Meidän kehariryhmä on siirtynyt talvikauteen, mikä tarkoittaa sitä, että treeni-aika on tiistaisin klo 20-21. Vaatii muutaman tiistain totuttelemista, sillä kun näin vuoden pimeimpään olen ollut aamuvuorossa, joka alkaa klo 7, tuntuu että ilta klo 19 voisi suunnitella nukkumaanmenoa, mutta ei kun treeneihin. Joten kahvia koneeseen ja hyvällä itsetunnolla matkaan, olihan meillä hyvin muistissa sunnuntain menestys :-)
Anu on suunnitellut meille kivan oloisen radan, agilityn mm-kisojen maksien alku ja loppu sitten vähän erilainen.
Ratamme alku oli siis suunnilleen tämä keppeihin saakka..
http://www.youtube.com/watch?v=9-T6JpFrzXM&feature=plcp
Ja niin hyvin kuin suunnittelin, ei mikään onnistunut. No joo, a-kontakti oli ainoa, mitä voi kutsua agilityksi. Hitsi että mua ärsytti. 4 ensimmäistä hyppyä tehtiin monta kertaa, rimaa tippui siellä ja täällä. Jaakotus kohdassa rima tippui joka kerta ja jos ei tippunut, hyppäsi koira myös yhden ylimääräisen esteen siinä minua kohti tullessa. Tässä koira ikäänkuin heitettiin taas eteenpäin hypylle ja itse käännettiin suuntaa, mutta rimahan siinä tippui. Meni monta toistoa, ettei koiraa voinut palkata mistään. Voi arhg. Epäonnistuminen ja ärsyyntyminen ei oikein sovi mun treeni-ideologiaan.
Keppien sisäänmenokaan ei onnistunut, se tuttu uusi ongelma siellä kummittelee ja vitsi sitä on vaikea vielä heti havaita, kun koira painelee miljoonaa kohti keppejä ja lähtee pujottelemaan, menikö se tokasta välistä sisään, meni se! Aivan meikäläisen kouluttama virhe, Aron osasi kepit vielä 2 kuukautta sitten niin hyvin.
Joten meidän agiräpistely oli tänään kananlentoa. Ja hitto että ärsyttää noi rimat. Jos otan niihin nollatoleranssin, käy niinkuin Jimmyn kanssa aikanaa, lähtee agilityn hauskuus. Hauskaa ei siis tänään ollut,vaikkei mun nollatoleranssi ole vielä alkanutkaan.
Omaksi onneksi tai Aronin harmiksi meidän ryhmän jälkeen ei ole enää ketään treenaamassa, joten kun klo 21 treeniaikamme loppuu, jatketaan niitä kaikkia hampaankoloon jääneitä juttuja. No hyvää oli se, että laitoin verkon palan toisen keppivälin virheen estämiseksi ja tämän kanssa Aron sai onnistumisia. Pakko laittaa se nyt kuukauden ajaksi aina, että saan poispyyhittyä epäonnistumisen mahdollisuuden.
Hinkutin myös meidän radan neljää ensimmäistä hyppyä vaikka kuinka monta kertaa, eikä se rima pysy jaakotuksessa, jos meillä on täysi vauhti päällä. Huokaus, agility on vaan ihan liian vaikeeta meille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti