Koiraharrasteet on kivoja.

Tyhmä otsikko, mutta minkäs teet, kun ei keksi mitään osuvaa. Työt vie kyllä harrastuksilta aikaa ja se näkyy myös täällä blogissa ja mun asenteessa. Ja varsinkin kun teen nyt 3-vuorotyötä, tuntuu, että ilta-aamu yhdistelmän jälkeen yrittää vaan käydä lenkillä. No eilen oli just niin, mutta pakotin itseni kunnon lenkille; 13.2 km ja aikaa meni 1.40. Koirat kiittää.

Tänään aamusta jälkimetsään Maijan kanssa, menin ikään kuin Maijan nurkille kylään,sillä Houkanvuoren tiellä oltiin.
Esineruututreenissä oli tänään tavoitteena 5 esineen motivoitunut treeni. Ollaan paljon haettu 3 esinettä, joten tänään helpolla esineruutualustalla 5 esinettä. Ne esineet ei sitten olleet helpot Aronille ja tehtiin varmaan 15 pistoa. No ensimmäisellä Aron oli niin ylimotivoitunut, että pisti kaasun pohjaan ja laukkasi pitkäsi yli ruudun, meni siis ihan miljoonaa, joten ei siinä esineitä ehdi haistaan. Seuraavalla pistolla kävi nostamassa ihan eri paikasta mihin sen lähetin yhden meidän oman esineen, mikä oli jäänyt Maijan koirilta. Sitten tuli yksi hanska, tämän jälkeen käpy!! Olin järkyttynyt, mutta Aron oli ihan varma, että tämä on esine. Se nimittäin etsi ja etsi ja etsi siinä samassa kohtaa ja toi kävyn. Sitten taas pisto ja nyt tuli muovinen juomapullo. Sitten viisi pistoa eikä mitään. Lopulta nousi juomapullon korkki ja tähän oli jo aika lopettaa. Positiivista oli se, että Aron lähti joka kerta pistolle kun lähetin sen, mutta seuraavaan treeniin pitää ottaa isot ja helpot esineet, ettei käänny epävarmuuden puolelle.

Sitten jäljelle, joka vanhentuminen meni ihan siivillä, kun saatiin aikaa kulumaan esineiden kanssa. Eli yli 2 tuntia vanha jälki Aronilla. Märkä ja kylmä metsä, mutta nyt ei satanut. Lähetin Aronin tieltä ja jana oli nyt niin helppo, että jälki jatkui suoraan eteenpäin eikä puhettakaan takajäljelle kääntymisestä. Jäljen vanhentuminen ei näytä yhtään Aronia haittaavaan, sillä työskentelee jäljen eteen kyllä. Olin vielä pyytänyt Maijalta, että haastejälki ja sitähän me saatiin. Maaston vaihdoksia oli vaikka kuinka monta ja ensimmäinen keppi jäi sellaiseen kohtaan, jossa oli paljon kaadettua puuta, näiden yli hyppiessä meiltä keppi helposti jää. Kakkoskeppi nousikin sitten hienosti juuri hiekkatien edestä. Hiekkatiellä oli tienylitys, mikä Aron ratkaisi superisti ja taas mentiin. Oli hirven tuoretta peetä, oli ryteikköä, heinikkoa, käännyttiin oikeelle, sitten vasemmalle mitä kaikkee. Maija oli pannut itsensä likoon, mutta Aron selvitti kyllä kaiken ja nosti kolmoskepin sellaisesta kohtaa, mihin ei paljon päivänvalo edes paistanut. Loppujälki sujui hyvin ja Aron ajoi sitä varman tasaista vauhtia. Harmiksemme viimeinen keppi jäi nostamatta, sillä tiellä oltiin hoomoilasina eikä palkkaamaan päässyt, kun ei kerta ollut keppiä niin ei ollut.

Märkää touhua oli kyllä ja kunto on niin koetuksella kun yrittää pysytellä koiran perässä. Ensi viikolla on pakko päästä lisää jäljestämään, sillä yksi onnistunut jäljen lopetus olisi hyvä saada ihan oman mielen kunniaksi. Kiitos Maijalle mukavasta jälkiseurasta, loppupäivä sujuukin kivasti kotitöitä tai sohvaa pidellessä, mulla on huomenna pitkä päivä (klo 7-21) töissä :-(

Aronilla on nyt hieno kosketuskeppi vaaputtimessa. Se mun oma virityskeppi oli ärsyttävä, kun kaatui niin helposti. Yksi puhelu Rajamäen Jaanalle ja toinen linkki minulle, samalla viikolla oli kaupat tehty meidän eteenmenokepistä. Kangasalla Stenmanin Mari tekee näitä käsityönä :-)

Tätä sitten naksuttelin iltojen iloksi eli nenäkosketus kepin päähän, vähän testailtiin kotipihassakin jo kunnon etäisyyksilläkin. Toimii eikä kaadu kumoon kunnon kosketuksesta vaan vaappuu hetken ja sitten kilahtaa taas takaisin paikalleen.