Tein itselleni tavoitteen, että jos sittenkin syksylle yksi jälkikoe...
Ensimmäinen etappi siihen on tottiksen työstäminen ja eilen se kotipihassa sitten alkoi. Nimittäin sen oikean ilmeen ja asenteen nostaminen esiin. Ja se löytyi. Itsevarmuus, motivaatio ja asenne = ainekset onnistuneeseen suoritukseen.
Kun Aronin ilme on oikea, sen silmät on kuin tulessa, sen kontakti on tiivis ja sen korvat on ulospäin kivasti lerpallaan. Nyt mä niin tiedän miltä se näyttää :)
Tätä samaa kävin työstämässä tänään Kyötikkälän kentällä. Ja se löytyi jälleen. Päätin palkata sitä paljon.
Olen päättänyt olla hyvin mustavalkoinen nyt tämän ilmeen kanssa. Palkkaan itsestäni taaksepäin heti kun se on hyvä ja keskeytän heti, jos kontakti tippuu, katse laskee ja asenne suuntautuu ympäristöön. Mitä kauempana ollaan pk-esteistä, niin sen helpommin sujuu, mutta tiedän, että esim noukokapulatelineelle siirtyminen saisi nyt pakan hajoamaan. Joten vahvistan nyt asennetta ja lyhyitä pätkiä paljon ja kesäkuussa alan kiristämään tätä ruuvia.
Toinen mikä on surkealla tolalla on esineiden/noutokapuloiden luovutukset. Tähänkin on hyvä suunnitelma tehty. Jos epävarmuus iskee ja mielentila on väärä, on Aron ihan ressukka siinä hetkessä, kun se istuu eteeni ja luovuttaa kapulaa. Ei se oikein haluaisi tulla siihen, pitää huonolla otteella tavarasta kiinni ja katseler muualle jne. Nyt taskussa olikin ihan pieni noutokapula ja sen kanssa tehtiin vauhtinoutoja ja tärkeintä oli tulla kovaa kapula suussa loppuun saakka. Vahvistin näitä kapula suussa eteen istumaan juttuja myös tänään.
Näin tyytyväinen oli Aron treenin jälkeen tänään
Mistäs toi valkonen tähän kuvaukseen nyt tupsahti?
Täältä tullaan kamera!
Mä muuten sain treenata tänään ekana
T: Ray
Hah! Tuo kuvasarja on kyllä hauska! Peukku oikean ilmeen löytymiselle! T. Marjo ja tytöt
VastaaPoista