Idearikas vai loputtoman tylsä?

Oon tässä pähkäillyt, kun on ollut aikaa. Lomaviikko kun on. Tämän blogin nimeä siis. Heidi ja pojat on loputtoman tylsä ja tavallinen. Mutta mikä yhdellä sanalla kuvaisi meitä? Netissä on toinen toistaan hauskempia blogien nimiä kuten Niittipanta naulakossa tai vaikka mustavalkoinen.net. Googlettelin koira-aiheisia sanoja tai sanontoja, mutta tylsänä ja tavallisena en keksi mitään. Treenihullun päiväkirja vilahti mielessä tai entä napakka Narupallo.net? Niin Aron on syönyt ihan kaikista palloistaan narut rikki...Heidi ja pojat pysyy otsikossa, kunnes keksin paremman, ehkä jonain päivänä.

Tänään päiväni kului Sdp:llä, kun siellä perinteiset maajoukkuekarsinnat ja sihteerin roolissa pääsee olemaan osa koetta, vaikkei itse kilpailekaan. Sihteeröin kehää missä liikeinä oli luoksetulo, z-liike, ruutu ja seuraaminen. Kilpailijat olivat suomen parhaimmisto ja tänään näin siis 40 erilaista suoritusta näistä.
Luoksetulossa taisi vain yksi koirakko saada kympin ja se kympin luoksetulo sai kyllä minut huokailemaan. Se oli hieno; ripeä vauhti kaikissa osissa ja stopit täydelliset. Sivulletulokin niin ripeä ja perusasento just siinä.
Z-liike keräsi eniten hajontaa, pisteitä jaettiin nollasta kymppiin, mutta monen koirakon kohdalla joku jäävistä asennoista meni vikaan. Tai vaikka kaikki asennot olisi olleet oikein, ei silti kymppi ollut. Jos joku jäävä asento, vaikka istuminen oli aavistuksen hidas, tuli siitä pistevähennys. Nopeat asennot olivatkin kyllä näyttäviä.
Ruutu taisi nollautua vain yhdeltä tai kahdelta koiralta. Kaikki koirat menivät kohti ruutua ihan täysillä tai ainakin lähes. Moni bordercollie meni niin lujaa ja suoraan kohti ruutua, pääsäänöisesti paikka ruuussa oli lähellä takarajaa. Pari koiraa meni yli takarajasta, mutta uudella ruutukäskyllä ohjaajat saivat koiran ottamaan paremman paikan ruudussa. Christa Envist oli ainoa, jonka koira meni ilman käsimerkkiä ruutuun ja yksi nuori koiranohjaaja ohjasi koiransa vasemman käden heilautuksella lähtemään oikealle ruutuun.
Seuruussa saiko kukaan kymppiä, ei tainnut. Olen joskus aikaisemminkin kysynyt tätä tuomari Riitalta, mistä hän vastasi, että jokaisella oli ainakin yksi perusasento vino. Evl-seuraaminen on pitkä ja siinä on paljon perusasentoja. Vaikka koira ei pitänyt katsekontaktia ohjaajaan, se saattoi saada ysin, koska se piti kuitenkin paikkansa. Tosin kärkikolmikon koirissa kontakti ei tainnut katketa kertaakaan, mikä minulle on hyvän ja keskittyneen seuruun arvo.

Joten vallan mielenkiintoinen päivä, kumpa voisin olla noissa mukana. Sari ja Kurt saavuttivat kolmannella Evl-kokeella Tva-arvon tänään, suuret onnittelut taitavalle parille!

Aronin kanssa on treenailtu seuraamista sekä eilen että tänään. 2 treenisessiota Prisman parkkipaikalla kaupan aukiolo-aikaan ja yksi sessio jonkun valaistun pikkutehtaan pihassa. Prismaseuruissa ympäristö on niin häiritsevä, että Aron tekee hyvää seuruuta. Vähän se ehkä jännittää ihan siinä ulkooven vieressä, kun ostoskärryt rämisee ja kaikuu, muuta pitää paikkansa. Palkkailen heittämällä namin maahan ja namin syötyään jatketaan. Hiljaisen tehtaan pihassa taas yritin rikkoa seuruun kaavaa, kun ollaan liikkeessä Aron seuraa hyvin ja ääneti, mutta perusasennoissa se odottaa palkkaa. Olen liian kaavamaisesti palkannut aina pysähdyksessä, yritän siis palkata vasta joka kolmannessa pysähdyksessä tai siinä, kun lähdetään liikkeelle. Edelleen haen myös sitä, mikä palkitsee Aronia parhiten. Kokeilin, että silitän ja kehun Aronia, kun on tehnyt hyvin siinä kohtaa, kun on pysähdytty perusasentoon. Näissä Aron loikkaa kosketuksen ulkopuolelle ikään kuin sen oloisena, että koskettelu ei tähän kuulu. Saisinko silti sen tottumaan/ tykkäämään siitä, kun se muussa elämässä kerjää silitystä ja huomiota? Onko tuo käytös ikäänkuin koiran kehittämä kaava: seuruusta palkataan namilla tai lelulla, muu ei sovi. Saisinko sen rennommaksi seuraamiseen rikkomalla tätä oletusarvoa? No koirakokeet jatkuu, huonommaksi se ei kuitenkaan voi mennä.