Riikka kyseli, että tavataanko treenailujen merkeissä ja koska tokon alo vähän kyllästyttää, suunnittelin pk-tottis reenit Aronin pään menoksi. Niissä tarkoitus oli pitää vähän hauskaa, antaa koiran vireen nousta ja naruleluilla riekkua.
No aloitettiin kuitenkin ihan rauhallisesti, olin suunnitelut paikallaolon siihen alkuun. Sillä välin kun Loisto ja Riikka otti seuraamista, oli Aron makuussa, kävin kerran palkkaamassa ja sitten poistuin vielä hetkeksi seisomaan selin Aroniin. Olisin voinut ottaa pidemmänkin, olin ehkä vähän hätäinen. No Aron pysyi kuitenkin paikallaan ja makuu siis onnistui.
Sitten odoteltiin hetken vuoroamme. Aloitin muutamilla seuraamisen virityksillä ja muutamasta askeleesta narulelu palkaksi. Tämä usein aiheuttaa edistämisen seuraamiseen ja siinä saan ollakin tarkkana, ettei lelu tule ainakaan silloin esiin, kun on edessä. Yritän sijoittaa palkan taakse ja palkan suuntakin saisi olla sinne. No näissä olen kyllä tosi huono.
Sitten otettiin yksi suora luoksetulo, siinä aloin kaivaa palkkaa taskusta silloin kun vauhti oli parhaimmillaan, lelu ei ihan vaan ajoittunut juuri siihen parhaimpaan kohtaan. Jäi kuitenkin istumaan hyvin ja laukkas lujaa kohti minua. En ottanut siis eteen asti. Tässä vaiheessa jätettiin narulelu sille linjalle ja poistuin koiran kera kentän etulaitaan ottamaan noutoa. Tässä meillä oli mukana 650g kapula, yleensä tokonoudot ja tähän asti kaikki noudot tehdään vähän pienemmällä kapulalla. Näissä tänään oli tarkoitus vaan vahvistaa sitä, että koira nappaa hyvin kiinni kapulaan ja nostaa sen. Näin kyllä kävi, mutta hauska huomata, ettei Aron ihan edes irroittanut kapulasta juostessaan minua kohti, vaikka lelu oli esille ja hihkuin sille jo jotain jes-juttua.
Sitten matalamman pk-a-esteen luokse. Tässä yksi ylitys, juoksen siinä esteen vieressä ja palkaan koiran kun se tulee alas esteeltä. Sitten lykkäsin kapulan suuhun ja sama homma, nyt kapula tippui Aronin suusta juuri sillä hetkellä kun sen pitäisi ponnistaa ylöspäin. Riikka sanoi, että hätäilin itse joten uusinnalla sama homma, mutta kuljin itse vähän rauhallisemmin mukana. Nyt Aron tuli kapula suussa tämän pienen aan yli. Otettiin vielä toinen ja tämäkin onnistui. Ja palkaksi narulelua ja riekkumista.
Tämän jälkeen oli mielessä enää eteenmeno, narulelu oli jo jätetty sinne kentän takaosaan. Höpötin Aronille "kohta täpöö"-virityssanaa ja hienosti se otti jo katsellaan oikean suunnan ihan perusasennossa istuessaan, sitten seuraa ja seurautin muutaman askeleen ja yritin poimia kohdan, missä koira ikäänkuin kontaktilla minuun saa luvan lähteä eteen. Käskystä lähti ja laukkasi hyvää vauhtia kohti lelua, lopulta lelun luona nappas sen suuhunsa ja tuli luokseni, tämän jälkeen juostiin ja leikittiin hetki. Huh, itse läähätin yhtä paljon kuin koira, rankkoja nää hillumiset :-)
Lopuksi käytiin vielä Riikan ja Loiston kanssa kävelyllä metsässä ja sisko ja sen veli tulivat niin hyvin juttuun, samaa voi myös todeta ihmisistä. Kiitos Riikka treeniseurasta ja ihanasta Frosty Fields- bordercolliesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti