Viikon sisään käytiin kerran vetohiihtoreeneissä Peltolammilla. Nyt kakkoskerralla olin jo itse viisaampi, kun tiesin mitä siellä tapahtuu. Tein ensin hyvän alkulenkin ilman suksia ja sitten suksien kanssa lähtöpaikalle. Aron näki muutaman koiran lähtevän täysillä ladulta metsään ja siinä kohtaa oli hiukan haasteellista laittaa monoja suksiin kiinni ja asetella sauvoja oikein päin käsiini, Aron kun halus mennä jo. Kun lopulta olin valmis, lähti Aron kuin nappi takista. Vaikka sillä ei ollut näköyhteyttä edellisiin, se meni varmasti hajuhurmoksessa, sillä lujaa mentiin. Mäkikohdissa meillä vauhti tippui hetkeksi, sillä se oma tekniikka ei toimi ja olen Aronille painava taakka, mutta heti mäen päältä taas hurjaan laukkaan. Ja näin me mentiin kaatumatta/ pysähtelemättä loppuun saakka. Kerran ohitettiin yksi koiraton hiihtäjä, muuten mentiin ihan omassa rauhassa. Kannustin tietty Aronia ja kehuin kun se laukkasi, että hieno poika, anna mennä vaan. Maalissa läähätettiin kumpikin. Oli niin parasta!
Jälkeenpäin jäin miettimään, että millä palkata koira, kun se tekee hyvän kierroksen ja ajattelin, että jatkossa jätetään sinne maaliin lelu valmiiksi, jota kohti laukataan viimeinenpätkä ja Aron saa sitten lelun palkaksi hyvästä hiihdosta. Toin meillä ei ole treenileluja," rikon kaikki - Aron "on tehnyt monelle hyvälle treenilelulle lopun.
Kehariryhmän treeneissä käytiin tiistaina ja Anu oli suunnitellut harjoitukseksi kivan radan, joka voisi olla ykkösten rata. Siinä sain ohjata koiraa takaapäin renkaalle ja käskyttää a-esteelle, vaikka putken suu oli pahasti tyrkyllä. Aron kuunteli käskyn ja paineli sinne A-esteelle. Tämän jälkeen oli kontaktilla hiukan pysymisongelmia, sillä edessä oli kaksi hyppyä, joista jatkettiin takaakierin kautta eteenpäin. Tätä kohtaa hinkattiin hetki, että ajoitukseni osui oikein ja rimat pysyi ylhäällä. Tämän jälkeen oli puomi/ putkierottelua, mikä taisi ihan sujua, samoin puomin suoritus näyttää hyvältä, puomilta jatkettiin putkeen ja putkesta kepeille. Pujottelut taisivat olla tänään virheettömät.
Loppurata sisälsi kaksi putkea sekä loppuhässäkän, missä putkesta tultiin lujaa vauhtia renkaalle ja lopun hyppyesteille, missä piti taas ohjata takaa ja valita oikea linja siellä takana. Hyviä hetkiä ja onnistumisia tuli ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.
Kotitreeninä Aron on tehnyt temppuilua uudella tasapainotyynyllä. Tilasin sille sellaisen kahden tassun levyisen tyynyn, joka täytetään ilmalla ja tarkoitettu itseasiassa ihmiskäyttöön. Mutta sillä saa loistavia kehonhallintaharjoituksia tehtyä. Aloitimme harjoitukset ensin takapään kohdentamisella tyynylle. Helppoa sanoi Aron. Takapää pysyi tyynyllä ja heitin aina namin palkaksi välillä vasemmalle tai oikealle. Näin koira teki painonsiirtoja ja kurkotteluita takapään pysyessä tyynyllä. Sitten vaikeutin, piti tehdä kaukojen seisomasta istumaan niin, että takapää pysyy tyynyllä. Tasapainoa hakiessa Aron saattoi ottaa toisella takajalalla tukea maasta, mutta päätavoite oli, että takapään pitää olla tyynyllä. Tämän asian kanssa meni jokunenkin treenikerta. Kerran naksuttelin tätä liiankin kanssa ja virheitä alkoi tulla väsymisen myötä. Seuraavana päivänä pidin treenihetket lyhyempinä ja onnistumisia tuli huikean paljon enemmän. Elviskin on treenannut tyynyä, tosin Elvis yrittää opetella shapingin avulla lauttamaan etutassut tyynylle. Onnistuneesti olen nyt naksutellut sille tasapainotyynyn ruopaisun tassun pitämisen sijaan.
Pakkasta oli loppuviikosta ulkona -20 kieppeillä, joten perjantain lenkki typistyi puolen tunnin hihnalenkiksi. Siitä turhautuneena päätin opettaa Aronille noutokapulan luovutuksen, päätös on ehkä
mun kymmenes, mutta jos nyt tekisi jonkun asian kunnolla loppuun, niin noudot olisivat paljon nautinnollisemmat, kun se lopun luovutus olisi sekä koiralle että minulle turvallinen ja varma tilanne. Yritän nyt panostaa siihen, että koiralla on hyvä olla siinä edessä ja pitää kapulaa, tartun kapulaan, mutta vasta irti sanasta koira vetää päänsä pois kapulasta. Tällä kriteerillä maltan nytnitse toivottavasti olla hätäilemättä, sillä perisyntini on kouhia hätäisesti kapulankoiran suusta. Ja tietäähän sen mitä tämä vaikuttaa koiran asenteeseen, ei siis mikään ihme, että kapula pyörii kurkussa ja koira sanoo helposti piip. Sellaisia puuhasteluita meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti