Tänään historian kirjat vapisivat, kun tai ainakin mun treenisuunnitelmat, sillä Aron aloitti valmistautumisen ensi kevään jälkikokeisiin. Lumi voi tietty sataa mun puolesta maahan nyt koska vaan, mutta silti yritetään tehdä vielä jonkin verran, että ensi keväänä päästään taas lumien jälkeen pian jatkamaan siitä mihin jäätiin.
Eli tänään oli vuorossa ensimmäinen jälki, joka oli 2 tuntia vanha. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että uskon siihen Pekka Korrin opettamaan, että koiralle vahvistetaan aina sen vanhoja jälkiä, missä luokassa se kisaa. Koska jatkossa Aron kisaa kolmosluokassa, ajamme nyt vähintään niitä 2 tuntia vanhoja jälkiä. Näin koira kiinnittyy (ehkä) juuri näihin tietyn vanhoihin ja siihen jälkeen, minkä se janalta nostaa eikä sitten vaihtasi jälkeä mahdollisten harhojen ollessa kohdalla yhtään nuorempaan jälkeen. Himputin pitkä aika vaan olla mm, itsekseen metsässä odottamassa jäljen vanhentumista.
Tänään oltiin kuitenkin viimeistä yötä meidän lomaroine-mökillä. Remontti valmistui jo keskiviikkona, mutta mökkiä oli varattu koko viikoksi. Joten la-aamuna kävelin mökille vievän hiekkatien toiselle puolen ja siinä olikin hyvä janapaikka. Jana oli avoimella sammalkohdalla ja jälki lähti oikeaan. Siitä mentiin ehkä 40 m ja oltiin vanhan hakkuu-aukean reunalla. Olipas tämä hakkuu ärsyttävää paikkaa, miljoona vadelmapuskaa, ojaa, rytöä, litimärkä pohja ja liukas sellainen. Kesti ikuisuuden kävellä siitä läpi toiselle puolen metsään. Jäljen loppu oli ihanalla sammaleella, mutta metsää tuossa ei ollut liikaa, joten jäljen pituus oli vain 560m, varustettuna 5 kepillä. Ilma oli kovin tuulinen ja kylmä, mutta ei satanut.
http://www.sports-tracker.com/#/workout/heidin/71m3millbe7i3uff
Aron meni hienosti janalla suoraan, nosti jäljen ihan oikeaan suuntaan, mutta mielestäni pari metriä jo ennen, mistä olin kulkenut. No ei voi tietää, oliko kovin tuulisella ilmalla osuutta asiaan. Ensimmäinen keppi nousi tästä hyvin pian. Sitten matka jatkui sinne hakkuuhelvettiin, Aron hukkasi siellä kaksi kertaa jäljen ja teki rinkulaa löytääkseen sen uudelleen, itse jäin seisomaan paikalleni ja olin ihan varma, että tästähän se menee suoraan eteenpäin ja mitä ihmettä Aron puuhaa tuolla vasemmalla, olin päästänyt liinasta irti aivan varmana, että koira palaa siihen eteeni ja jatketaan matkaa, mutta hännänpäätä näkyi kaiken rytöjen keskellä jo kohta hakkuun toisella puolen. Kovalla huudolla kiljuin Aronille, että odota ja seis, lopulta se laukkaa minua kohti ja saan liinasta kiinni, huomaan, että seisotaan ihan jäljen päällä, joten kyllä se koira vaan paremmin tietää. No matka jatkui ja sitten oltiin yhdessä jo hakkuun laidalla, missä metsänreunassa odotti keppi nro 2, jonka Aron ilmaisi hienosti.
Tämän jälkeen meni miten pitikin, yhdessä kohtaa jälki vielä hetkeksi hukkui, mutta kun päästiin sammalosuuteen, ajoi Aron jälkeä varman oloisena, teki hienosti yhden piikin ja ilmaisi kaikki kepit, eli saldona 5/5. Selvästi tuulinen ilma teki vähän vaikeutta, enkä tiedä oliko Aronilla totuttelua alkuksi nyt tähän kahden tunnin jälkeen. Mutta ehdottomasti näitä lisää :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti