Hyppääminen on taito!

Olin jo pitkään odottanut Tamskin järjestämään Vappu Alatalon hyppykoulutusta. Syksyllä katselin Vapun sivuja ja laskeskelin, että lähteäkö yksärille vai toivoa parasta eli pääsyä hyppykurssille. Ja onneksi päästiin kurssille, sillä meillä oli ruhtinaallisesti treeni-aikaa ja henkilökohtaista neuvontaa.

Koulutus alkoi luennolla, josta Katri Mure on hienosti kirjoittanut blogiinsa hyvät muistiinpanot. Kiitos Katri tästä, sillä luulen, että minulla menee useampi hetki, kun kirjoitan kaikesta siitä mitä me tehtiin ja opittiin. Olin ollut reilu vuosi sitten kuuntelemassa Vapun perushyppykurssin luennon, joten tiesin suunnilleen mistä hän puhuu. Yksi merkittävä ajatus mitä Vappu puhuu on se, että nämä hyppytreenit tähtäävät koiran itsenäiseen päätöksen tekoon siitä, mistä se hyppää. Yleensä me ihmiset yritämme mm. ennakoivilla valsseilla kertoa koiralle informaatiota hypystä ja ainakin minulla on lähes aina ajoitus pielessä, joten koiran on ihan mahdoton onnistua hypyssä, jos se tekee niinkuin ohjaisin. Koiran olisi helpompi suorittaa esteet jos se tietäisi mihin ollaan seuraavaksi menossa, mutta tässäkin olen yleensä auttamattomasti myöhässä. Siksi nämä treenit antavat koiralle paljon enemmän, sillä sen tehtävä on miettiä ja työstää ilman että häiritsen sitä, mistä hypyn pitää lähteä ja kuinka paljon voimaa siihen tarvitaan.

Vappu puhui myös luennolla, kuinka vaikeaksi erityisesti maksi-koiralle on takaakiertohyppy. Ja kuinka paljon tämän päivän agiradoilla on näitä vaikeita takaakiertohyppyjä. Puhetta oli, ettei muualla maailmalla ihannoitaisi näin paljon näitä kuin suomessa. Miten helpottavaa kuulla tuo, sillä takaakierto on ollut meille tosi vaikea juttu. Ja jihaa, se on normaalia. Vappu näytti kuvaa, missä koira kiertyy siivekkeen ympäri niin, että koiran pää on kuin korkeushyppääjällä menossa jo riman yli ja takapää tulee kuin korkkiruuvvi perässä siivekettä nuollen. Miten äärihetken tila koiran keholle. Koville joutuu!

 Osallistuin kurssille kuitenkin ykkösajatuksena pk metrinen hyppy, joka on mielestäni myöskin  vaativa tehtävä koiralleni. Sen on irtauduttava minusta isolle esteelle, sen pitää itsenäisesti päättää mistä ponnistaa, sen pitää hakea kapula esteen takaa ja kapula suussa palata samaa reittiä. Joten kun Vappu kysyi, mitä me halutaan, oli vastaus se, että pk- hyppy on aina agikikkailuja tärkeämpää, ainakin tällä hetkellä.

Meidän jatkoryhmässä oli vain kolme koiraa ja sekä la että su 2 tuntia aikaa treenata. Ja koska esteet oli valmiina ja koirat lämmiteltyina, meni kovin jouhevasti kierto, missä Isla meni treeninsä jälkeen
huilaamaan, olikin Aronin vuoro ja sillä väliin jo Bertta valmistautui. Aloittelevat koirat ja pennut olivat treenanneet jo aamusta, joten meidän jatkoryhmäläisten treenejä oli seuraamassa vain muutama tyyppi. Aronin treenejä videoitiin satunnaisesti, mutta yritän nyt videoiden avulla muistaa kaikki treenit mitä tehtiin, niitä oli paljon!

Tästä kaikki alkoi, nimittäin lämmittelynä perussarjaa 5 askeleen välein.
Video:
Yleensä Aron on tehnyt perussarjaa 6 askeleen väleillä, joten yllätyin, ettei lyhyempi väli tuottanut sille vaikeuksia. Vappu sanoi myös tässä treenissä, että koira oppii äkkiä kaavan näille sarjoille, joten meidän hyvä myös rikkoa kaavaa, että koira pysyy aina vireänä tekemään juuri sitä tehtävää eikä niin, että se tekee niinkuin on aina tehnyt. Ja siksi Aronille jätettiin pienenä muistutuksenapallopalkka välillä toiseksi viimeisen esteen eteen.

Seuraavalla kierroksella katsottiin, miten koira pystyy ylittämään vauhditta okserin. Siinä koiran täytyy siirtää painonsa takajaloille ja takajousien avulla laukaista itsensä ylöspäin.  Aron oli helposti luettavissa jopa takaapäin näissä harjoituksissa. Kun okseri oli ylimmässä korkeudessaan, se veti ennen lupaa suorittaa korvansa luimuun. Eli se katsoin estettä, että iik, nyt on iso, mun täytyy ponnistaa tosi kovasti. Se ei kertaakaan kieltäytynyt hyppäämästä, mutta se ei myöskään tee riittävää painonsiirtoa taakse vaan ponnistaa eteenpäin ja jättää takajalat vatsan alle sen vuoksi, että se on sen keino selvitä isosta esteestä. Aron ikäänkuin ajattelee, että jos tulee tiukkanpaikka, voi sillä mahan alle jäävällä tassulla ponkaista lisää vauhtia esteestä. Se siis tavallaan valmistautuu, ettei selviä esteestä vain hyppäämällä. Tämä takajalkojen vatsan alle jättäminen on merkki epävarmuudesta. Sitten juteltiinkin keinoista, millä saadaan tämä epävarmuus pois. Yksi ratkaisu on lisätä vesijuoksun avulla lisää voimaa takajalkoihin. Vappu puhui tutkimuksesta, jossa x-määrä koiria oli käynyt 10 kertaa vesijuoksussa, puoli tuntia kerrallaan, 2 kertaa viikossa, yhteensä 10 kertaa. Näillä koirilla oli tuona aikana takapään lihakset ja voiman määrä kasvanut silmissä, turvallisesti. Tutkimuksesta tulee tulevaisuudessa juttu Agilehteen, joten sitä odotellessa. Ja vesijuoksu voisi olla yksi apukeino Aronille, joka kuitenkin on ihan kohtuullisessa lihaskunnossa. Se vain tarvitsee lisää voimaa takapäähän.


Myöhemmin tehtiin toisenlaista estehässäkkää, missä sain lisää keinoja poistaa epävarmuutta. Estehässäkässä oli ensin pikkuhyppy, ehkä 30 cm, sitten järkyttävän näköinen okseri 6 jalan päässä, tämän jälkeen oli takana vielä toinen matala hyppy. Okseri oli tehty ylimääräisten rimojen avulla optisesti villiksi oikeasti olematta sitä. Sain tehtäväksi ottaa valokuvan siitä, miltä estehässäkkä näyttää koiran silmissä.
 Aron katsoikin estettä, että uups, nyt on hurja, tuohon en halua missään nimessä osua. Tämän ajatuksen vuoksi Aron siirsi painonsa hyvin taakse ja laukaisi jousensa, sillä seurauksella, että se teki elänänsä parhaan hypyn. Uusittiin tuo hyppy ja sama homma, Aron teki hienon painonsiirron taakse ja tämän avulla onnistuu ja saa itsevarmuutta, selviän tästä hypystä kun teen näin. Tämä painonsiirto pitäisi saada koiran selkärankaan jatkossakin. Vappu sanoi, että tämänkaltainen este menettää uskottavuutensa Aronille jo kolmannella hypyllä, siksi sitä ei tehty sen enempää. Jatkossa vain mielikuvitus on rajana ja este saa joka kerta olla erilainen, voin ripustella siihen serpentiinit tai joulupallot, viritellä rimoja, ämpäreitä tms. Mitä nyt ikinä keksinkään. Niin että koira ajattelee esteen nähdessään, että uups, tuohon en halua takatassullani koskea, joten hyppään sen hyvin ja kunnolla.

Sunnuntaina jatkettiin treenejä, nyt oli pk- kapula mukana ja tehtiin harjoituksia kapulan kanssa ja ilman. Meillä oli ensin 3 tai 4 hypyn perussarja ja viidentenä esteenä okseri. Okserinkorkeus vaihtuu joka kerta. Ollaan tätä sarjaa tehty aika paljon Aronin kanssa ja jollain tapaa näkyi, että kun okserin korkeus nousi, oli Aron siitä inasen ahdistunut. Ensin harjoitus tehtiin ilman kapulaa, sitten kapulan kanssa. Monen hyppelyn jälkeen Aron jo läähätti kapula suussa läähättäminen oli vaikeaa. Harjoituksen idea oli kuitenkin valmistaa koiraa pitämään hypyn tasapainon myös kapula suussa. Tehtiin monta toistoa, estekorkeus laski toistojen myötä, mutta Vappu halusi, että Aron tekee myös
väsyneenä hyppyä menettämättä silti otettaan hyppäämiseen. Tämän kaltainen tilanne meillä on
tulevaisuudessa kentällä, sillä pk- koiralla voi olla jo aika paljon takana, kun se kisapäivänä on estenoudon kohdassa. Vappu kannusti siis myös treenaamaan kestävyyttä, sillä sitä Aron tarvitsee.

Seuraavalla kierroksella tehtiin taas Aronin mieltä virkistävää vähän lyhyempää harjoitusta, josta Aron silminnähden ilahtui. Jäljiteltiin pk- hyppynoutoa, kapulan sai luovuttaa lennosta, sillä en ottanut nyt noutoja loppuun asti, kun se hyppy ja kapulan haku oli se juttu.
Video

Ja tässä toinen video, missä kapulaa haettin vähän kauempaa tehden perussarjaa.

Kapulatreenien jälkeen vaihdettin vähän vauhdikkaampiin harjoituksiin. Näissä meille oli ihan uusi juttu powergrind. Siinä koiran pitää venyttää itseään kunnolla, esteet on 9 jalan välein pitkällä suoralla. Koiran pitää tehdä hypyt innareina, joten se tarvitsee voimaa, että se tekee niin. Ensimmäsellä kerralla olin itse huono, enkä antanut kunnon käskyä eteen, näinollen Aron teki pari innaria ja sitten laukan sinne väliin. Mutta seuraavalla kerralla olin selkeämpi ja hienosti Aron käytti voimaa. Se teki powergrindin myös kapulan kanssa ja tämä meni vielä paremmin, se keskittyy ja teki loistavaa työtä, joskin rankkaa taisi olla. Vappu kehui Aronia muistaakseni tässä kohtaa kovasti. Maiju palkkasi Aronin pallolla suoran päässä. Erikseen yhdistettiin tähän powerihaarjoitukseen kolmen hypyn taipuminen kaarella. Kaarevassa hyppelyssä ahtailla väleillä koiran pitää koota itsensä kuin kouluhevonen; takajalat alle. Kaarteita otettiin molempiin suuntiin erikseen. Sitten harjoiteltiin tätä kokoamista niin, että okserin kautta putkeen, ( vauhti on siis kova) putkesta kaarevalle kokoamisuralle, kaarteen jälkeen powersuora, jonka päässä palkka. Hirveen kiva harjoitus!!

Agimaisen villittelyn jälkeen tehtiin vielä yhtä hässäkkää, siinä oli kolme hyppyä, joissa piti taipua, jos rimat kuvattaisiin ylhäältä päin, oli se siksakin muodossa. Välillä siksakkia tehtiin vasemmalle, välillä oikealle. Kapula suussa Aron meni niin läheltä siivekkeitä kaarevalla linjalla, että kapula kolahteli siivekkeisiin. Ilman kapulaa kaikki ok. Lopulta tehtiin suoristus, jossa samat rimat hypeltiinkin eteenpäin, jolloin mentiin ihan suoraan. Vappu oli asetellut hypyt niin, että tätä kaikkea tehtiin samalla estehässäkällä, mutta kun tultiin erikulmasta, oli harjoituksen kaarre eri suuntaan.

Kaiken tämän jälkeen en voi muuta sanoa kuin ison kiitoksen. Sain ihan älyttömästi informaatiota omasta koirastani, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Kehittämisehdotuksia ja treenejä on kassillinen täksi kevääksi. Vappu toivotti meille vaihtelevia treenejä ja molemmille iloa treenata. Kertakaikkiaan mahtavaa siis. Vapun mielestä Aron oli kehittynyt hyvään suuntaan vuodessa ihan suuresti, joten onnellisina mutta väsyneinä lopelteltiin tähän.