Lee on tällä viikolla keskittynyt erityisesti seuraamisen opettelemiseen. Tajusin, että se osaa seurata perusasennosta lähtevää liikettä noin 2-6 askelta eikä yhtään sen enempää. Jonkun täytyisi opettaa sille pidempää pätkää, käännöksiä, ryhmin vaihtelua, pujottelua, spriraalia jne jne. Joten jostakin oli aloitettava.
Lisäksi Lee menee tosi tahmeaksi, jos kentällä on tavaroita, tötteröitä, leluja, joten päätin lopettaa siisteillä kentillä treenaamisen ja ottaa härkää sarvista. Joten maanantai-iltana levittelin kotipihaan merkkitötteröitä ja siinä ympärillä tehtiin helppoja pikku pätkiä. Kun tötteröitä oli paljon, luopui Lee niistä melko kivasti, mutta yksi lasten skeittilauta siinä samalla nurmella sai sen keskittymisen herpaantumaan. Lopetimme treenit kuitenkin onnistumisiin.
Oli kivaa!
Ray teki tokon aloluokan juttuja ja rallytokon merkkiä. Pätevä pieni valkoinen koira.
Tiistaina kävin Leen kanssa Taidogas-hallilla rallytokotunnilla. Tunnilla oli 6 koiraa, jossa kaikki tekee samaan aikaan, mutta levittäytyneenä kentälle. Lee keskittyi tekemisiin todella hyvin, mutta se tarvitsee paljon näitä tilanteita, missä vieraat ja koirat ja ihmiset on lähettyvillä. Teen nimittäin melko paljon sen kanssa itsekseni. Harjoiteltiin takapäänkäyttöä tyynyjen ja lautojen avulla, lopulta tehtiin täyskäännöstä ilman apuja. Lee oli tosi keskittynyt treeniin. Otin lopuksi pieniä seuraamispätkiä ja hyvin meni.
Keskiviikkona lenkkeilin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle ja otin pitkiä luoksetuloja eri suuntiin kentällä. Seuraamista ja perusasentoja myös. Oli vaan tosi kuuma, joten treenit kesti ehkä 5 min.
Lämmin tuli juostessa
Aina jos vaan mahdollista, harjotutan Leetä kivien, kantojen ja puunrunkojen päällä. Tavoitteena on kaiken aikaa parantaa sen kehonhallintaa ja vatsalihaksia. Se alkaa ollakin jo melkoisen taitava keikkumaan missä vaan.
Torstaina Petra teki Leelle (nro 11) jäljen. Se oli kovin lyhkänen jälki kolmella kepillä, mutta teini ei kyennyt mitenkään pitkään tallaukseen. Se oli kuitenkin Leen ensimmäinen jälki, jonka ajoin ihan vain koiraan luottaen. En tiennyt missä jälki menee, joten kaksi ensimmäistä kepin ilmaisua oli ilon paikka meille molemmille.
Viimeinen keppi jäi ilmaisematta, koska jälki päättyi ihan hiekkatien viereen, missä Petra seisoskeli meitä odottamassa. Kun Lee havaitsi tutun ihmisen, sen nokka nousi jäljeltä ja häntä heiluen se unohti mitä oli tekemässä ylittäen viimeisen kepin. Eipä haittaa, onnelliset loput on vain saduissa ;-)
Perjantaina kävin tokoilemassa Leen kanssa myöhään illalla läheisellä jalkapallokentällä. Lee oli ihan super. Tehtiinkin vaan sellaista molempien fiilistä nostattavaa kuten täyttä laukkaa ruutuun pallolle tai pitkän matkan luoksetuloja. Seuraamistakin, mutta en tahdo päästä kovin pitkiin pätkiin. Jämähdän aina palkaamaan heti kahden askeleen jälkeen, kun tuntuu, että lähtee mukaan niin hyvin. Tarvitsisin kyllä liikkurinhäiriötä ja toisia silmiä, jotka sanoisivat, näyttääkö se homma yhtään oikealta.
Lauantai-iltana kävin tekemässä Leelle jäljen ( nro 12).
Nämä kepit lähti metsään
Ja jäljen vanhentuessa vietettiin kaksin laatu-aikaa metsässä. Eli räpsin Leestä kuvia ilta-auringon laskiessa.
Se osaa olla jo näin viisaan ja aikuisen näköinen välillä
Mutta yleensä Lee näyttää tältä
Tässä jälkitreenissä oli pieni jana, jossa Lee tarkisti ensin vähän takajälkeä. Jatkossa mun täytyy suunnitella vielä tarkemmin nämä alkeis-janaharjoitukset niin, että koira onnistuu luonnostaan heti kerrasta.
Lee bongasi kaikki kepit ja ajoi jälkensä hyvin.
Olin havaitsevani inasen tahmeita kepin ilmaisuja, joten teen seuraavat jäljet taas ihan vaan vaikka yhdellä kepillä. Jälki oli 400m pitkä, vähän lyhyt mun makuun, mutta tein sen vieraaseen metsään, enkä sittenkään halunnut tehdä siitä liian vaikeaa. Kuitenkin jäljen päähän Lee teki parhaan kepin ilmaisun kepille ja herkkupurkille, joten pitää miettiä näitä ennen seuraavaa jälkeä.
Aronin kanssa olen iloinnut tällä viikolla ensimmäisistä tunnin lenkeistä tänä vuonna, eikä sen operoitu jalka ole ottanut yhtään takapakkia. Oli jotenkin hirmu onnellinen hetki, kun tajusin, miten ihana oli kulkea kahden mustavalkoisen perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti