Treeniviikonloppu Kana-areenalla

Olipa meillä treenitäyteinen viikonloppu ja niin kivaa. Järjestimme Aronin pentuesisarusten sekä muutaman läheltä sukua olevien kanssa oikean treenileirin Kana-areenalla. Idea lähti joskus talvella, kun juttelimme Kana-areenan omistajien Liisan ja Pertin kanssa siitä, että Längelmäellä voisi yöpyä heidän mökissään. Tämä Aholan mökki on noin 3 km päässä treenihallista ja sinne mahtui hyvin nukkumaan 7 aikuista ja kaksi lasta. Mökki oli niin ihana! Treenihalli oli käytössämme viikonlopun ajan ja treenemetsät meille varattiin noin kilometrin päästä mökistä. Metsät olivat kyllä hulppeat, sillä ikivanhaa kuusta ja sammalmetsää oli ruhtinaallisesti. Kuulemma 30 hehtaaria metsää, josta kukaan ei voi tulla ajamaan pois. Eipä siellä ketään näkynytkään. Liisan Maivian pidot laittoi meille lämpöistä ruokaa ja on se vaan mahtavaa herkutella valmiissa ruokapöydässä. Illalla saunottiin mökin hyvässä saunassa ja treenisuunnitelmia tehtii joka välissä. Siinä olikin sovittamista, että ehti tehdä kaikkea mitä oli mielessä. Meillä olikin hakuporukka, esineruutua myös, agilityä hallissa ja tokoa/tottista ulkona.

Aronin treenejä:

Perjantaina tehtiin hyppytekniikkaa hallissa, kolme kierrosta ja ensimmäisellä ihan verryttelyksi 6 esteen perussarja kahteen vai kolmeen kertaan. Meni hyvin.

Sitten perussarjaa Miinun uusi 8 kulmainen noutokapula suussa. Tein ensimmäisen ikäänkuin noutoliikkeenä eli lähetin koiran noutamaan estesuoran päässä olevan kapulan, meni oikein hyvin. Tämä noutoliike uusittiin toiseenkin suuntaan ja Aron teki takuuhyvin hyppyjään. Sitten kapula suuhun ja hyppysarja, siivekkeen kierto ja samaa reittiä takaisin. Aivan loistavaa!

Kolmannella kierrolla tokohyppy tuli sarjan päähän, tämä pariin kertaan ja hyvin. Lopuksi pelkkää tokohyppyä, jossa oli okseri agilitysiivekkeistä tehtynä edessä. Tokohyppy nousi lankku lankulta ja käytiin 90 cm korkeudessa ja sitten alaspäin helpottaen hyppyä. Tuo korkein korkeus toi pienen pientä tekniikan epävarmuutta esiin, mutta Aron hyppäsi esteen koskematta siihen. Tämä oli todella hyvin Aronilta, joka ei ole aikaisemmin tuolla hallissa ja tuolla vanerisella esteellä onnistunut näissä korkeushypyissä. Eteenpäin ollaan menty, vaikka tekemistä hyppyjen puolella riittää.

Iltsella tehtiin mökin taakse olevaan metsään yksi esineruutukaista, joka oli melko pusikkoinen ja epätasainen metsältään. Rytöisen kaistan päässä oli esine ja idea oli vaan vahvistaa suoraan eteenpäin menoa rytöisessä metsässä. Meitä ennen oli käynyt jo kolme koiraa, joten hyvä harjoitus. Aron meni hienosti kaistalla perälle saakka ja löysi esineen. Kuitenkin 10m ennen tiputti sen ja noukki sitten uudestaan esinettä suuhunsa. Esine oli nahkaremmin pätkä, jota ilmeisesti löyhällä otteella kantoi.

La-aamuna oltiin klo 9 tallaamassa jälkiä, osa porukasta tallasi haku-aluetta, kolmas porukka teki mökin vieressä peltojälkiä. Minä tein jäljen Miinun Bertalle ja Miinu Aronille. Kahden tunnin päästä päästiin jäljen ajoon.
Jälki nro 4:
Janalla Aron eteni suoraan ja lähti oikeaan suuntaan kerrasta, vau. Jäljesti hyvin, tarkisti kaikki ne kohdat, joissa Miinu oli mm. kompuroinut tai pysähtynyt miettimään, että mihin suuntaan kävellä. 4 keppiä oli jäljellä ja kaikki Aron nosti. Pituutta oli 700m ja koko paketti oli kaikin puolin onnistunut.

Iltapäivällä meillä oli kokeenomainen esineruutu. Olin kyllä tallaamassa kisaruutua, mutta en tiennyt mihin esineet sijoitetaan ja sain aloittaa siksi ensimmäisenä. Tämä treeni oli oma toiveeni. 99% meidän esineruuduista on sellaisia, että minä tiedän esineiden paikat. Kokeessa en sitten tiedä ollenkaan, joten parempi harjoitella sitä tilannetta, niin koetilanne ei ole niin kauhean  eri kuin treenit.  Nyt siis ilmoittautuminen tuomarille ja aika lähti käyntiin, kun lähetin ensimmäiselle pistolle. Kaksi
esinettä nousi ruudusta suht hyvin, mutta kolmas ei millään. Aika loppui. Yritin miettiä, että missä koirani ei olisi käynyt ja pistottaa sen mukaan.  Lopulta esine nousi ja se oli aivan edessäni. Noin 3m esineruudun etureunasta keskellä oli kivi, jonka takana oli pieni pesusienen näköine pala. Ja kun se oli siinä edessä kiven takana, ei Aron saanut siitä hajua silloin kun lähetin sen pistolle. Kun koira  tuli pistolta tyhjin suin, kehuin Aronia, että ei hätää, tule luokseni niin lähetän sinut uudestaan. Ilmeisesti siis aina silloin se ei ollut nenä auki. Sain myös palautetta, että,pistotin ruutua varmuuden vuoksi kovin tiheään, pistoni voisivat olla leveämmin välein. Joten oikein hyvä harjoitus ja hyvä palaute. Ja miten vaikea tuo esineruutu onkaan, kun ei itse tiedä missä ne esineet on.

Illalla agilityä. Koiraa säästääkseni tein vain yhden setin. Anna oli suunnitellut meille hyvän rataharjoituksen, jota läpikäytiin porukalla. Radassa oli joka esteellä jotakin haastetta ja mm. suoran putken jälkeen kepeille meno oli ehkä vaikeinta. Kepit oli hyvin lähellä putken suuta ja jos koira ampui suoraan putkesta kepeille, ei sisäänmeno onnistunut. Mun piti siis ehtiä putken suulle ohjaamaan koiraa, mutta olin myöhässä moneen kertaan. Pimeät putkikulmat olivat meille helppoja ja rimoja ei tainnut tippua yhtään. Sen sijaan kontakteilta tuli läpilipsumisia, jotka varmaan menivät tuossa vaiheessa jo väsymyksen piikkiin. Tässä vaiheessa alkoi jo itseäkin hyydyttämään, sillä oltiin tehty jo monta alkulämmittelyä tai loppujäähdyttelyä, aina en tiennyt kumpi on edes menossa :-)

Päivän päätteeksi katsottiin treenihallin pihassa tokopulmia. Teimme Aronin kanssa eteenmenoja kosketuskepille ja tässä yhden maahanmenon jälkeen tuli esiin maahanmenon ennakointia. Joten useampi juoksu kepille ja siitä naks. Ei yhtään enempää siis maahanmenoa, kun itse käskyä kyllä noudatti ensimmäisellä kerralla ihan hyvin.
Sitten vähän tuomarille ilmoittautumisia, ne meni hyvin, tuomari aina palkkasi koiran namilla jes-sanani jälkeen.

Sitten noutokapulan pito ongelmaa. Ongelma oli ja siihen voisin nyt yrittää asenteen muutosta sillä, että että lelu on näkyvissä rintani kohdalla ja hyvästä katse ylöspäin ja pitää, saa vapaa ja luvan ottaa lelu. Testailen tätä pikimiten kotona.

Lopuksi vähän seuruuta, jossa sain ankaraa palautetta omasta liikkumisesta silloin, kun pysähdyn perusasentoon, nyt treeniä tähän ilman koiraa. Teen omalla liikkeelläni hommasta tällä hetkellä turhan vaikeaa.

Lauantai oli siis älyttömän monipuolinen ja antoisa päivä!!

Porukalla myös pähkäiltiin kaikkea, kuvassa peltojäljen arvostelua.

Sunnuntaina meni aamulla pikkusen pidempään, että päästiin metsään. Nyt jäljen teossa vasta klo 9.15. Vettä satoi, mutta ei annettu sen haitata. Onneksi on sateenpitävät vaatteet.

Aronin jälki nro 5:
Miinun tekemä, matkaa 700m, keppejä 3. Kepit oli sijoitettu jäljelle niin, että ensimmäinen 130m kohdalla, seuraava 180m kohdalla ja viimeinen sitten tästä noin 500m päässä. Halusimme vahvistaa sitä, että jäljen alussa voi olla useampi keppi.

Jälki ehti vanhentua melkein 2 tuntiseksi ja sade oli tauonnut, kun lähdimme janalle. Janalla Aron eteni suoraan, menimme kuin tunnelissa, sillä kasvillisuus oli kasvanut ikäänkuin tunneliksi meidän ympärille, kun tunneli päättyi tulimme pusikkoon ja jälki kulki siellä, pusikossa Aron vähän siksakkasi, että missä se jälki on enkä itsekään oikein tiennyt, että mihin me mennään. Aron ratkoi tehtävän eli löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Loistavaa. Jälki kulki sammalkivirinnettä ylöspäin, kun Aron nosti ensmmäisen kepin, minä jo läähätin. Olipas alku. Vielä mentiin jyrkännettä ylöspäin ja toinen keppi nousi. Kun lopulta tultiin märkää rinnettä alas, oli jo aika lämmin. Liukas mörkä sammal, hui. Kaipasin jo sellaista kiipeilijän köyttä, minkä avulla laskeutuisin. Lopulta oltiin takaisin alhaalla ja ryteikössä. Muistan ajatelleeni, että tuossa vieressä on ihanaa sammalmetsää, miksi ihmeessä rämmin rytölässä koirani kanssa. Näin oli kuulemma Miinukin ajatellut ja lopulta kääntynyt takaisi sammaleikkoon, missä se viimeinen keppi meitä odotti ja Aron ilmaisi sen varmasti. Jälki oli siis kaikesta huolimatta loistava, sillä ihan turha meidän on jäljestää tasaista sammalta, haasteet ne on
mitkä kasvattaa.
Leirin kepinnostoprosetti oli 100, Huikeeta!!

Sitten vielä esineitä. Tänään palauttelevampi harjoitus, jos eilinen koetreeni jätti jotain motivaation laskua. Eipä ollut. Nyt sammaleelle kaistale, helppo pohja ja kaistale. Edessä esine ja ihan pikkuinen esine takana. Aron toisena ruudussa. Lähti hyvin, laukkasi etuesineen kohdalla, meni noin5 metriä ohi esineen ja löi liinat kiinni. Kääntyi ja tarkensi esineen ja toi sen. Superhieno! Toisella pistolla sitten se pieni takaesine, huikeen hyvä Aron rankan viikonlopun jälkeen.

Petra ja Ray olivat myös elämänsä ensimmäisellä koiraleirillä. Ray on reipas pentu, se on tehnyt ensimmäiset agilityharjoitukset tekemällä suoria putkia, luoksetuloharjoituksia sekä osallistunut sivusta seuraamalla kaikkeen. Automatkat, leirielämä, monet uudet tilanteet ja hienosti tyttö ja pikkupentu selvisivät. Petra teki agilityä myös Nelli-japsin kanssa ja tekee kuulemma poispäinkäännökset paremmin kuin äitinsä. Heh, siitä se lähtee :-) Treenien seuraaminen oli niin mukavaa, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Pentu nukahti Petran syliin ja ei sitä saanut herättää :-)

Parasta oli kyllä meidän porukka, kiitos kaikille. Pähkäiltiin monenlaisia juttuja ja treenejä. Kiitos Miinulle kuvista, ne ovat ihania.