkään. Aronilla oli imusolmukkeiden ääressä etuosissa kehoa hyvin heikko verenkierto. Samoin etu-osassa isot laskimot olivat ahtaalla. Sydämeen menevät laskimot olivat ahtaalla. Tanja sanoi, että kun käsitteli näitä, tunsi kuinka veri syöksähti eteenpäin, kun ahtaumia aukaistiin. Samaan aikaan Aronin nenä hengitti miljoonaa ja välillä silmät pyörähtelivät siihen malliin, ettei voinut päätellä tuntuuko hyvältä vai ei. Sisäelimissä keuhkojen verenkierto oli hyvä, samoin munuaisten, maksan ja pernan. Vasemmassa kyynärässä oli jotakin kuormaa. Ei sellaista tulehdusnestettä, mitä ehkä nivelrikkoisessa nivelessä on, mutta etutassujen verenkierto oli huono, lihaskalvot kireällä ja kun kyynärää käsiteltiin, yritti Aron liikutella tassuaan pois Tanjan käsien alta. Tanja sanoi, ettei ole kyynärästä huolissaan, mutta sanoi sinne kerääntyneen jotakin kuona-aineita liikaa. Samanlainen tukos löytyi vasemmasta takapolvesta ja sinne menevä imusuonisto oli ihan tukossa. Tätäkin aluetta aukaistiin käsitellen tovin. Selkä ja niska olivat etuosista kunnossa, mutta suoliluun ja joku lannerangan nivel olivat taas kääntymässä väärään suuntaan. Käsittelyn jälkeen koko selkä jousti hyvin, joten tämä oli helpottavaa. 

Kyselin kovasti, että miksi koirani imusuonisto ja monet tärkeät verenkierron reitit ovat ahtaalla ja kuinka voin siihen vaikuttaa, että koira pysyisi kunnossa. Toki näihin vaikuttaa treenaaminen, stressi, hormoonit, palautuminen treeneistä,jne. Tanja sanoi, että Aronin on päässyt hyvään toipumiseen, mutta maltilla on jatkettava. Jos keho on ollut pitkään jumissa, on se kuormittanut vääriä paikkoja, kun paino jakaantuu epätasaisesti. Oikealla liikunnalla, maltillisella treenaamisella ja nyt säännöllisellä hoitamisella Aronin keho saadaan palautumaan ja pysymään kunnossa, että se kestää myös treenin aiheuttamat tärskyt. Mietin Tanjalle ääneen sitä, miten täysillä Aron tekee agikentällä asioita. Se ei todellakaan säästele siinä itseään. Maltillinen treenaaminen olisi sellaista, että esim tiistain agitreenien jälkeisenä päivänä tehdään vain palauttavaa liikuntaa ja aina treenipäivästä saisi seurata pari päivää, ettei treenata. Tämä tarkoittaa agia tai sellaista treeniä, missä tulee äkkijarrutuksia, isoja ponnisteluja ja kehon maksimikäytön hetkiä. 

Saatiin kivoja kotiläksyjä, kuten laukkapyrähdykset. Isossa laukassa Aron käyttää selkäänsä kokonaisvaltaisesti, joten näitä tekisimme 3 päivänä viikossa yhteensä maks 15 kertaa viikko. Menisimme isolle kentälle, jätän Aronin istumaan, poistun 50 metrin päähän ja kutsun. Loppuun ei saa liittyä mitään äkkistoppia vaan vauhti mikä hiljenee tasaisesti, joten palkkaus pitää miettiä tässä oikeanlaiseksi. Kuulostaa niin kivalta. Samoin jatketaan ravilenkkejä. Muistetaan pitää palautumispäivät. Ja pidetään nyt 2 viikkoa taukoa agilitystä, ettei vasen kyynärä ja polvi muutu huinompaan suuntaan, vaan nyt verenkierron palautuessa lähtevät nekin toipumaan.

Joten huh huh miten paljon saatiin tuolta reissulta. Lupasin Aronille, että edetään sen kehon ehdoilla, ei pidetä kiirettä eikä kisatulosten vuoksi yritetä liikaa. 

Se Tanja oli kyllä puheitten veroinen, taikakädet sillä oli!