Hirvee paniikki, lumi voi sataa maahan koska vaan. Joten nyt on taottava, kun rauta on kuumaa...
Pirjo ja Jaki ovat menossa hakukokeeseen ja toki meistä treeniseuraa saa. Joten tavattiin tottistreenit mielessä Pikkolan hiekkakentillä. Sitä ennen kävin tekemässä Aronille jäljen vanhenemaan.
Tottistouhussa huomasin muutaman treenipähkinän purtavaksi. Ilmoittautumisesta Aron tietää, että mehän tehdään nyt sitä peekoota, sen vire nousee ihan eri tavalla. Ja kun tästä mentiin tänään paikallamakuuseen, pompsahti Aron istumaan jos siinä vaiheessa kun kävelin pois. Muistin myös, että mehän ollaan kolmosluokassa, joten mun pitää mennä myös piiloon. Joten kaempaa käskin Aronin takaisin maahan, kävin piilossa ja palasin palkkaamaan, menin takaisin piiloon ja sieltä näin, että asento vaihtui lonkalta toiselle, levotonta siis, palasin kun näytti rauhalliselta, palkkasin ja vapautin. Siinä sivussa Pirjo ja Jaki tekivät omia tottistreenejään kaiken aikaa. Sitten tein uuden jätön ja taas pompsahti istumaan, no johan on. Edellisen uusinta, mutta nyt oli selkeesti pidemmän ajan piilossa, että näin koiran selvästi tasaantuvan. Joten talven tehtävä nro 1 on harjoitella tätä vireen laskua tähän liikkeeseen. Taidan ottaa hyvät ruuat tähän palkaksi ja kunnon palkka rauhallisesta makuusta.
Omissa tottisliikkeissä tein kaksi vauhtinoutoa 2 kilon kapulalla, meni hyvin. Myös kaksi vauhtiluoksetuloa ja lujaa laukkasi. Erikseen tehtiin eteenmenoja kosketuskepille. Ensimmäisessä ei tiennyt kepin olevan vietynä kentälle, lähti käskystä eteenpäin, himmasi vähän vauhtia kaartaen, sitten sai silmiinsä kepin ja lähti sitä kohti. Toisella kertaa lähti hyvin, siinä kohtaa missä maahanmeno yleensä tehdään hiljensi vähän vauhtia ja vilkaisi minua, olin hiljaa ja annoin koiran laukata kosketuskeppiä kohti. Sinänsä hauska, ettei Aron mene koskettamaan tässä kohtaa kosketuskeppiä, vaan tekee sen kuin merkin, menee sen taakse. No en tiedä onko sillä väliä, kun keppi antaa sen suunnaan mitä kohti juosta. Palkkaus tänään aina niin, että huusin jessiä ja heitin frispiin ilmaan palkaksi.
Sitten ajeltiin metsänlaitaan. Tänään esineillä kaikki onnistuu-teema. Valitsin Pirjon esineistä meille helpot esineet ja tallattiin ruutu melko tasaiselle sammalikolle. Esineitä oli 4, ruutu täyssyvä, mutta ehkä 40m leveä. Aronilla ei näkynyt merkkiäkään siitä, että edellisessä treenissä piti ottaa monta pistoa, vaan herra-AA on intoa täynnä. Tänään 3 pistoa ja kolme esinettä, en lähettänyt enää neljännelle, kun oli niin hyvä noissa edellisissä pistoissa, aikaa vietettiin ehkä se 2 min ruudussa, kun helppoa oli. Hyvä ottaa väliin tälläinen esineet on helppoja-treeni.
Jälki ehti vanhentua 2h 20 min, kun pääsin janalle. Sää oli vetisen kostea, ei satanut, mutta tosi märkää. Janalla Aron meinasi lähteä oikoimaan oikealle, pyysin heti pois, eteenpäin pitää mennä. Nyt meni suoraan ja nosti jäljen ihan oikein. Olin tehnyt helpon kulman jäljennostokohtaan, joten ei tänäänkään takajälkiongelmaa. Jäljen vanhentuminen teki Aronille sen, että se jäljesti ihan nenä maassa, lähes nuoli maata. Toki metsä on tällä hetkellä sellainen, että maassa on paljon tippuneita lehtiä ja jotenkin karun näköistä, ihan kuin kaikki aluskasvillisuus olisi kuollutta ja metsäkin odottaa jo lumipeitettä. Oli kiva seurata Aronin työskentelyä, kun olin itse tehnyt jäljen, tiesin missä se menee ja sitten vaan seurailin, miten Aron ratkoo sen. Helppoa en sille tehnyt, joten haasteita riitti. Jäljen kaaviokin säkkäräinen, alussa loivaa suoraa, mutta löysin tuosta metsästä kaikenlaisia jänniä kohtia ja maastonvaihteluita.
http://www.sports-tracker.com/#/workout/heidin/co8ropcr732j1ac9
Keppejä oli tänään kaikkiaan 6 kpl, joista kaksi vähän isompaa laitoin loppuun. Kolmoskepin jälkeen tultiin sänkipellon laitaan, kävelin ensin pellon laitaa ja sitten tein kulman, taas pätkä suoraa kohti pellon keskutaa ja sieltä kulma, josta takaisin metsään. Jätin kepin siihen kohtaan, mistä sukelletaan pellolta metsään. Tämä olikin kunnon haaste Aronille, sillä pellonlaita osuus meni hyvin, mutta ekassa kulmassa meni yli, haki hukkuneen jäljen pian ja sitten mentiin hyvää vauhtia jälkeä pitkin keskelle peltoa, tässä toisessa kulmassa hukkui jälki ja Aron teki isoja tarkastusympyröitä pellolla, päästin liinasta irti, etten häiritse ja seisoin vain paikoillani. Näin siinä pellolla myös hirven sorkan jäljet, joten ajattelin, että tämäkin vielä, nyt voi olla, että Aron vaihtaa jäljen hirvelle. Aron puuhasteli pellolla varmaan 5 min, kunnes löysi sen kohdan metsänlaidasta, josta jälki kulki pois pellolta ja nosti sen kepinkin. Tämä oli niin opettavasta Aronille ja olin kovin tyytyväinen, ettei se pyytänyt multa apua kertaakaan vaan vastuu oli täysin koiralla. Ja se oli loistavaa, että Aron ihan itse ratkoi tämän vaikean kurapeltokohdan. Vaikeeta sille se oli, mutta työskenteli koko ajan. Mehän ei olla ajettu peltojälkiä juuri koskaan, mutta hyvä maastonvaihtelu metsäjälkikoiralle tämä.
Sitten matka jatkui vielä vaihtelevissa kohdissa ja viimeisen kepin kohdalla meillä oli todelliset juhlat. Aron läähätti mutta näytti itseensä tyytyväiseltä. Olin niin ylpeä Aronista, että sydän oli haljeta. Se ratkaisi kaiken, nosti kaikki kepit ja oli mestari. Onnellisina lähdettiin kotiin ja jos nyt lumi sataa maahan, ei harmita ihan niin hirveesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti