Tänään oltiin Aronin kanssa Frosty Fields-pentumiitingissä. Tapaaminen oli järjestetty Tampereen vetokoiraseuran majalla Koivumäessä, joten pitkää matkaa me ei jouduttu tekemään. Aronin kolmen sisaruksen lisäksi paikalla oli mm. Supo-äitee ja Zorro- iskä.
Päivä oli oikein antoisa :-) Kentällä käytiin joka pentu läpi ja oli mukava nähdä mitä muut olivat tehneet ja sain kyllä paljon ideoita ja visioita mitä kannattaa jatkossa tehdä. Hyvien koulutuksien päälle Outi ja Riikka olivat suunnitelleet ihanat ruuat ja kahvit kaikille ja ruoka kyllä maistui koko päivän ulkona olon lisäksi.
Aron näytti kentällä kontaktia, perusasennon paikkaansa ja seuruuta. Tässä täytyy jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että paikka mielummin hiukan takana kuin edessä. Edistäminen seuruussa on niin yleinen tapa. Samoin, yritän olla itse pitämättä kontaktia koiraan, se on kai koiran tehtävä. Sitten namikädestä eroon pyrkiminen ( tämä on ihan oma ajatus, että äkkiä siitä eroon). Sitten näytimme noutoamme tai siis lähinnä kapulan pitoa ja tässäkin ollaan ihan oikealla tiellä. Sitten teimme Outin kanssa sellaisia luoksetuloharjoituksia, missä koira juoksee kahden ihmisen välissä ja tässäkin Aron laukkasi ihan kivasti ja reagoi aina Aron tänne-käskyyni. Toisella koulutuskerralla näytin Outille meidän ruudun alkua ja hyvältä se näytti. Vaihdettiin alustaa pallon palkaksi ja alun hämmingin jälkeen Aron alkoi tajuta, että pallo ruudussa on ihan palkinto. Tosin taidan myös koitaa Sarin antamaan ajatusta siitä, että melkein alkuvaihessa ruudussa on alusta, sitten aika pian siellä ei ole mitään, vaan koira menee tyhjään ruutuun, mistä tulee palkka. Lopuksi kentällä näytin vielä meidän tolpan kiertoja ja olin oikein tyytyväinen Aronin toimintaan :-)
Omien treenien lisäksi kävin katsomassa Sarin Kurt-bordercollien jäljestyksen. Koiran on 8 kk vanha ja ajoi aika mallikkaasti alokasluokan pituisen jäljen ( ellei ollut pidempikin), joka oli tehty haastaavaan maastoon kera kulmien ja keppien. Tästä suorituksesta sain kyllä taas intoa itsekkin, mutta Aronin jäljestykset odottaa ensi kevättä. Jälkikeppejä aijoin kyllä hehkutta sillä talven aikana. Esine-reeneihin sain Aronin veljen omistajalta Sadulta hyvän vinkin ja taidan tehdä heti huomenna esineiden haistelu tehtävää. Satu näytti myös oikein pätevää peruutus harjoitusta kentällä Aronin veljen kanssa, joten tästä saadaan myös uutta tehtävää meidän harjoituksiin.
Sitten päivän hyvää antia oli valokuvaus, sillä Riikka sai Aronista tosi hyviä kuvia. Tämmöinen pieni lumi maassa ja pikku pakkanen olivat oikein otolliset olosuhteet hyville koiravalokuville.
Mutta oikein paljon kiitoksia kaikille mukana olleille, oli oikein kivaa ja ajatuksia herättävää, ja treeni-iloa myöskin :-)
lauantai 31. lokakuuta 2009
torstai 29. lokakuuta 2009
viime päivien puuhastelut
Eilen Aronilla oli tehosterokostus, sillä poika on nyt jo 16 viikkoinen. En tiedä mihin Aron kuvitteli menevänsä, mutta eläinlääkärin odotustilassa se oli sitä mieltä, että heti olisi kyllä nyt päästävä. Syöttelin Aronia siinä odottaessa, mutta aina välillä piti vähän kiljahdella ja pyrkiä muiden odottajien luo. Ja kun meidän aika koitti, se suorastaan veti itsensä sisään, sitten kun sai luvan mennä. Aronin piti olla hiljaa paikallaan, kun sen sydänääniä kuunneltiin ja se ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Mutta rokotettua saatiin ja sydän kuunneltiin, mistä ei kuulunut mitään ylimääräistä ääntä.
Pitäisiköhän meidän kuitenkin ottaa harjoittelulistalle odottaminen, sillä se tuntui olevan melko haastavaa...loppupäivän lääkäri suositteli ottamaan rauhallisesti, joten kävin vain isojen poikien kanssa reippaalla lenkillä. Aronin päivän koulutus oli keittiössä muutaman lihapullan (pilkottuna pieniin muruihin) verran naksuilua ja istu-vihjeen harjoittelua.
Tänään oltiinkin sitten metsässä kaikkien koirien kanssa heti työpäivän jälkeen. Lenkillä taas keräsin taskuuni 5 keppiä ja sitten lenkin päätteeksi pudotin niitä maahan. Ilman käskyä hetken odottelun jälkeen Aron poimi innokkaasti 4 keppiä minulle, sitä yhtä se ei jostain syystä tarjonnut.
Sitten Petran jumpan aikaan Aron oli ottamassa kanssani kontaktia ja kävelin sen kanssa s-marketin eteen. Siinä otin seuraamista ja sivulla istumista. Aron oli ihan mieletön, se vaan tuijotti minua ja sai siitä sitten aina kehun jälkeen namia, mutta edessä ja takaa kulki ihmisiä, liukuovista tuli jatkuvasti ihmisiä tai rämisevät kauppakärryt menivät ihan vierestä. Irroitin Aronin hihnasta ja sittenkin se oli kuin magneetti, ei kertaakaan hairahtanut katsomaan niitä ihmisiä tai ääniä. Vau! Leikkittiinkin siinä lelulla ja jatkettiin yhdessä kulkemista eteenpäin vastaantulevien koirien ja lenkkeilijöiden toivossa, mutta aika hiljaista oli. Tolpan kiertoa otin muutaman kerran ennen autoon menoa ja Aron on aika täpinässä tästä. Voi kun tuli hyvä mieli tästä ulkoilusta :-)
Pitäisiköhän meidän kuitenkin ottaa harjoittelulistalle odottaminen, sillä se tuntui olevan melko haastavaa...loppupäivän lääkäri suositteli ottamaan rauhallisesti, joten kävin vain isojen poikien kanssa reippaalla lenkillä. Aronin päivän koulutus oli keittiössä muutaman lihapullan (pilkottuna pieniin muruihin) verran naksuilua ja istu-vihjeen harjoittelua.
Tänään oltiinkin sitten metsässä kaikkien koirien kanssa heti työpäivän jälkeen. Lenkillä taas keräsin taskuuni 5 keppiä ja sitten lenkin päätteeksi pudotin niitä maahan. Ilman käskyä hetken odottelun jälkeen Aron poimi innokkaasti 4 keppiä minulle, sitä yhtä se ei jostain syystä tarjonnut.
Sitten Petran jumpan aikaan Aron oli ottamassa kanssani kontaktia ja kävelin sen kanssa s-marketin eteen. Siinä otin seuraamista ja sivulla istumista. Aron oli ihan mieletön, se vaan tuijotti minua ja sai siitä sitten aina kehun jälkeen namia, mutta edessä ja takaa kulki ihmisiä, liukuovista tuli jatkuvasti ihmisiä tai rämisevät kauppakärryt menivät ihan vierestä. Irroitin Aronin hihnasta ja sittenkin se oli kuin magneetti, ei kertaakaan hairahtanut katsomaan niitä ihmisiä tai ääniä. Vau! Leikkittiinkin siinä lelulla ja jatkettiin yhdessä kulkemista eteenpäin vastaantulevien koirien ja lenkkeilijöiden toivossa, mutta aika hiljaista oli. Tolpan kiertoa otin muutaman kerran ennen autoon menoa ja Aron on aika täpinässä tästä. Voi kun tuli hyvä mieli tästä ulkoilusta :-)
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
tokoilua
Nähtiin Hannan ja koiruuksien Ennin ja Heimon kanssa saukonpuistonkentällä tokoilun merkeissä. Ensin vuorossa Aron, joka innokkaasti lähti autosta kentälle. Harjoiteltiin ihan lyhyt tuokio sivulle tuloja, joita Aron omatoimisesti tarjoaa. Sitten seuraamispätkiä ja tehtiin vielä näin, että Hanna naksautti ja minä palkkasin. Silloin oma asentoni on suora ja katse eteenpäin, kun ei tarvitse katsoa koiraa. Aron sai sitten laukata lelun perään ja leikkiä kanssani, mutta lopetin tarkoituksella tähän, pelkään, että otan liian pitkiä ja liian paljon, nyt ainakin motivaatiota jäi pennulle.
Sitten Elvis, joka innokas vasta olikin. Seuraaminen aluksi tosi häseltämistä, mutta keskittyi sitten tehtäviin ja meni ihan mukavasti. Lievää edistämistä on kyllä havaittavissa, joten taidan ensi kerralla keskittyä siihen seuraamispaikkaan.
Sitten päivän onnistuminen tunnarissa. Ensi kertaa vierailla kapuloilla, pitelin ihan hetken kapulaa käsissäni ja Hanna vei sen ämpärissä kentälle. Halusin kuitenkin onnistumisen, joten kapuloita maassa vain kolme, joista yksi oli se oma. Elvis haisteli kaikki läpi ja toi sen oman. Jippiii!
Sitten ruutu, joka onnistui myöskin tänään suht hyvin. Ensimmäisellä kerralla lähti hyvällä laukalla ruutuun, pysäytys vähän epäonnistui, pysähtyi ruudun ulkopuolelle. Kutsuin koiran luokseni ja uusi yritys, nyt toisella yrityksellä kaikki osat meni ihan nappiin, siis laukalla ruutuun ja seis- käskyllä pyshdys sinne. Onnistui, jee.
Sitten stoppeja, joissa etenee vielä liikaa. Kokeiltiin nyt niin, että lelu Elviksen takana ja otettiin monta kertaa. Parani kyllä, mutta ei vielä riitä.
Lopuksi iloista seuruuta ja käännöksiä, nyt käännökset ei enää niin väljiä ja Elvis oikein kiva.
Hannan reenattua omat koirat läpi, pääsivät kaikki koirat vielä puistoon juoksemaan. Kyllä ne sitten lujaa menikin. Joten sitten kun oltiin kotona, olivat Elvis ja Aron mukavan leppoisia, Jimmy aivan kypsänä, kun ei päässyt mukaan. Mukavaa oli ja innostavaa myös minulle, kun huomaa, että esim, tunnarissa tehoreenistä syyslomalla oli ihan hyötyä :-)
Sitten Elvis, joka innokas vasta olikin. Seuraaminen aluksi tosi häseltämistä, mutta keskittyi sitten tehtäviin ja meni ihan mukavasti. Lievää edistämistä on kyllä havaittavissa, joten taidan ensi kerralla keskittyä siihen seuraamispaikkaan.
Sitten päivän onnistuminen tunnarissa. Ensi kertaa vierailla kapuloilla, pitelin ihan hetken kapulaa käsissäni ja Hanna vei sen ämpärissä kentälle. Halusin kuitenkin onnistumisen, joten kapuloita maassa vain kolme, joista yksi oli se oma. Elvis haisteli kaikki läpi ja toi sen oman. Jippiii!
Sitten ruutu, joka onnistui myöskin tänään suht hyvin. Ensimmäisellä kerralla lähti hyvällä laukalla ruutuun, pysäytys vähän epäonnistui, pysähtyi ruudun ulkopuolelle. Kutsuin koiran luokseni ja uusi yritys, nyt toisella yrityksellä kaikki osat meni ihan nappiin, siis laukalla ruutuun ja seis- käskyllä pyshdys sinne. Onnistui, jee.
Sitten stoppeja, joissa etenee vielä liikaa. Kokeiltiin nyt niin, että lelu Elviksen takana ja otettiin monta kertaa. Parani kyllä, mutta ei vielä riitä.
Lopuksi iloista seuruuta ja käännöksiä, nyt käännökset ei enää niin väljiä ja Elvis oikein kiva.
Hannan reenattua omat koirat läpi, pääsivät kaikki koirat vielä puistoon juoksemaan. Kyllä ne sitten lujaa menikin. Joten sitten kun oltiin kotona, olivat Elvis ja Aron mukavan leppoisia, Jimmy aivan kypsänä, kun ei päässyt mukaan. Mukavaa oli ja innostavaa myös minulle, kun huomaa, että esim, tunnarissa tehoreenistä syyslomalla oli ihan hyötyä :-)
tiistai 27. lokakuuta 2009
Aronilla laatuaikaa
Eilen Petterin sählyn ajan vietin Aronin kanssa yhteistä laatu-aikaa. Petterin sähly on kirkkoharjun koululla, joten lenkkeilin siitä harjulle Aronin kanssa. Taskussa pari esinettä, kankainen patalappu ja lapsen villasukka. Aron tolppaan kiinni ja minä juttelin Aronille esinettä viedessä, että mihin esine menee. Sitten pudotin esineen pöpelikköön noin 15 metrin päähän ja tulin takaisin Aronin luo, lähetys etsi ja sinne paineli penneli katsomaan, että mihin oikein pudotin esineen, nenän avulla se löysi, nosti esineen ja minä hihkun Hyvääää, pentu tuli luokseni makupalaa syömään. Sama juttu uusiksi, mutta eri suuntaan ja hyvin vikkelästi pentu etsi esineen. Tästä jatkoin pienellä tokosessiolla, ihan perusasentoa ja muutaman askeleen seuruutuksia. Sitten lenkki jatkui ja välillä aina kutsuin Aronia luokseni, jos se meni liian kauas minunta, menin piiloon. Ja loppulenkin Aron piti minua silmällä :-) Muutama tolpankiertoharjoitus tehtiin vielä kun nameja oli taskussa ja tämä on kivaa sanoo Aron.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
kyötikkälässä
Sunnuntaina isojen poikien ohjelmaan kuului juoksulenkki heti aamusta, lenkin pituudeksi tuli 8.7 km ja koko matka juosten, hyvä minä.
Iltapäivällä reenailin Elviksen ja Aronin kanssa kyötikkälän kentällä. Vein kentälle luoksetulomerkit sekä ruutumerkit jo valmiiksi. Aronia ei merkit häirinneet mitenkään.
Aronin kanssa otin sivulletuloja, ja seuraamispätkiä. Tein useamman sellaisen pätkän, että koira sivulle, muutama askel seuruuta ja seis ja sitten palkka ja vapautus lelun perään, kerran ahnehdin samanlaista pätkää heti perään, mutta nyt kontakti katkesi. Joten hyvä muistus minulle, että pennun kanssa ollaan edelleen tekemisissä ja runsas palkkaus on tärkeää, että motivaatio pysyy korkeana.
Kentällä oli myös hyppyeste, josta sai purettu lankkuja, joten tällä tehtiin jo hyppykäskyä. Aron hyppäsi siis kahden laudan korkuisen esteen yli lelun perään. Ja sitten se tarjoili esteen yli hyppelyä, taisi olla kivaa. Otin myös perusasennosta maahanmenoja muutaman ja tosi hyvin kävi heti käskystä maahan.
Elvis oli asenteelta loistava, ei puhettakaan siitä, että se enää jännittäisi tätä kenttää. Se oli enemmäkin yli-innokas. Aluksi lyhyt pätkä seuruuta, sitten luoksetuloa merkkien kera, stopista toivoisin täpäkämpää, mutta en osaa sitä korjata terävämmäksi. Sitten seuruutin ruudun lähetyskohtaan ja tein viritykset niinkuin kokeessa, hyvin lähti ruutuun, nyt siellä oli tyhjä ruutu ja Elviksen vauhti oli todella kova, lopputulos oli, että koira kävi maahan ruudun takana. Hoh hoijaa, sitten varmaan 10 ruutuun lähetystä, ensin piti saada taas ne maahanmenon ennakoinnit pois, sitten niin että koira pysähtyisi sinne ruutuun. Se kymmenes lähetys onnistui sitten ihan nappiin, eli ruutu käsky sieltä merkiltä, koira paineli ruutuun ja seis käskyllä pysähtyi ruutuun ja seisoi siellä kunnes heitin palkan. Jes.
Sitten hyppyä, avoimen luokan hyppy meni loistavasti, onko tässä ollut joskus vaikeeta, sanoi Elvis. Sitten metallin noutoa hypyllä, meni myös hyvin, mutta toisessa luovutustilanteessa se taas muisti, että tää metallin luovutus on vaikeeta. Tein yhden tasamaanoudon metallilla, Elvis hakee kyllä, mutta tätä metallin pitoa ja luovutusta pitää nyt erikseen harjoitella.
Lopuksi vielä hyvävireisellä koiralla käännöksiä ja nyt ei käännökset olleet enää väljiä. Elvis oli tosi tarkkana näissä ja saikin palloa palkaksi terävyydestä.
Iltapäivällä reenailin Elviksen ja Aronin kanssa kyötikkälän kentällä. Vein kentälle luoksetulomerkit sekä ruutumerkit jo valmiiksi. Aronia ei merkit häirinneet mitenkään.
Aronin kanssa otin sivulletuloja, ja seuraamispätkiä. Tein useamman sellaisen pätkän, että koira sivulle, muutama askel seuruuta ja seis ja sitten palkka ja vapautus lelun perään, kerran ahnehdin samanlaista pätkää heti perään, mutta nyt kontakti katkesi. Joten hyvä muistus minulle, että pennun kanssa ollaan edelleen tekemisissä ja runsas palkkaus on tärkeää, että motivaatio pysyy korkeana.
Kentällä oli myös hyppyeste, josta sai purettu lankkuja, joten tällä tehtiin jo hyppykäskyä. Aron hyppäsi siis kahden laudan korkuisen esteen yli lelun perään. Ja sitten se tarjoili esteen yli hyppelyä, taisi olla kivaa. Otin myös perusasennosta maahanmenoja muutaman ja tosi hyvin kävi heti käskystä maahan.
Elvis oli asenteelta loistava, ei puhettakaan siitä, että se enää jännittäisi tätä kenttää. Se oli enemmäkin yli-innokas. Aluksi lyhyt pätkä seuruuta, sitten luoksetuloa merkkien kera, stopista toivoisin täpäkämpää, mutta en osaa sitä korjata terävämmäksi. Sitten seuruutin ruudun lähetyskohtaan ja tein viritykset niinkuin kokeessa, hyvin lähti ruutuun, nyt siellä oli tyhjä ruutu ja Elviksen vauhti oli todella kova, lopputulos oli, että koira kävi maahan ruudun takana. Hoh hoijaa, sitten varmaan 10 ruutuun lähetystä, ensin piti saada taas ne maahanmenon ennakoinnit pois, sitten niin että koira pysähtyisi sinne ruutuun. Se kymmenes lähetys onnistui sitten ihan nappiin, eli ruutu käsky sieltä merkiltä, koira paineli ruutuun ja seis käskyllä pysähtyi ruutuun ja seisoi siellä kunnes heitin palkan. Jes.
Sitten hyppyä, avoimen luokan hyppy meni loistavasti, onko tässä ollut joskus vaikeeta, sanoi Elvis. Sitten metallin noutoa hypyllä, meni myös hyvin, mutta toisessa luovutustilanteessa se taas muisti, että tää metallin luovutus on vaikeeta. Tein yhden tasamaanoudon metallilla, Elvis hakee kyllä, mutta tätä metallin pitoa ja luovutusta pitää nyt erikseen harjoitella.
Lopuksi vielä hyvävireisellä koiralla käännöksiä ja nyt ei käännökset olleet enää väljiä. Elvis oli tosi tarkkana näissä ja saikin palloa palkaksi terävyydestä.
kaikenlaista pientä reenailua
Viime päivät me on reenailtu vain jotakin pientä. Lauantai meillä meni Karkussa, mieheni siskon Mirkun luona. Siellä asustaa 3 greyhoundia, 2 irlanninsusikoiraa, 1 australianpaimenkoira, 2 kissaa. Joten oli siinä Aronilla nähtävää. Kävimme 5 koiran voimin ensin lenkillä, sitten lopun aikaa vietimme sisällä, paitsi kuraiset partapojat jäivät pihaan. Aronilla oli kiirettä tutkia taloa, haukkua kissoja, (jotka eivät korvaansa lotkauttaneet Aronille ja Aronkin sitten kyllästyi, kun ne vaan oli), leikkiä Ramona greyn kanssa sisällä sekä tavata valtavasti uusia ihmisiä, kun kyseessä oli Jere 10-veen synttärit. Jännitävät tapahtumat menivät lopulta Aronin jäseniin ja poika nukkui kissan kopassa sikeää unta.
Illalla keksin, että kyllähän joka bordercollie osaa kiertää kohteita ja aloitin sen homman opettamisen Aronille. Tein sitä ihan puhtaasti shaippingillä ja mikään valtava menestys se ei ollut. Monen naksun ja namin jälkeen oli saanut kyllä Aronia kohteen taakse, mutta aina välillä se tarjoili maahanmenoa ja siinä haukkumista, kun ei voinut ymmärtää, että mitä minä oikein haluan. Sitten vasta seuraavana aamuna tajusin, että siellä agilitypäivässäkin me tehtiin siivekkeiden kiertoja lelun avulla ja kokeilin sitä. Johan pomppas, Aron keksi oikeastaan saman tien mitä haluan ja teki heti sen vauhdilla. Joten puhtaasti sheippaaminen ei ole kyllä tie meidän onneen.
Muita juttuja Aronilla on ollut jälkikeppien haistelut. Keräsin perjantaina lenkillä muutaman kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten metsälenkin päätteeksi laitoin Aronin hihnaan ja sen huomaamatta pudotin keppejä siihen ympärille. Sitten vain seisoskelin ja odotin, että koira haistaa ne maasta. Ja eipä mennyt aikaakaan kun Aron haistoi jotakin maasta ja nosti sieltä sitten kepin hampaillaan. Ja ruokaa tuli taskusta kehujen kera. Ja eikun seuraavaan yritykseen, mutta samaan aikaan jossakin 50 metrin päässä oli toinen koiranulkoiluttaja, jonka räkyttävä rakki keskeytti Aronin ajatukset, Aron oli siinä tilanteessa häntä pystyssä ja haukahteli takaisin sinne metsään. Ei auttanut kuin poimia kepit taskuun ja mennä vähän etäämmälle. Uusi yritys hetken päästä ja nyt pääsin vahvistamaan monta kepin nostamista. Samaa hommaa tehtiin myös sunnuntai aamuna ja nokkelasti Aron ne haistaa.
Illalla keksin, että kyllähän joka bordercollie osaa kiertää kohteita ja aloitin sen homman opettamisen Aronille. Tein sitä ihan puhtaasti shaippingillä ja mikään valtava menestys se ei ollut. Monen naksun ja namin jälkeen oli saanut kyllä Aronia kohteen taakse, mutta aina välillä se tarjoili maahanmenoa ja siinä haukkumista, kun ei voinut ymmärtää, että mitä minä oikein haluan. Sitten vasta seuraavana aamuna tajusin, että siellä agilitypäivässäkin me tehtiin siivekkeiden kiertoja lelun avulla ja kokeilin sitä. Johan pomppas, Aron keksi oikeastaan saman tien mitä haluan ja teki heti sen vauhdilla. Joten puhtaasti sheippaaminen ei ole kyllä tie meidän onneen.
Muita juttuja Aronilla on ollut jälkikeppien haistelut. Keräsin perjantaina lenkillä muutaman kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten metsälenkin päätteeksi laitoin Aronin hihnaan ja sen huomaamatta pudotin keppejä siihen ympärille. Sitten vain seisoskelin ja odotin, että koira haistaa ne maasta. Ja eipä mennyt aikaakaan kun Aron haistoi jotakin maasta ja nosti sieltä sitten kepin hampaillaan. Ja ruokaa tuli taskusta kehujen kera. Ja eikun seuraavaan yritykseen, mutta samaan aikaan jossakin 50 metrin päässä oli toinen koiranulkoiluttaja, jonka räkyttävä rakki keskeytti Aronin ajatukset, Aron oli siinä tilanteessa häntä pystyssä ja haukahteli takaisin sinne metsään. Ei auttanut kuin poimia kepit taskuun ja mennä vähän etäämmälle. Uusi yritys hetken päästä ja nyt pääsin vahvistamaan monta kepin nostamista. Samaa hommaa tehtiin myös sunnuntai aamuna ja nokkelasti Aron ne haistaa.
torstai 22. lokakuuta 2009
tokoilua
Tänään otin Aronin ja Jimmyn autonperään ja ajelin hiekkakentän laitaan Kangasalan pikkolaan reenaileen tokoa.
Ensin Aron:
-aluksi otan topakan aloitusasennon, semmosen, mitä sitten joskus kokeessakin. Tämä on merkki Aronille, että sivulle. Ja hyvin Aron tulikin. Otin näitä sivulletuloja usemman ja naks ja nami kun oli oikeassa paikassa, ja pointtina, että Aron tulee sivulle minimaalisin avuin. Ja apuja se ei tarvinnut lainkaan. Sitten useampi pätkä seuraamista, perusasennosta muutama askel ja seis, jolloin Aron istuu automaattisesti. Taas hyvin pienin avuin. Heitin aina lelun palkaksi, kun vapautin tilanteesta.
- Sitten mentiinkin ruutuun. Aron lähtee ruutuun jo melko kaukaa ja menee ihan oikealle paikalle, mutta naksauksen jälkeen lähtee tulemaan heti minua vastaan. Haluaisin palkata Aronin ruutuun ihan siihen oikeaan paikkaan, mutta eilen en siinä oikein onnistunut. Otin sitten muutaman ruutuun lähetyksen ihan läheltä, jossa pääpainona oli seisominen siellä oikeassa paikassa, jolloin itse kävelen ruutua kohti ja naksautan siitä seisomisesta siellä ruudussa.
-Lopuksi luoksetuloja ja ihan viimeisillä tänne-käskyillä Aron tuli avustamatta ihan oikeaan paikkaan istumaan. jes. En tiedä teinkö turhan pitkä reenin Aronin kanssa, mutta täytyy seurata ensi kerran asennetta.
Illalla sisänaksuissa Aron harjotteli maahanmenoa, niin että itse liikun. Aron on aika jumittunut tekemään maahanmenoja minun eteeni tai viereeni, joten nyt harjoiteltiin sitä, että jos Aron menee maahan heti käskyn kuultuaan, naks ja nami lentää koiran tassujen väliin, ja itse liikun eri suuntiin hiljakseen. Aluksi Aron meni ihan jumiin siitä että itse liikuin, mutta harjoituksen lopussa saatiin todella hyviä maahanmenoja, itsestäni kauempana ja samalla kuin liikun.
Elviksen reenissä siellä kentällä oli teemana seuraamisissa käännökset, joten näitä heti alkuun.
Sitten kohti ruutua ja nyt asenne oli todella kohdallaan, kun otin ensin niin, että Elviksen nähden lelun ruutuun ja sitten lähetys sinne tosi kaukaa. Elvis meni ihan täpööö. Sitten lähetys ilman lelua ja Elvis meni todella hyvin.
Lopuksi vauhtinoutoja ja kaukokäskyjä, jotka ei toimi nyt sitten ollenkaan. Kun olen ottanut sitä seisomista sinne kaukokäskyjen sekaan, ei Elvis eilen pystynyt tekemään minkäänlaista maasta istumista oikein.
Reenien lopuksi vein pojat lenkille ja nähtiin työkaveri ja hänen aussinsa Onni. Paimenpojat pääsivät sitten isolle pellolle juoksemaan ja ne meni sulassa sovussa lujaa.
Ensin Aron:
-aluksi otan topakan aloitusasennon, semmosen, mitä sitten joskus kokeessakin. Tämä on merkki Aronille, että sivulle. Ja hyvin Aron tulikin. Otin näitä sivulletuloja usemman ja naks ja nami kun oli oikeassa paikassa, ja pointtina, että Aron tulee sivulle minimaalisin avuin. Ja apuja se ei tarvinnut lainkaan. Sitten useampi pätkä seuraamista, perusasennosta muutama askel ja seis, jolloin Aron istuu automaattisesti. Taas hyvin pienin avuin. Heitin aina lelun palkaksi, kun vapautin tilanteesta.
- Sitten mentiinkin ruutuun. Aron lähtee ruutuun jo melko kaukaa ja menee ihan oikealle paikalle, mutta naksauksen jälkeen lähtee tulemaan heti minua vastaan. Haluaisin palkata Aronin ruutuun ihan siihen oikeaan paikkaan, mutta eilen en siinä oikein onnistunut. Otin sitten muutaman ruutuun lähetyksen ihan läheltä, jossa pääpainona oli seisominen siellä oikeassa paikassa, jolloin itse kävelen ruutua kohti ja naksautan siitä seisomisesta siellä ruudussa.
-Lopuksi luoksetuloja ja ihan viimeisillä tänne-käskyillä Aron tuli avustamatta ihan oikeaan paikkaan istumaan. jes. En tiedä teinkö turhan pitkä reenin Aronin kanssa, mutta täytyy seurata ensi kerran asennetta.
Illalla sisänaksuissa Aron harjotteli maahanmenoa, niin että itse liikun. Aron on aika jumittunut tekemään maahanmenoja minun eteeni tai viereeni, joten nyt harjoiteltiin sitä, että jos Aron menee maahan heti käskyn kuultuaan, naks ja nami lentää koiran tassujen väliin, ja itse liikun eri suuntiin hiljakseen. Aluksi Aron meni ihan jumiin siitä että itse liikuin, mutta harjoituksen lopussa saatiin todella hyviä maahanmenoja, itsestäni kauempana ja samalla kuin liikun.
Elviksen reenissä siellä kentällä oli teemana seuraamisissa käännökset, joten näitä heti alkuun.
Sitten kohti ruutua ja nyt asenne oli todella kohdallaan, kun otin ensin niin, että Elviksen nähden lelun ruutuun ja sitten lähetys sinne tosi kaukaa. Elvis meni ihan täpööö. Sitten lähetys ilman lelua ja Elvis meni todella hyvin.
Lopuksi vauhtinoutoja ja kaukokäskyjä, jotka ei toimi nyt sitten ollenkaan. Kun olen ottanut sitä seisomista sinne kaukokäskyjen sekaan, ei Elvis eilen pystynyt tekemään minkäänlaista maasta istumista oikein.
Reenien lopuksi vein pojat lenkille ja nähtiin työkaveri ja hänen aussinsa Onni. Paimenpojat pääsivät sitten isolle pellolle juoksemaan ja ne meni sulassa sovussa lujaa.
tiistai 20. lokakuuta 2009
maanantain lenkkeilyä
Isot pojat saivat nauttia juoksulenkistä tänään, juostiin reipasta tahtia pyöräteitä pitkin lähemmäs 7 km lenkki.
Aron harrasti metsässä liikkumista sillä aikaa, kun Petteri pelasi sählyään. Käveltiin siis Petran ja Aronin kanssa kirkkoharjussa ja Petran avustuksella harjoiteltiin kepin etsintää. Otin heti alkulenkistä kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten Petra piti Aronia ja minä vein Aronin nähden kepin noin 10 m päähän heinikkoon, sitten lähetys etsi ja Aron todella etsi ja löysi, jippii. Se nostaa kepin heti kun sen löytää ja keppi suussa minua kohti. Tässä vaiheessa lähden kävelemään sitä vastaan ja keppi putoaa Aron suusta kun hihkun hyvää ja iloiset palkitsemiset. Otettiin kaikkiaan 4 etsintää ja aina koira kyllä kepin haistoi. Sitten loppulenkissä Petra piti Aronia ja minä itse menin johonkin piiloon, Aron kiljui Petran pitäessä ja täysillä lähti minua hakemaan, kun Petra päästä koirasta irti. Ja jälleennäkeminen oli riemuisa :-)
Aron harrasti metsässä liikkumista sillä aikaa, kun Petteri pelasi sählyään. Käveltiin siis Petran ja Aronin kanssa kirkkoharjussa ja Petran avustuksella harjoiteltiin kepin etsintää. Otin heti alkulenkistä kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten Petra piti Aronia ja minä vein Aronin nähden kepin noin 10 m päähän heinikkoon, sitten lähetys etsi ja Aron todella etsi ja löysi, jippii. Se nostaa kepin heti kun sen löytää ja keppi suussa minua kohti. Tässä vaiheessa lähden kävelemään sitä vastaan ja keppi putoaa Aron suusta kun hihkun hyvää ja iloiset palkitsemiset. Otettiin kaikkiaan 4 etsintää ja aina koira kyllä kepin haistoi. Sitten loppulenkissä Petra piti Aronia ja minä itse menin johonkin piiloon, Aron kiljui Petran pitäessä ja täysillä lähti minua hakemaan, kun Petra päästä koirasta irti. Ja jälleennäkeminen oli riemuisa :-)
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
reenailua ja reenailua
Aamulla kotipihassa oli Elviksen reenit. Ensimmäisenä tunnari:
-oma 1. Elvis paineli hyvällä laukalla kapuloille ja nappas ensimmäisen mikä vastaan tuli. Tästä vähän äänellä huomautin.
- oma 2. Nyt kapuloita kolme maassa, joista yksi oli oma. Onnistui. Elvis haisteli ja valitsi oman.
- oma 3. Sama tilanne kuin edellä, oman kapulan paikka vaihtunut, haisteli ja toi oikean, hyvä siis!
Sitten jatkettiin ruudulla. Haki ruudun ensimmäisellä lähetyksellä hyvin, mutta meni maahan siellä ilman käskyä. Sitten otettiin useita lähetyksiä eri suunnista ja vahvistin seisomista ruudussa. Ruudussa ei nyt ollut myöskään lätkää, vaan katsoin, kuinka Elvis sijoittuu ilman sitä ruutuun. Vähän hakemista oli.
Sitten luoksetulon stoppeja niin, että otin luoksetulon ruudun läpi ja yritys saada koira pysähtymään sinne ruutuun. Ensimmäinen meni vähän pitkäksi ja pysähtyi ruudun ulkopuolella, toinen toisto vähän parempi, kolmannella lyhensin matkaa ja nyt lyhyemmällä matkalla sekä vauhdilla sain pysähdyksen ruutuun. Lelu lensi aina palkaksi. Haluaisin vaan kaikista Elviksen seisahduksista paaaljon täpäkämmät ja terävämmin reagoimaan käskyyn. Kuinka se tehdään?
Puolenpäivän aikaan oli Aronin vuoro. Nähtiin Riikka, Jari ja Loisto Kyötikkälän kentällä ja Jari valokuvaili meitä, että sain itselleni Aronin seuraa kuvankin.
Kentällä otettiin kaksi erillistä ampumista. Aron söi kupista ruokaa eikä reagoinut mitenkään laukauksiin, tai ehkä se veti ahneemmin sitä ruokaa just sillä hetkellä kuin laukaus kuului, mutta en tiedä liittyikö se laukaukseen, sillä se ylipäätään on erittäin ahnehtiva.
Sitten otin sivulle tuloja, seuraamispätkiä ja lelun heittöa palkaksi. Kivasti meni, vaikka häiriönä oli sisko Loisto siinä lähellä tekemässä juttuja myös. Aron teki hommia ilman hihnaa, mutta keskittyi tosi hyvin minuun. Kivaa. Ja kun heitin sille lelua palkaksi, se tuo sen minulle ihan suoraan. Viereisen kuvan on ottanut Jari Seppälä. Kiitos vielä kuvista.
Ennen pimeän tuloa piti ehtiä vielä metsälenkille ja kaikki pojat paineli sammaleikossa tuhatta ja sataa. Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä suoraman kentälle juoksuttamaan Elvistä ruutuun. Nyt otin ruutua joka suunnista ja huomasin, että ruutuun meno hidastuu, kun siellä ei ole sitä lätkää, jolle Elvis hakeutuu seisomaan. Otin sen tänään pois, että Elvis alkaisi enemmän ajatella sijoittumistaan ruutuun. Hidasta vauhtia korjasin viemällä lelun ruutuun ja siitä lähetys ja avot, nyt Elvis paineli miljoonaa sinne ruutuun. Sitten sama, mutta ilman lelua ja heti kun se oli siellä ruudussa, niin lelu lensi sinne ruutuun tai ruudun taakse. Sitten juoksutin vielä lisää ja pitkää vauhtiluoksetuloa kentän läpi ja Elvis tulii oikein jippii intona. Lopuksi vielä yksi ruutuun lähetys, matkaa noin 15 m ja ruudussa oli vain kulmamerkit. Elvis teki sen oikein hyvällä laukalla, pysähtyi seis käskystä aivan oikeaan kohtaan. Tähän oli hyvä lopettaa.
-oma 1. Elvis paineli hyvällä laukalla kapuloille ja nappas ensimmäisen mikä vastaan tuli. Tästä vähän äänellä huomautin.
- oma 2. Nyt kapuloita kolme maassa, joista yksi oli oma. Onnistui. Elvis haisteli ja valitsi oman.
- oma 3. Sama tilanne kuin edellä, oman kapulan paikka vaihtunut, haisteli ja toi oikean, hyvä siis!
Sitten jatkettiin ruudulla. Haki ruudun ensimmäisellä lähetyksellä hyvin, mutta meni maahan siellä ilman käskyä. Sitten otettiin useita lähetyksiä eri suunnista ja vahvistin seisomista ruudussa. Ruudussa ei nyt ollut myöskään lätkää, vaan katsoin, kuinka Elvis sijoittuu ilman sitä ruutuun. Vähän hakemista oli.
Sitten luoksetulon stoppeja niin, että otin luoksetulon ruudun läpi ja yritys saada koira pysähtymään sinne ruutuun. Ensimmäinen meni vähän pitkäksi ja pysähtyi ruudun ulkopuolella, toinen toisto vähän parempi, kolmannella lyhensin matkaa ja nyt lyhyemmällä matkalla sekä vauhdilla sain pysähdyksen ruutuun. Lelu lensi aina palkaksi. Haluaisin vaan kaikista Elviksen seisahduksista paaaljon täpäkämmät ja terävämmin reagoimaan käskyyn. Kuinka se tehdään?
Puolenpäivän aikaan oli Aronin vuoro. Nähtiin Riikka, Jari ja Loisto Kyötikkälän kentällä ja Jari valokuvaili meitä, että sain itselleni Aronin seuraa kuvankin.
Kentällä otettiin kaksi erillistä ampumista. Aron söi kupista ruokaa eikä reagoinut mitenkään laukauksiin, tai ehkä se veti ahneemmin sitä ruokaa just sillä hetkellä kuin laukaus kuului, mutta en tiedä liittyikö se laukaukseen, sillä se ylipäätään on erittäin ahnehtiva.
Sitten otin sivulle tuloja, seuraamispätkiä ja lelun heittöa palkaksi. Kivasti meni, vaikka häiriönä oli sisko Loisto siinä lähellä tekemässä juttuja myös. Aron teki hommia ilman hihnaa, mutta keskittyi tosi hyvin minuun. Kivaa. Ja kun heitin sille lelua palkaksi, se tuo sen minulle ihan suoraan. Viereisen kuvan on ottanut Jari Seppälä. Kiitos vielä kuvista.
Ennen pimeän tuloa piti ehtiä vielä metsälenkille ja kaikki pojat paineli sammaleikossa tuhatta ja sataa. Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä suoraman kentälle juoksuttamaan Elvistä ruutuun. Nyt otin ruutua joka suunnista ja huomasin, että ruutuun meno hidastuu, kun siellä ei ole sitä lätkää, jolle Elvis hakeutuu seisomaan. Otin sen tänään pois, että Elvis alkaisi enemmän ajatella sijoittumistaan ruutuun. Hidasta vauhtia korjasin viemällä lelun ruutuun ja siitä lähetys ja avot, nyt Elvis paineli miljoonaa sinne ruutuun. Sitten sama, mutta ilman lelua ja heti kun se oli siellä ruudussa, niin lelu lensi sinne ruutuun tai ruudun taakse. Sitten juoksutin vielä lisää ja pitkää vauhtiluoksetuloa kentän läpi ja Elvis tulii oikein jippii intona. Lopuksi vielä yksi ruutuun lähetys, matkaa noin 15 m ja ruudussa oli vain kulmamerkit. Elvis teki sen oikein hyvällä laukalla, pysähtyi seis käskystä aivan oikeaan kohtaan. Tähän oli hyvä lopettaa.
lauantai 17. lokakuuta 2009
lenkkeilyä ja puistoilua
Ylitin itseni tänä aamuna juoksemalla isojen poikien kanssa 8 km pitkän lenkin, tän syksyn ennätys, vielä viime viikkoina on menty 6 km juoksulenkkejä ja olo niiden jälkeen kuin olisi maratoonin juossut, mutta näin se kunto vaan näköjään nousee.
Aronin kanssa lähdettiin iltapäivällä ulkoilemaan ja sosiaalistumaan tampereelle, ulkoiltiin näsinpuistossa, hämeenpuistossa ja siitä ulkoilu jatkui pyynikin kirkkopuistoon. Menossa mukana myös lapset, jotka keikkuvat keinuissa aina kun niitä tuli vastaan. Aron kulkee ihmisten ilmoilla ihan mukavasti. Yritän viedä sitä paljon ilman perheen muita koiria, mutta metsälenkit ja työaamulenkki tehdään kolmen koiran voimin. Ja kun Aronia ei tarvitse vielä liikunnalla väsyttää, niin tälläiset puistolenkkeilyt, missä tulee uusia ihmisiä ja tilanteita vastaan, on mukavan opettavasta. Ja kun vastaan tulee haukkuva koira, pääsen vahvistamaan Aronin käytöstä niin, että se suuntautuisi minuun eikä siihen vastaan tulijaan. Tänäänkin mm. ohi huristeli juna, eräs partasuinen mies halusi silitellä Aronia jne ja näissä tilanteissa Aron toimii kyllä avoimesti ja rohkeasti. Ja nyt uni Aronille taas maistuu.
Aronin kanssa lähdettiin iltapäivällä ulkoilemaan ja sosiaalistumaan tampereelle, ulkoiltiin näsinpuistossa, hämeenpuistossa ja siitä ulkoilu jatkui pyynikin kirkkopuistoon. Menossa mukana myös lapset, jotka keikkuvat keinuissa aina kun niitä tuli vastaan. Aron kulkee ihmisten ilmoilla ihan mukavasti. Yritän viedä sitä paljon ilman perheen muita koiria, mutta metsälenkit ja työaamulenkki tehdään kolmen koiran voimin. Ja kun Aronia ei tarvitse vielä liikunnalla väsyttää, niin tälläiset puistolenkkeilyt, missä tulee uusia ihmisiä ja tilanteita vastaan, on mukavan opettavasta. Ja kun vastaan tulee haukkuva koira, pääsen vahvistamaan Aronin käytöstä niin, että se suuntautuisi minuun eikä siihen vastaan tulijaan. Tänäänkin mm. ohi huristeli juna, eräs partasuinen mies halusi silitellä Aronia jne ja näissä tilanteissa Aron toimii kyllä avoimesti ja rohkeasti. Ja nyt uni Aronille taas maistuu.
torstai 15. lokakuuta 2009
syyslomalla ehtii vaikka mitä
Siis kyllä on ihanaa olla syyslomalla. Tänäkin aamuna lähdin kaikkien koirien kanssa metsään lenkille. Aamulla oli pakkasta, jonka ansiosta partacollietkin pysyivät ihanan puhtaina. Ja luonto mitä kauneimmillaan kun aurinko paistoi ja metsä ihanassa ruskassa. Ja sitten siellä kirmasivat kolme kolliee, täysillä ja välillä kepit suussa. Tunnin lenkki tehtiin ja onnellisina tultiin kotiin.
Elvis otti aamupäivällä tunnaria. Se on nyt syyslomani aikana eli tällä viikolla siis etsinyt 20 kertaa oman kapulan. Tänään oli oikein hyvät etsinnät. Neljä kapulaa maassa ja yksi niistä oli se oma, ensin kaikki oli rivissä ja siellä kolmantena oli se oikea kapula, Elvis haisteli kaikkia ja poimi sen oikean hyvin. Jes. Yksi kapula liikkui, mutta en nähnyt kunnolla, että tarttuiko se Elviksen partakarvoihin ja sen kautta vaihtoi paikkaa. Toisella kertaa oma oli nyt rivissä toisena, aika nopeasti lähes suorana noutona taisi Elvis omansa hakea. Kolmas kerta onnistui myös ihan nappiin, sillä nyt kapulat olivat ympyrässä ja elvis haisteli kaikki läpi, kunnes poimi sen oikean. Eli jes, nyt se toimii niinkuin pitää.
Eilen vielä se teki niin, että laiskuuttaan vai epävarmuuttaan saattoi poimia vaan jonkun tai toisena virheenä oli, että se nosteli niitä kapuloita, kunnes päätyi siihen omaan. Vaan jonkun poimimisesta jouduin ihan keskeyttämään suorituksen ja sanomaan Elvikselle, että kunnolla niitä hommia tehdään. En uskalla kovin pahasti huomattaa, mutta sen verran, että Elvis tajuaa, etten ole nyt tyytyväinen. Aikoinaan samassa tilanteessa Jimmy otti heti nokkiinsa, eikä hakenut mitään. Onneksi Elvis eilen heti korjasi tilanteen haistelemalla oikeasti niitä kapuloita ja hakemalla sen oikean.
Iltasella lähdettiin sitten reenaileen Hannan, Ennin ja Heimon kanssa saukonpuistoon. Samaan aikaan tappara pelasi hakametsässä ja mies tietysti istui siellä pelissä, joten me muu perhe sitten reenailtiin sen aikaa puistossa. Ensin oli vuorossa Aron, tehtiin ihan perussettiä eli ensin sivulle tuloja muutama ja naks. Sitten muutaman askeleen seuraamisia ja pysähdys, tästä naks ja namia ja lopuksi heitän lelun Aronille vapauttaen sen tilanteesta. Hetken leikin jälkeen kaksi kertaa vielä seuraamispätkät. Sitten muutama maahanmeno, josta lelu palkaksi ja lopuksi kaksi luoksetuloa, niin että Hanna piti Aronista kiinni. Jälkimmäisellä kerralla heitin narupallon palkaksi. Aronin asenne oli ihan hyvä, ehkä se saisi hitusen olla kiihkeämpi. Mutta toisella kierroksella se olikin jo tosi kiihkeä, kun se oli katsellut auton ikkunasta muitten tekoja. Todella kiihkeänä tuli autosta ja täpäkkänä kontaktissa kentälle, siellä odotti ruutu, pienemmässä koossa, mutta ensimmäisestä vihjeestä se jo paineli ruutuun, jippii. Otin kaikkiaan kolme ruutuun lähetystä, matkaa oli varmaankin 10 metriä ja melko suoraviivaisesti Aron sinne paineli. Upeeta.
Elviksen reeninä oli aluksi seuruuta. Ihan ensimmäisissa seuraamisissa sen katse kyllä harhailee ympäristössä, sitten kun se alkaa keskittymään, se seuraa kyllä ihan kivasti, mutta Hanna huomasi, että käännökset ovat melko väljät. Näitä täytyy kyllä nyt alkaa työstään, sillä sitä ne on, väljiä. Sitten Elvis otti ruutua, ensimmäinen lähetys meni aivan nappiin siltä osin, että koira juoksi suoraan ruutuun lätkälle, mutta heittäytyi maahan ennen käskyjä, kutsuin Elviksen ruudusta pois ja kaksi seuraava onnistui seisomisen kera. Eli lisää vaan näitä. Sitten vauhtinoutoa, mikä ei kyllä tänään oikein onnistunut. Siis kyllä Elvis nouti, mutta vauhtia olisi saanut olla rutkasti enemmän. Lopuksi jäävät eli liikkestä maahanmeno, ok ja sitten liikkeestä seisominen, ok muuten, mutta otti askeleen sen jälkeen kun olin jo jättänyt koiran selkäni taakse, takaisin tullessa varmistin vielä seisomista käskyllä seiso ja Elvis pysyi paikallaan. Hyvä!
Ihan lopuksi Heimon ja Ennin reenien jälkeen Aron sai vielä leikkiä Heimon kanssa. Mukavaa oli ja toivottavasti taas reenaillaan yhdessä.
Elvis otti aamupäivällä tunnaria. Se on nyt syyslomani aikana eli tällä viikolla siis etsinyt 20 kertaa oman kapulan. Tänään oli oikein hyvät etsinnät. Neljä kapulaa maassa ja yksi niistä oli se oma, ensin kaikki oli rivissä ja siellä kolmantena oli se oikea kapula, Elvis haisteli kaikkia ja poimi sen oikean hyvin. Jes. Yksi kapula liikkui, mutta en nähnyt kunnolla, että tarttuiko se Elviksen partakarvoihin ja sen kautta vaihtoi paikkaa. Toisella kertaa oma oli nyt rivissä toisena, aika nopeasti lähes suorana noutona taisi Elvis omansa hakea. Kolmas kerta onnistui myös ihan nappiin, sillä nyt kapulat olivat ympyrässä ja elvis haisteli kaikki läpi, kunnes poimi sen oikean. Eli jes, nyt se toimii niinkuin pitää.
Eilen vielä se teki niin, että laiskuuttaan vai epävarmuuttaan saattoi poimia vaan jonkun tai toisena virheenä oli, että se nosteli niitä kapuloita, kunnes päätyi siihen omaan. Vaan jonkun poimimisesta jouduin ihan keskeyttämään suorituksen ja sanomaan Elvikselle, että kunnolla niitä hommia tehdään. En uskalla kovin pahasti huomattaa, mutta sen verran, että Elvis tajuaa, etten ole nyt tyytyväinen. Aikoinaan samassa tilanteessa Jimmy otti heti nokkiinsa, eikä hakenut mitään. Onneksi Elvis eilen heti korjasi tilanteen haistelemalla oikeasti niitä kapuloita ja hakemalla sen oikean.
Iltasella lähdettiin sitten reenaileen Hannan, Ennin ja Heimon kanssa saukonpuistoon. Samaan aikaan tappara pelasi hakametsässä ja mies tietysti istui siellä pelissä, joten me muu perhe sitten reenailtiin sen aikaa puistossa. Ensin oli vuorossa Aron, tehtiin ihan perussettiä eli ensin sivulle tuloja muutama ja naks. Sitten muutaman askeleen seuraamisia ja pysähdys, tästä naks ja namia ja lopuksi heitän lelun Aronille vapauttaen sen tilanteesta. Hetken leikin jälkeen kaksi kertaa vielä seuraamispätkät. Sitten muutama maahanmeno, josta lelu palkaksi ja lopuksi kaksi luoksetuloa, niin että Hanna piti Aronista kiinni. Jälkimmäisellä kerralla heitin narupallon palkaksi. Aronin asenne oli ihan hyvä, ehkä se saisi hitusen olla kiihkeämpi. Mutta toisella kierroksella se olikin jo tosi kiihkeä, kun se oli katsellut auton ikkunasta muitten tekoja. Todella kiihkeänä tuli autosta ja täpäkkänä kontaktissa kentälle, siellä odotti ruutu, pienemmässä koossa, mutta ensimmäisestä vihjeestä se jo paineli ruutuun, jippii. Otin kaikkiaan kolme ruutuun lähetystä, matkaa oli varmaankin 10 metriä ja melko suoraviivaisesti Aron sinne paineli. Upeeta.
Elviksen reeninä oli aluksi seuruuta. Ihan ensimmäisissa seuraamisissa sen katse kyllä harhailee ympäristössä, sitten kun se alkaa keskittymään, se seuraa kyllä ihan kivasti, mutta Hanna huomasi, että käännökset ovat melko väljät. Näitä täytyy kyllä nyt alkaa työstään, sillä sitä ne on, väljiä. Sitten Elvis otti ruutua, ensimmäinen lähetys meni aivan nappiin siltä osin, että koira juoksi suoraan ruutuun lätkälle, mutta heittäytyi maahan ennen käskyjä, kutsuin Elviksen ruudusta pois ja kaksi seuraava onnistui seisomisen kera. Eli lisää vaan näitä. Sitten vauhtinoutoa, mikä ei kyllä tänään oikein onnistunut. Siis kyllä Elvis nouti, mutta vauhtia olisi saanut olla rutkasti enemmän. Lopuksi jäävät eli liikkestä maahanmeno, ok ja sitten liikkeestä seisominen, ok muuten, mutta otti askeleen sen jälkeen kun olin jo jättänyt koiran selkäni taakse, takaisin tullessa varmistin vielä seisomista käskyllä seiso ja Elvis pysyi paikallaan. Hyvä!
Ihan lopuksi Heimon ja Ennin reenien jälkeen Aron sai vielä leikkiä Heimon kanssa. Mukavaa oli ja toivottavasti taas reenaillaan yhdessä.
tiistai 13. lokakuuta 2009
syyslomalla
Ihanaa, me ollaan syyslomalla. Tämä on tietysti koirille oikein mukavaa, sillä aikaa on enemmän kaikille. Joten mukavia syyslenkkejä on ohjelmassa koko porukalle ja koulutusta tietysti.
Eilen otettiin Aronille ihmisen hajuisen kepin etsintää. Petra pitää Aronia kiinni ja minä vähän hetsaan sitä kerron vieväni tämän kepin piiloon. Olen hajustanut keppiä jonkun aikaa käsissäni ja tiputan sen sitten 5-6 metrin päähän heinikkoon tai varvikkoon. Sitten tulen Aronin luo ja lähetys etsi. Ja se todella etsii ja eilen se nosti kepin ja tuli metrin verran keppi suussa minua kohti, jolloin jo hihkuin hyvää ja keppi lensi ja koira tuli syömään luokseni. Tätä toistettiin muutaman kerran, mutta mielessäni vaivaa, että jos se osaisi noudon loppuun asti, saataisiin aikaiseksi jo ihan oikea suoritus. No hienostihan se nytkin jo tekee, kun etsii sitä minun hajuista keppiä, että aivan hyvä 14 viikkoiselle pennulle. Joten kotinaksuiluina onkin nyt noutokapulan luovutusta. Olemme siinä vaiheessa nyt, että Aron nostaa kapulan maasta ja istuu kapula suussa, tästä naks. Nyt yritän seuraavassa jaksossa ottaa aikaa vähän enemmän siihen istumiseen kapula suussa ja jatkossa vahvistan niitä pitämisiä, joiden istuminen kohdistuu siihen eteeni. Kun näitä saa tehtyä riittävästi, on jäljellä kapulan pitoharjoitukset, jolloin koira istuu edessäni ja annan sille kapulan suuhun ja kehun siinä pitämisestä. Näin on tehty Elvikselle ja hyvä on tullut.
Muina naksutehtävinä Aronilla on ollut ruutu. Kotipihassa harjoitellaan ja ruutu on edelleen 1,5 x 1,5 m kokoa. Siellä keskellä on alusta, jolle Aron menee. Ruutu-vihjeestä se lähtee jo tosi hyvin, lähetän sitä noin 7 metrin päästä. Hajoituksissa huomasin, että enemmän pitäisi ottaa nyt sitä, että ruudun alustalle kuuluu jäädä odottamaan jatkoa. Tosi helposti Aron ehkä käy alustalla ja tulee jo minua vastaan namin toivossa. Joten usein tätä ehkäistäessa olen lähtenyt Aronin perään, että ehdin palkata sen sinne ruudun alustalle. Mutta iso ongelma tämä ei ole, kriteeriä täytyy vaan nostaa siihen, että mene ruutuun ja odota siellä. Aron on kyllä kouluttajan unelma, se on äärettömän nokkela ja jos vaan itse pidän kriteerin ja naksun oikea aikaisena, sen käytöstä pystyy muokkaamaan miten haluaa. Ja se on aina töpinöissään ja namin perään, tosin tässä on myös heikkous, sillä tulee helposti otettua aivan liian pitkiä jaksoja. Tänään otankin aina vain viisi makupalaa kerralla valmiiksi, jolloin yksi jakso loppuu ihan luonnollisen nopeasti.
Elvis ottaa nyt tiheästi tunnaria, tänään näin monenlaista, sillä kaksi kertaa se meni nostelemaan vääriä kapuloita. Taisin tehdä jo liian vaikean harjoituksen, sillä se oma oli ympyrän keskellä ja ne väärät oli ympyränä. Tämän jälkeen otin monta helpotettua harjoitusta, missä se oikea on vähän erillään ja ne väärät on vain kasana häiriönä vieressä. Ja tätä kautta sain kolme viimeistä oman etsimistä aivan kympin hyviksi. Toisena Elviksen projektina on kaukokäskyjen seisominen, sitä veivataan sisällä.
Eilen otettiin Aronille ihmisen hajuisen kepin etsintää. Petra pitää Aronia kiinni ja minä vähän hetsaan sitä kerron vieväni tämän kepin piiloon. Olen hajustanut keppiä jonkun aikaa käsissäni ja tiputan sen sitten 5-6 metrin päähän heinikkoon tai varvikkoon. Sitten tulen Aronin luo ja lähetys etsi. Ja se todella etsii ja eilen se nosti kepin ja tuli metrin verran keppi suussa minua kohti, jolloin jo hihkuin hyvää ja keppi lensi ja koira tuli syömään luokseni. Tätä toistettiin muutaman kerran, mutta mielessäni vaivaa, että jos se osaisi noudon loppuun asti, saataisiin aikaiseksi jo ihan oikea suoritus. No hienostihan se nytkin jo tekee, kun etsii sitä minun hajuista keppiä, että aivan hyvä 14 viikkoiselle pennulle. Joten kotinaksuiluina onkin nyt noutokapulan luovutusta. Olemme siinä vaiheessa nyt, että Aron nostaa kapulan maasta ja istuu kapula suussa, tästä naks. Nyt yritän seuraavassa jaksossa ottaa aikaa vähän enemmän siihen istumiseen kapula suussa ja jatkossa vahvistan niitä pitämisiä, joiden istuminen kohdistuu siihen eteeni. Kun näitä saa tehtyä riittävästi, on jäljellä kapulan pitoharjoitukset, jolloin koira istuu edessäni ja annan sille kapulan suuhun ja kehun siinä pitämisestä. Näin on tehty Elvikselle ja hyvä on tullut.
Muina naksutehtävinä Aronilla on ollut ruutu. Kotipihassa harjoitellaan ja ruutu on edelleen 1,5 x 1,5 m kokoa. Siellä keskellä on alusta, jolle Aron menee. Ruutu-vihjeestä se lähtee jo tosi hyvin, lähetän sitä noin 7 metrin päästä. Hajoituksissa huomasin, että enemmän pitäisi ottaa nyt sitä, että ruudun alustalle kuuluu jäädä odottamaan jatkoa. Tosi helposti Aron ehkä käy alustalla ja tulee jo minua vastaan namin toivossa. Joten usein tätä ehkäistäessa olen lähtenyt Aronin perään, että ehdin palkata sen sinne ruudun alustalle. Mutta iso ongelma tämä ei ole, kriteeriä täytyy vaan nostaa siihen, että mene ruutuun ja odota siellä. Aron on kyllä kouluttajan unelma, se on äärettömän nokkela ja jos vaan itse pidän kriteerin ja naksun oikea aikaisena, sen käytöstä pystyy muokkaamaan miten haluaa. Ja se on aina töpinöissään ja namin perään, tosin tässä on myös heikkous, sillä tulee helposti otettua aivan liian pitkiä jaksoja. Tänään otankin aina vain viisi makupalaa kerralla valmiiksi, jolloin yksi jakso loppuu ihan luonnollisen nopeasti.
Elvis ottaa nyt tiheästi tunnaria, tänään näin monenlaista, sillä kaksi kertaa se meni nostelemaan vääriä kapuloita. Taisin tehdä jo liian vaikean harjoituksen, sillä se oma oli ympyrän keskellä ja ne väärät oli ympyränä. Tämän jälkeen otin monta helpotettua harjoitusta, missä se oikea on vähän erillään ja ne väärät on vain kasana häiriönä vieressä. Ja tätä kautta sain kolme viimeistä oman etsimistä aivan kympin hyviksi. Toisena Elviksen projektina on kaukokäskyjen seisominen, sitä veivataan sisällä.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Elviksen tokoreeni ja Aron puistossa
Sunnuntaina Aron oli mukana lasten kera Tampereen puistoissa. Lapset leikkii ja hoitotäti kouluttaa koiraa :-) Päiväruoka meni siis kiipeilyjen,kontaktien ja luoksetulojen kautta Aronin suuhun. Pidän sitä paljon vapaana ja kutsun silloin tällöin ja Aron tulee hienosti, palkaksi namia. Se on myös eri näppärä kiipeilemään jo lasten liukumäissä, puiston penkeillä jne.
Elviksen kanssa sitten illalla tosi täpäkät tokoreenit. Tai Elvis oli oikein reteellä ja hyvällä asenteella tekemässä ja silloin se on niin kivaa. Tehtiin luoksetulon stoppeja ja suoraa luoksetuloa pitkällä matkalla, seuraamisen käännöksiä ja lyhyitä seuruupätkiä. Sitten yksi setti kakeja i-m-i ja tämä onnistui. Sitten hyppyä, onnistui. Sitten puunkiertoja ja leikkimistä. Todella hyvä asenne!!
Elviksen kanssa sitten illalla tosi täpäkät tokoreenit. Tai Elvis oli oikein reteellä ja hyvällä asenteella tekemässä ja silloin se on niin kivaa. Tehtiin luoksetulon stoppeja ja suoraa luoksetuloa pitkällä matkalla, seuraamisen käännöksiä ja lyhyitä seuruupätkiä. Sitten yksi setti kakeja i-m-i ja tämä onnistui. Sitten hyppyä, onnistui. Sitten puunkiertoja ja leikkimistä. Todella hyvä asenne!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)