Ihan järkyn kiireinen viikko!
Kolme iltavuoroa oli töissä peräkkäin ja kahtena aamuna jo klo 8 merkkaamassa jälkimaastoja. Harvalla on metsässä treffit kahden Sepon kanssa mutta minulla oli. Seppojen ja Ainon kanssa ollaankin saatu koejäljet merkattua ja sitten koepäivänä vaan kerätään merkit pois ja annetaan kilpailijoiden kulkea samaa reittiä.
Aronin onneksi se sai siis todella palautua edellisistä treeneistä ja nyt taas treenataan viikonloppuna.
Eilen illalla työvuoron jälkeen (klo 22, eläköön valoisat illat) jälkeen otin kotipihassa palkattomuutta ja jäävät koemaisesti läpi. Aronin mielentila tuntui ihanan rennolta ja oikeastaan ainut virhe mitä se teki, oli edistävä seuraaminen. Kaikki asennot hyvin ja luoksetulot hyvin eteen ja sitten sivulle.
Myöhemmin erikseen naksuttelin seuraamista ja nyt piti paikkansa kun tiheään kertoo, missä on hyvä. Ja edelleen koiran asenne olin rento, mikä on älyttömän mukava juttu.
Testailin luoksetuloja ensin niin, että minullanon narulelu rinnan kohdalla näkyvissä. Koira tulee eteen istumaan ja vapaasanasta se saa käydä leluun kiinni. Sitten samaa kapulan kanssa. Tavoitteeni on, että koira tulisi itsevarmana eteeni istumaan ja katsoisi minua ylöspäin pitäen samalla kapulasta hyvin kiinni. Kaukainen tavoite meille, sillä ainakin lelu teki sen, että koira jäi normaalia kauemmas istumaan. Joten päädyin siihen, että juoksutan koiraa kapula suussa ja kierrätän puiden ympäri, välillä tulee uusi kierrä käsky ja välillä tuo, joka tarkoittaa, että nyt voit tulla eteen istumaan kapulan kanssa. Kun istui, kehuin miten hieno on ja yritin sitä kautta vahvistaa, että edessäni on hyvä olla. Jotakin apua siitä oli, sillä tänään nouto 2 kiloisella näytti lupaavalta. Tein ensin vauhtinoudon ja sitten toisella kertaa eteen saakka. Jätin noudot siihen, kun oli jo paljon parempi.
Tänään tehtiin 7 eteenmenoa. Otin lenkille mukaan eteenmenokeppimme ja kävelitiin parikin kentän kautta, joilla käytiin tekemässä eteenmenoja. Kolmosluokassa tämä liike on yhtä arvokas kuin seuraaminen. Ja nyt vain haluan vahvistaa, että koira laukkaisi eteenpäin rohkeana, vaikkei havaitsekaan siellä edessä meidän keppiä. Tosin ollaan kohdassa, missä ylipäätään laukkaaminen minusta poispäin olisi kiva juttu.
Ensimmäisen kentän eteenmenot oli kyllä surkeita, Aron laukkasi hetken ja kääntyi katsomaan, että mitä tästä tykkään. Olin hiljaa ja odotin, että jatkaa. Jatkoi kepille saakka ja vasta sitten saa minut hihkumaan ja heittämään pallon.
Toisella isommalla kentällä jo laukkasi lujaa vaikkei nähnytkään meidän keppiä, kun olin vienyt sen ohimennen. Laukkaa kyllä vinoon kun on riittävän kaukana, mutta eiköhän niillä kohdin tuomarikin jo sitten anna luvan maahanmenoon. Yhden ainoaa maahanmenoa en ottanut, pikkusen tuntuu, että ennakointi tulee samantien mukaan. Viimeisellä kerralla jätin kosketuskepin taakse sen pallon, mitä olin palkaksi heittänyt, mutta Aron ei tajunnut, että sen saa ottaa.Höh, sillä nyt se laukkasi läpi koko ison Pikkolan hiekkakentän ja hyvästä laukasta olisi kiva palkata täsmällisemmin.
Joten juoksutin vain eri suuntiin.
Olikin ihan tosi lämmin ja Aronin kanssa käveltiin kotiin molemmat läähättäen kielet roikkuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti