Ihanaa, me ollaan syyslomalla. Tämä on tietysti koirille oikein mukavaa, sillä aikaa on enemmän kaikille. Joten mukavia syyslenkkejä on ohjelmassa koko porukalle ja koulutusta tietysti.
Eilen otettiin Aronille ihmisen hajuisen kepin etsintää. Petra pitää Aronia kiinni ja minä vähän hetsaan sitä kerron vieväni tämän kepin piiloon. Olen hajustanut keppiä jonkun aikaa käsissäni ja tiputan sen sitten 5-6 metrin päähän heinikkoon tai varvikkoon. Sitten tulen Aronin luo ja lähetys etsi. Ja se todella etsii ja eilen se nosti kepin ja tuli metrin verran keppi suussa minua kohti, jolloin jo hihkuin hyvää ja keppi lensi ja koira tuli syömään luokseni. Tätä toistettiin muutaman kerran, mutta mielessäni vaivaa, että jos se osaisi noudon loppuun asti, saataisiin aikaiseksi jo ihan oikea suoritus. No hienostihan se nytkin jo tekee, kun etsii sitä minun hajuista keppiä, että aivan hyvä 14 viikkoiselle pennulle. Joten kotinaksuiluina onkin nyt noutokapulan luovutusta. Olemme siinä vaiheessa nyt, että Aron nostaa kapulan maasta ja istuu kapula suussa, tästä naks. Nyt yritän seuraavassa jaksossa ottaa aikaa vähän enemmän siihen istumiseen kapula suussa ja jatkossa vahvistan niitä pitämisiä, joiden istuminen kohdistuu siihen eteeni. Kun näitä saa tehtyä riittävästi, on jäljellä kapulan pitoharjoitukset, jolloin koira istuu edessäni ja annan sille kapulan suuhun ja kehun siinä pitämisestä. Näin on tehty Elvikselle ja hyvä on tullut.
Muina naksutehtävinä Aronilla on ollut ruutu. Kotipihassa harjoitellaan ja ruutu on edelleen 1,5 x 1,5 m kokoa. Siellä keskellä on alusta, jolle Aron menee. Ruutu-vihjeestä se lähtee jo tosi hyvin, lähetän sitä noin 7 metrin päästä. Hajoituksissa huomasin, että enemmän pitäisi ottaa nyt sitä, että ruudun alustalle kuuluu jäädä odottamaan jatkoa. Tosi helposti Aron ehkä käy alustalla ja tulee jo minua vastaan namin toivossa. Joten usein tätä ehkäistäessa olen lähtenyt Aronin perään, että ehdin palkata sen sinne ruudun alustalle. Mutta iso ongelma tämä ei ole, kriteeriä täytyy vaan nostaa siihen, että mene ruutuun ja odota siellä. Aron on kyllä kouluttajan unelma, se on äärettömän nokkela ja jos vaan itse pidän kriteerin ja naksun oikea aikaisena, sen käytöstä pystyy muokkaamaan miten haluaa. Ja se on aina töpinöissään ja namin perään, tosin tässä on myös heikkous, sillä tulee helposti otettua aivan liian pitkiä jaksoja. Tänään otankin aina vain viisi makupalaa kerralla valmiiksi, jolloin yksi jakso loppuu ihan luonnollisen nopeasti.
Elvis ottaa nyt tiheästi tunnaria, tänään näin monenlaista, sillä kaksi kertaa se meni nostelemaan vääriä kapuloita. Taisin tehdä jo liian vaikean harjoituksen, sillä se oma oli ympyrän keskellä ja ne väärät oli ympyränä. Tämän jälkeen otin monta helpotettua harjoitusta, missä se oikea on vähän erillään ja ne väärät on vain kasana häiriönä vieressä. Ja tätä kautta sain kolme viimeistä oman etsimistä aivan kympin hyviksi. Toisena Elviksen projektina on kaukokäskyjen seisominen, sitä veivataan sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti