Viime päivät me on reenailtu vain jotakin pientä. Lauantai meillä meni Karkussa, mieheni siskon Mirkun luona. Siellä asustaa 3 greyhoundia, 2 irlanninsusikoiraa, 1 australianpaimenkoira, 2 kissaa. Joten oli siinä Aronilla nähtävää. Kävimme 5 koiran voimin ensin lenkillä, sitten lopun aikaa vietimme sisällä, paitsi kuraiset partapojat jäivät pihaan. Aronilla oli kiirettä tutkia taloa, haukkua kissoja, (jotka eivät korvaansa lotkauttaneet Aronille ja Aronkin sitten kyllästyi, kun ne vaan oli), leikkiä Ramona greyn kanssa sisällä sekä tavata valtavasti uusia ihmisiä, kun kyseessä oli Jere 10-veen synttärit. Jännitävät tapahtumat menivät lopulta Aronin jäseniin ja poika nukkui kissan kopassa sikeää unta.
Illalla keksin, että kyllähän joka bordercollie osaa kiertää kohteita ja aloitin sen homman opettamisen Aronille. Tein sitä ihan puhtaasti shaippingillä ja mikään valtava menestys se ei ollut. Monen naksun ja namin jälkeen oli saanut kyllä Aronia kohteen taakse, mutta aina välillä se tarjoili maahanmenoa ja siinä haukkumista, kun ei voinut ymmärtää, että mitä minä oikein haluan. Sitten vasta seuraavana aamuna tajusin, että siellä agilitypäivässäkin me tehtiin siivekkeiden kiertoja lelun avulla ja kokeilin sitä. Johan pomppas, Aron keksi oikeastaan saman tien mitä haluan ja teki heti sen vauhdilla. Joten puhtaasti sheippaaminen ei ole kyllä tie meidän onneen.
Muita juttuja Aronilla on ollut jälkikeppien haistelut. Keräsin perjantaina lenkillä muutaman kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten metsälenkin päätteeksi laitoin Aronin hihnaan ja sen huomaamatta pudotin keppejä siihen ympärille. Sitten vain seisoskelin ja odotin, että koira haistaa ne maasta. Ja eipä mennyt aikaakaan kun Aron haistoi jotakin maasta ja nosti sieltä sitten kepin hampaillaan. Ja ruokaa tuli taskusta kehujen kera. Ja eikun seuraavaan yritykseen, mutta samaan aikaan jossakin 50 metrin päässä oli toinen koiranulkoiluttaja, jonka räkyttävä rakki keskeytti Aronin ajatukset, Aron oli siinä tilanteessa häntä pystyssä ja haukahteli takaisin sinne metsään. Ei auttanut kuin poimia kepit taskuun ja mennä vähän etäämmälle. Uusi yritys hetken päästä ja nyt pääsin vahvistamaan monta kepin nostamista. Samaa hommaa tehtiin myös sunnuntai aamuna ja nokkelasti Aron ne haistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti