torstai 29. heinäkuuta 2010

jälki+esineet toimelantiellä

Täksi päiväksi oli sovittuna Sari Kärnän kanssa metsäreenit ja treenailimme Toimelan tiellä. Eilisestä oppineena olin varustanut itseni monella vesipullolla ja kylmäkalleilla. Kotona pähkäilin, että miten vähissä vaatteissa voi vielä jälkireenata. Pysähdyin myös matkalla toimelantielle uittamaan Aronin nopeasti järvessä.
Esineitä harjoittelimme kahdella kapealla kaistalla, kaistat olivat samaan suuntaan ja melko helppokulkuisella metsäalueella. Sari vei kummankin kaistan takarajalle esineet valmiiksi sillä aikaa kun hain Aronin autosta. Ekassa kaistassa esineenä oli hanska ja toisessa oli minicrocsi (oisko ollut puhelinkotelo). Tarkoitus oli, että saan suorat pistot esineille ja Aron lähtee ilman apuja rohkeasti eteenpäin ja löytää takarajalta esineen. Kumpikin kaista onnistui suunnitellusti ja Aron haki lähes suorilla pistoilla esineet minulle. Hyvä siis. Sari kuitenkin ihmetteli, että miksei Aron luovuta esineitä istuen vaan seisten, olisi näyttävämpi kun luovuttaa kuten noudoissa kapulan. Hyvä kysymys, en ole ajatellut tätä kohtaa tai näyttävyyttä, kai ajattelin luistella sieltä missä aita on matalin, säännöissä kun sanotaan, ettei esineenluovutusasennolla ole väliä. Eipä tuo nyt iso homma olisikaan tehdä, että voitaisiihan me tuo harjoitella.

Jälki oli tehty Aronille Toimelantien oikealle puolen, siellä on aika risukkoa ja ryteikköä. Jana oli Aronille melko kaukana, mutta eteni siinä suoraan ja hetken taisi jäljen päällä miettiä, että mikä on oikea suunta, sitten lähdettiin liikkeelle. Jäljelle oli laitettu matkaa 600m ja kaksi keppiä, toinen puoleen väliin matkaa ja toinen loppuun. Halusin välttää eilisen lopun ja suunnittelin sinne vikan kepin alle namipurkin, sillä tiesin, ettei tarvi kutsua enää takaisin koiraa. Aron jäljesti melko hyvin, tosin tuntui, että välillä se rallattelee jäljellä ja tästä Sarikin totesi, ettei minun tarvitse päästää Aronia painelemaan jäljen päällä täysillä. Eli voin jarruttaa liinalla ja koirankin tulee tehtyä tarkempaa työtä. Jäljestys oli paikkapaikoin melko korkeanenäistä, tosin heinää ja rytöä oli ympärillä, jos tuli hukka, usein kulmassa se menee vähän ohi ja sitten hakee uudestaan jäljen, tässä vaiheessa se jäljestää ihan jälkeä nuollen. No matka eteni kohti puoltaväliä ja siellä oli se keppi, juuri sillä hetkellä Aron meni vähän jäljestä ohi, palasi jäljelle, mutta keppi jäi pienen kumpareen oikealle puolen, me mentiin vasenta laitaa ohi. Eli sinne jäi, tosin nyt ei ajettu kepin päältä. Tämän annan siis koiralle anteeksi. Sitten matka jatkui ja lopulta koira pysähtyi, sehän ihmetteli siellä loppukepillä sitä minun lähettämää namikippoa. Kehujen kera sai syödä purkkinsa tyhjäksi.
Siinä jäljen lopussa juteltiin, että kepistä pitänee tehdä vaan Aronille mieluisa ja leikkiminen kepeillä on se keino. Ja onhan me jo tehty keppileikkejä, mutta parantamisen varaa vielä on. Kepin tärkeyden nostamisesta leikin avulla olen jo Huin Hannankin kanssa jutellut, mutta nyt se vaan vahvistui, sillä Sari leikki Aronin kanssa sillä vikala kepillä ja Aron oli ihan tohkeissaan. Näiden kahden leikki jatkui lähes autolle asti, Aron kulki se keppi suussa ja vei sitä Sarille, joka taas heitti kepin johonkin ja kannusti Aronia hakemaan kepin ja kehui koiraa, kun sillä oli se keppi suussa. Joten kyllä Aron palkkiintuu kepeistä, minun vaan itseni täytyy opetella tätä leikkiä, varmaankin oma asennekin on siellä jäljelllä ja kepeillä hätäinen. Näin kuinka Sari rauhoittui ihan kunnolla Kurtsanin kanssa niiden jäljellä kepin ääreen. Ja Kurt myös ilahtui keppien löytämisestä, sen häntä heilu jo siinä vaiheessa, kun sai vasta hajun kepistä. Juuri sellaisen asenteen haluan Aronille. Joten kiitos Sari yhteisistä reeneistä!

Tänäänkin oli tosi kuuma, onneksi kävi mukava tuuli ja koirat pystyi uittamaan toimelan tien päässä Näsijärvessä. Itsellä kuitenkin pää savuaa kuumuutta ja aika rankkaa reeniä. Nyt meidän täytyy pitää reeneistä pari vapaapäivää ja odotella vähän viileämpää keliä. Aron kyllä jaksoi tänäänkin jäljestää loppuun asti, mutta tuntui, että ihan kohtuutonta hommaa kuivassa metsässä ja näillä lämpötiloilla, tänäänkin taisi olla 32 astetta lämmintä. Nyt tarkoituksena on vaan käydä leikkimässä vähän jälkikepeillä metsässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti