Jälkimetsässä

Kirjoitin keväällä meidän Frosty Fields-ryhmään seuraavaa: Aronin kanssa yritetään saada tänä vuonna kaksi tokon evl-ykköstulosta, tavoite siis tälle kaudelle. Pk-puolella (tottis) ollaan aikatauluistamme 2 kk myöhässä ja ainakaan vielä ei metrisen esteen hyppy näytä koekuntoiselta. Maastoissa suunnitelmat toteusta vailla, eli esineruuduissa vahvistetaan suoraan menemistä ja motivaatioa, jälkiä ajetaan tavoitellen 3- luokan tasoa sekä keppimotivaation nosto/ jäljen nosto oikeaan suuntaan tehotarkkailussa. Agilityssa startataan heti kun vaan päästään työvuorojen puolesta ykkösluokan radoille. Suurin tavoite on kuitenkin treenata paljon ja nauttia siitä!


Ja tänään maastotreeneissä iloitsin, että ainakin jossakin ollaan tavoitteisiin päästy. En tiedä onko me treenattu paljon ja onko aina nautittu siitä, mutta tällä kaudella Aronilla on 27 jälkeä takana ja olen huomannut, että vähemmän on enemmän. Eli jälkitreeneistä nauttii ihan täysillä, kun edellisestä kerrasta on viikko.
Oltiin Miinun kanssa Kangasalan Ruutanassa Laureeninkallion metsissä, tosi hyvää treenipaikkaa, jota ei aina muistakaan. Tiesin, että hirvenmetsästäjät on liikkeellä näin viikonloppuisin ja ei ihan huvittaisi olla treenaamassa keskellä jahtia, joten siksi mietittiin Miinun kanssa, että missä ei metsästetä hirviä. Ihmisiä tuolla Laureenilla liikkuu paljon ja nytkin näin sienestäjiä Bertan jälkiä tehdessä, samoin autoja oli teiden varsilla. No ihana sunnuntai, kun ei satanut, toki moni tykkää silloin ulkoilla.

Esineruutu tehtiin hyvään paikkaan, joka oli tasaisella sammaleikolla. Ruudussa ei ollut mitään isompia rytöjä, sellaista ihanaa sammaleikkoa. Aronilla oli kolme esinettä ruudun takaosissa, mikään ei ollut ihan kulmissa. Aron oli superhyvä tänään, se todellakin etenee lähes suoraan tai suoraan jokaisella pistolla eikä lankea turhanpäiväiseen juoksenteluun. Ja tätä suoraan menemistä me ollaan yritetty vahvistaa, jee nyt se toimii! No ainakin tänään. Ekalla pistolla Aron eksyi ihan vähän linjastaan, mutta toi vasemman reunan esineen, vasemmasta etukulmasta kun oli lähetys. Sitten lähetin ruudun keskeltä tarkoituksena nostattaa keskellä takarajalla oleva esine, mutta meidän ruutu oli 40 m leveä, joten vaikka eteni suoraan lähes taakse, haistoi jo oikealla olevan esineen ja toi tämän. Kolmas pisto oli kyllä luotisuora, mutta esinettä ei ollut matkalla, näin ollen koira tuli ilman esinettä takaisin. Kerroin Aronille, että hieno koira, mutta vielä on yksi esine. Neljäs suora pisto ja takaesine nousi. Toivottavasti Aronille jäi edelleen mielikuva, että kun menen vain suoraan kohti takarajaa, voi esine löytyä. Hienosti Aron kyllä liikkui ruudussa, se on sellaisen hyvin tasapainoisen oloinen siellä tällä hetkellä.

Aronin jälki ajettiin 2 tuntia vanhana, se oli reilun kilometrin pitkä ja 4 keppiä. Miinu oli tehnyt meille oikein kivan jäljen. Janalla eteni tuttuun tapaan täysillä, reagoi hyvin jälkeen, mutta takajälki. Siinä vaiheessa laskin liinasta irti ja annoin mennä itsekseen tielle takaisin, sitten sanoin Aronille, että mitäs nyt nyt kun Miinu on tehnyt meille jäljen ja siellä se odottaa, jos vaan ratkaiset sen suunnan. Aron näytti tässä kohtaa siltä, että anna mun nyt mennä ratkaisemaan se. Miinu oli kävellyt jälkeä tienmyötäisesti pidemmän matkan, joten mentiin vähän eteenpäin ja lähetin uudestaan kohti jälkeä, toista kertaa Aron ei enää lähtenyt takajäljelle, vaan ihan raivolla veti eteenpäin oikeaan suuntaan. Jouduin todella paljon jarruttamaan ensimmäiset 500m sen menoa, se ajais  nyt jäljen laukalla, jos saisi. Motivaatiota siis on! Jälki kulki märässä, mutta suht helpossa metsässä, reagoi keppeihin tosi hyvin. Mun kunto oli kyllä koetuksella, kun nousiin isoja rinnekallioita ylös ja näissä Aron pistää oikein vuorikauriin tapaan kaasun pohjaan päästäkseen ylös, minä en ihan pysty samaan. Yksi pikkuinen keppi nro 3 oli tälläisessä nousevassa rinteessä ja sen Aron ilmaisi hyvin, kuten kaksi edellistäkin keppiä. Kolmosen jälkeen matkalla oli yksi haastekohta, sillä jälki kulki vähän matkaa hiekalla, siellä kallionpäällä meni hiekkatie, mutta Aron ratkoi hyvin, mihin päin jälki jatkuu. Neloskepin yli Aron vähän meni, mutta huomasi sen itsekin, sillä heti kepin jälkeen tultiin isolle polulle, joka vei autolle, Aron keskeytti jäljestyksen ja kutsuin sen luokseni, minua kohti tullessa se haistoi kepin, jonka se sitten nosti. Keppi oli isompi kuin edeltäjänsä, mutta oli nostetu sellaiselle kumpareelle ja minusta näytti, että Aron ajoi nenä alhaalla siitä ihan kumpareen sivusta ja ehkä tämän vuoksi ajautui kepin ohi, keppin haju kuitekin tuli Aronin nenään siellä kaempana, joten hyvä näin, että palasi etsimään keppiä. Joten tässäkin ollaan ihan tavoitteissa kiinni. Jäljen ajo on motivoitunutta, eikä väsymyksestä näy merkkiäkään näillä kilometrin jäljillä. Takajälki on edelleen meillä iso kompastuskivi, mikä mua ärsyttää, mutta en osaa sitä riittävän suunnitelmallisesti ratkaista.

Kiitos Miinu kivoista jäljestyksistä. Bertta oli ihan täydellinen omalla jäljellään, teki kaiken ihan täydellisesti. Hienoa seurata, kuinka heillä tarkka ja ahkera työ tuottaa loistavaa ja tosi motivoitunutta jäljestystä!

Ensi kauden tavoitteet on nyt niin siellä kolmosluokan jäljellä ja olen niin innoissani tästä tavoitteesta. Ollaan siis kovin onnellisia, että voidaan oikeasti haaveilla ensi kaudella osallistua kolmosluokan kokeisiin, ehkä bortsumestaruuksiin tai piirinmestaruuksiin. Ja tavoite on se, mikä saa meikäläisen tekemään tarkempia treenisuunnitelmia. Eilen kävin tekemässä vähän tottisjuttuja Aronin kanssa läheisen koulun hiekkakentällä. Siellä tuli heti esiin se, että Aronin keskittymistä häiritsee mahdollisuus eteenmenosta tai siitä eteenmenopallosta. Joten eilen vain vahvistin seuruuta ja aina kun kontakti tippui sen vuoksi, että tarkisteli kentän reunoja, vaihdoin itse suuntaa kentältä poispäin. Näin mentiin pitkin poikin kenttää, palkkiota tuli kontaktin pidosta ja rankaisuna ohjaajan nopea käännös eri suuntaan. Aronin oli siis pakko keskittyä olennaiseen. Eteenmenoa en nyt tehnyt lainkaan, illan vietin miettien, miten tämä eteenmeno nyt oikein pitäisi rakentaa. Taidan ottaa kosketuskepin nyt esiin ja muokata eteenmenon sillä, koska keppi itsessään ei ole niin maaginen juttu kuin se pallo.