Jälkikokeen jälkeen tuntui, että nyt en kyllä treenaa yhtään mitään moneen aikaan. Melko mukavasti ollaan saavutettu tämän vuoden tavoitteita, joten nyt voisi kerrankin ottaa vähän iisimmin, ei ole pakko treenata. Olen kyllä ihan mielettömän tyytyväinen meidän onnistumisesta jälkikokeessa, sillä en ole koskaan päässyt näin pitkälle, meillähän on nyt osallistumisoikeus kolmosluokan jäljille. Vau! Ja kiitos meitä onnitelleille. Tiedän, että monelle pk-harrastajalle tämä on ihan arkipäivää, mutta mehän ollaan Aronin kanssa nyt oman uramme huipulla.
Aron huilaili treeneistä 4 päivää ja koko sen ajan oli jo mielessäni, että agilityn puitteissa oli paljon niitä pikkujuttuja, joita pitää korjata. Ja jälki-treenien parissa voidaan vielä tehdä paljonkin, ennenkuin lumi sataa maahan. Ja sitten muistin samalla, ettei se päämäärä vaan se matka. Ne itse treenit ja niiden suunnittelu onkin osa meidän elämäntapaa. Joten perjantaina lopettiin meidän huikean pitkä treenitauko.
Kävimme Aronin kanssa tallilla tekemässä siis agilityn korjaussarjaa. Mielessäni oli kaksi asiaa, mitä vahvistan ja pysyin lähestulkoon suunnitelmassani. Kahdesta asiasta ensimmäinen oli keinun loppukontakti. Kerrattiin ensin puomin päässä tonttia, siis sitä treeniä, missä Aron tekee vaan sen lopun ja kierrätän sitä itseni ympäri, jolloin se on taas siinä kontaktin lopussa. Kesän bc-leiriltä hyväksi havaittu juttu. Eli puomin lopussa kerrattiin tonttia. Sitten kokonainen puomi, josta vapautuksen jälkeen sai jatkaa. Hyvin teki ja koira tekee tämän ihan suoraan eikä tee sellaista hassua, että ennen kontaktia tekisi on on-offia ikäänkuin kontaktin sivusta. Sitten keinulle, johon laitoin kaksi siivekettä estämään ennenaikaista toimintaa, lähtökohta oli, että autan koiran onnistumaan apuvälinein ja näin se oikea päämäärä vahvistuu eikä se väärä. Aron teki kyllä hyvin ja kolme kertaa onnistui ihan loistavasti, ehkä keinu treeni oli tältä päivältä tässä. Kerrattiin vielä a-esteen kontakti ja sitten a-este sekä keinu peräkkäin, keinulta palkka. Hyvin meni.
Toinen mitä piti korjata, oli keppien sisäänmeno. Siinä on nyt useampi epäonnistuminen. Laitoin yhden verkon palan keppeihin tukemaan onnistumista, onnistui. Tehtiin tosi monta toistoa, joissa kokeilin, mikä onnistuu ja mikä ei. Nyt kepeillä ei ollut enää mitään verkkoja ja huomasin, että jos lähetän koiran ikään kuin keppejä kohti, onkohan tää nyt se kepit avokulmasta-juttu, niin tätä ei osaa, ei sitten millään. Ei siis mikään ihme, ettei osannut sitä kisaavien radalla, kun ei osannut sitä yksittäisenä esteenä. Ihan ylivaikeeta. Jos koira tulee suorana keppejä kohti, onnistuu, osaa mennä sisään kepeille myös vastakkaiselta puolelta. Pitänee kysellä jatkossa, että miten tätä treenataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti