Ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin surin Aronin leikattua polvea, kun muistelin, että mihin päästiin viime kesänä ja miltä ne liikkeet näytti. Nehän näytti viittä vaille voittajan liikkeiltä. Ja surin polvea siksi, että nyt meidän täytyy aloittaa tosi varovasti ja koko ajan on seurattava, etten pilaa Aronin kuntoutusta hätäilemällä liikaa. Ja jos esim veneestä hyppy on Aronin polvelle paha, siitä täytyy luopua.
Leelle nämä taas olisivat ensimmäiset vepetreenit, joten ensimmäisiin mielikuviin kannattaa panostaa. Jos haluan siitä kaverin vepeen, minun täytyy osata markkinoida se sille niin, että tämähän on ihan maailman parasta. Aronin kanssa kun aikanaan aloitettiin, osasi Aron jo ennestään uida ja sillä oli elämän kokemusta paljon enemmän. Se osasi noutaa jo maalla ja viedä esineitä, joten kaikki samat asiat piti vaan soveltaa vedessä. Lee on siis ihan raakile kaikissa näissä.
Joten hyvät alkulenkit ja rantaan tutustumiset ensin lämmittelyksi.
Täällä ollaan jo valmiina, aloitetaanko?
Ja niin me aloitettiin.
Aron teki pelastusliivit päällä veneen haun, mutta sai veneestä pelkän köyden, joten näin liike helpotettuna. Ekoissa treeneissä ei tarvitse kiskoa venettä perässä, pelkkä köysi riittää.
Aron sai myös viedä köyden veneeseen, mistä se sai oman frispiinsä vastalahjaksi.
Kuvat Taina Niemi
Lee sai tutustua veneeseen ja oltiin koko ajan ihan rannassa. Se sai hypätä kanssani veneeseen ja sen piti lähteä veneestä pois, kun lähetin sen Taina luokse rantaan. Oltiin koko ajan sellaisella etäisyydellä, ettei tarvitse vielä uida, mutta sen verran, että tassut kastui. Lee sai ruokaa palkaksi niin vedessä kuin rannassa ja homma oli sen mielestä hurjan kivaa.
Näytin myös Leelle, että veneen köysi on kiskomista varten ja taistelutahdon varaan rakennan, että köyttä saa purra ja sen kanssa saa leikkiä. Ja niin se Lee veteli venettä jokusen metrin rantaan.
Kuvat Taina Niemi
Kolmantena asiana sille esiteltiin, että istun veneessä ja kutsun sen luokseni rannasta syömään. Tämäkin meni hyvin, jos san tassut ylettyivät pohjaan. Se ei kuitenkaan osaa vielä uida ja syödä samaan aikaan, joten jätettiin tämä asia hautumaan.
Treenien jälkeen opetin Leetä vielä uimaan erikseen ja Aron näytti esimerkkiä. Ja huomasin, että se mukautui ja rentoutui uimaan yllättävän nopeasti. Se jopa lähti itse uimaan rannasta ilman pyyntöä ja kun se meni minusta pois päin, nakkasin sille pallon, jonka se sai vedestä napata ja uida pallo suussa rantaan. Se ui paljon nopeammin kuin Aron, mutta onhan se kaikessa muussakin liikkumisessaan nopea ja vikkelä.
Lee vaikutti ensimmäisten treenien jälkeen oikein lupaavalta. Pitää nyt tehdä paperille hyvät suunnitelmat siitä, miten edetään. Ja molemmat pojat olivat oikein tyytyväisiä aamupäivään nukkuen hyvät päiväunet. Uiminen on niin kuluttavaa.
Joten odotan, että päästäisiin pian näihin tunnelmiin uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti