Joskus onnistuu, sitten taas ei

Sunnuntaina ajelin Rayn kanssa kohti Laukaata. Olimme osallistumassa japaninpystykorvien tokomestiksiin ja Rayn kanssa toista kertaa tokon alokasluokkaan. 

Nyt kevään aikana on säännöllisen epäsäännöllisesti treenattu. On ollut liikkuroituja kisamaisia treenejä, vähän pienempiä liikkurointeja ja niitä, missä itsekseni yritän kehittää koirasta paremman. Yleensä aina Ray on treeneissä tosi innokas, iloinen ja noudattaa heti käskyjä. Sen kapulanpito ei ole mikään hääppönen ja sitä on juuri sen vuoksi tehty kovin vähän kokonaisuustreeneissä, ettei se vaikuta negatiivisesti muuhun. Jostakin syystä Ray on ottanut itseensä kapulan pidon ja tiesin, että tämä ei varmastikaan tule onnistumaan kokeessa, mutta kaikki muu me osastaan. En jännittänyt, en odottanut ihmeitä tapahtuvan ja kaikin puolin rennoin asetelmin osallistuttiin kokeeseen. 

Mutta joku siinä sitten kuitenkin oli. Vein Rayn kehään niin, että vaikka liikkuri osoitti paikkaa mistä ensimmäinen perusasento lähtee, tein yhden ylimäääräisen ympyrän ennen kuin astui aloituspaikkaan. Halusin näyttää Raylle kehän ja sihteerien teltan, ettei tarvitse sitten ihmetellä niitä. Ja kun ensimmäinen liike oli alkamassa, alkoikin Ray siinä perusasennossa rapsutella itseään jonkun roskan vuoksi tms. mutta kiltti liikkuri odotti, että oltaisiin valmiita. 

Ja siitä se lähti ensimmäinen liike "liikkeestä maahan", missä Ray ei mennyt käskystä maahan lainkaan, siitä nolla. 

Myös kaukojen aloituksessa ei voinut mennä maahan, siitä nolla. 

Paikalla-oloissa myös nolla, koska se ei vaan käynyt maahan. Istui sievästi sivulla. 

Ja miten nopeasti se käy maahan heti käskyn kuultuaan kehän ulkopuolella! 

Seuruun, luoksetulon, hypyn ja kapulanpidon pisteet riittivät vain 99 pisteeseen, joka ei edes riitä tulokseen. 

Semmoset tokokokeet. Jos hyviä puolia haetaan, niin osasin olla koiralle reilu, mielestäni se ei tiennyt olevansa kokeessa ja eikä se mitenkään rasittunut tästä reissusta. Kasvattaa omaa luonnetta, mutta äh. Olen ilmoittanut Rayn vielä yhteen tokokokeeseen Tamskille parin viikon päähän. Jos sen saisi kehässä käskystä maahan, se olisi helposti tuloksessa kiinni. Mutta se Tamskin koe olkoon meidän viimeinen tokon alokasluokka. Jatketaan yhteistyötä rallyn mes-luokan kanssa sitten kesän läpi. Ja olen itse oppinut taas kisaamaan tokon alokkaassa Rayn myötä ja ehkä jonain päivänä Leen kanssa sama homma tuntuu tosi helpolta kaiken kokemani jälkeen; toivottavasti.