Keppien ilmaiseminen on nyt ollut meillä mielessä hyvinkin paljon. Jäljen ulkopuolella olen nyt tehnyt 2x leikitään kepeillä metsässä leikkiä sekä naksutellut ilta ja aamuruuat jälkikepin nostamisesta takapihalla. Ja jäljelle en nyt viljele keppejä ylimentäviksi. Ja näillä eväillä lähdettiin eilen Aronin kanssa ajelemaan kohti Koivumäkeä, sillä sovittuna oli mukavaa reeniseuraa eli Miinu ja Bertta sekä Hanna T. ja Hui.
Aronin jälki oli tänään ainakin tunnin vanha ja sisälsi matkaa 500m muutamalla kulmalla, keppejä jäljellä oli yksi siellä jäljen päässä ja sen jälkeen oli vielä laitettu varakeppi, jos Aron huitelee 500m jäljestyksen päälle kepin yli, oli siellä vielä siis hätävarakeppi laitettuna. Jana oli hyvässä kohtaa ja Aron lähti melko suoraan kohti jälkeä, meni hiukan yli jäljen ja siihen pyörimään haistellen, että mihin suuntaan mennään. Sitten kun se siinä kieppui jäi jo liinakin mutkalle ja menin sen liinan irroittamaan seisoen siinä jäljen päällä, tästä Aron lähtikin oikeaan suuntaan ja jäljestys alkoi. Tiesin, että edessä on pitkät pätkät jälkeä ennenkuin se keppi tulee, mutta Aron teki melko tarkkana töitä ja eteni ihan mukaavaa vauhtia, ei tarvinnut juosta perässä, mutta kävellä reippaasti. Jäljen loppupäässä Aron hukkasi ihan pieneksi hetkeksi jäljen ja teki jotain tarkistusympyröitä, tästä kun se löysi jäljen se ajoi jälkeä lähes nuolemalla. Oli siis ilo nähdä, että työskentely sen kun parani, mitä pidempi matka oli takana. Siitä taidettiin mennä vielä jonkun kumpaareen yli kunnes Aron oli sillä ensimmäisellä ja viimeisellä kepillä ja ilmaisi sen. Joten 10 pistettä Aronille hyvästä työstä ja uutterasta asenteestaan. Kiitos myös Hannalle, joka kannusti meidät tekemään juuri tämän tyyppinen harjoitus, tuntuu, että ollaan jäljestyksen suhteen ihan uudella tasolla. Seuraava Aronin jälki tulee olemaan myös pitkä ja haasteellinen, joka päättyy keppiin. Näin Aron pääsee jäljestämään, kun se nyt siitä niin tykkää. Samalla en tule vahvistaneeksi sitä keppien yli menoa, joten keppejä tehdään nyt vaan jäljen ulkopuolella.
Aronin jäljen jälkeen juostiin metsässä Huin jäljen perässä. Olin käynyt sen jo tekemässä ja matkaan Huin kahdella eri jäljellä oli ihan kiitettävästi. Ja kun lopulta oltiin Huin jälkien lopussa saatoin todeta, että a- mulla on huono kunto ja b- eiköhän meikäläinen tästä osaa ihan helposti autolle. Hetken matkan jälkeen huono kunto piti edelleen paikkaansa, mutta mistä mennä autolle, voi kääk. Kaikkialla näytti ihan samanlaiselta, eli joka puolella metsää ja metsää. Siinä jo porukalla mietittiin, että kenelle soittaa tai mitä me nyt tehdään. Lopulta vähän hajaannuttiin ja vimein näin sen polun, joka vei autolle. Huh, huh, jännää oli.
Sitten vielä esinruutuun. Aron veti hihnassa polkua pitkin metsään, aivan kun se olisi halunnut jäljestää uudestaan sen pitkän jäljen, väsymyksestä ei siis tietoakaan. Esineruudussa päätettiin vahvistaa vaan sitä, että laukkaa takarajalle suoraan, siellä se esine on. Hanna vei Aronille esineen niin, että Aron näki ja luvan saatuaan se lähti kyllä hyvällä laukalla kohti takarajaa ja tuli vikkelään takaisiin. Toistettin tämä, tosin Hanna vei esinettä siinä vaiheessa kun palkkasin Aronia, joten se näki sitten vaan kun Hanna tuli pois. Oikein hyvä pisto saatiin aikaiseksi. Aron on niin miten sen nyt kuvais, työskentelyyn innokas.
Kaiken näitten reenien jälkeen kyllä jaloissa taas tuntui, että metsässä tuli tarvottua. Kiitos reeniseuralle Miinulle ja Hannalle, joiden ansiosta Aron sai tilaisuuden edistyä ja itse sain oikein hyvän mielen onnistumisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti