Jos mulla olisi ollut niin onnellinen tilanne, ettei Saarijärven kokeen jälkeen olisi heti tiedossa toista koetta, kulkisin onnellinen hymy naamalla eikä huolta olisi huomisesta. Mun elämä ei kuitenkaan mene niin. Mulla on taipumus tehdä kaikki täysillä eikä se aina hyvä juttu ole, täysillä iloitaan ja täysillä sitä toista. Kun koira tuo kokeessa kolmannenkin esineen ruudusta, itketään onnesta, niin että esineruudun tekijöitäkin itkettää, niisk kun nekin kaivoi nenäliinojaan, kun sopersin, että tää on meidän eka kerta kolmosen ruudussa.
Mutta onnen itkut on nyt itketty ja heti kokeen jälkeen aloin paneutua niihin ongelmiin. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ihanteellista olisi, että Aron tekisi edes saman seuraavassa kokeessa. Kahdella ykköstuloksella voisimme jättää pk-kokeet tällä kaudella tähän ja keskittyä oikeasti parantamaan meidän heikkouksia. Käyttövalion kello on nyt kuitenkin kilahtanut kerran ja sekin on jo superhyvä saavutus meille.
Tottisongelmia vaiko haasteita riittää.
Ensimmäisenä niistä on noudot ja yritän paljon palkata vain 2 kilosen nostoja. Erikseen vauhtinoutoa ja erikseen sitä, että perusasennosta heitto ja hae käsky, pallopalkka heti nostosta. Josko näillä saisi lisää voimaa ja intensiteettiä tuohon liikkeeseen. Noudon luovutuksissa yritän rauhoittaa kapulan luovutustilannetta kehuen koiraa rauhallisesti, kun se on edessäni kapula suussa. Sen kapulan ote on minua kohti tullessa hurjan löysä, joten kapula keikkuu parin hampaan varassa sinne tänne. Luulen, että löysyys johtuu juurikin epävarmuudesta siinä edessäni. Kumpa osaisin purkaa tuon ongelman! Se vaikuttaa niin moneen.
Keskittyminen Aronilla on huikean hyvä, jos ympäristössä on paljon säpinää. Tiistaina Kyötikkälän kentällä sitä oli, kun siellä pyöri arkitottiskurssit. Luultavasti 20 koiraa oli koulutuksessa omissa pikkuryhmissään. Aron oli kyllä hyvä, se ei silmäillyt ketään ja keskittyi seuraamaan pitkät pätkät. Oli vielä kauhean kuumakin, silti hyvä.
Pk-hyppy, voi nyyh. Yksi kisa ja vanha hyppytekniikka löysi tiensä takaisin. Siinä Aron lyhentää laukkaa esteen juureen ja ei nosta takajalkojaan hyppyyn mukaan. Roikottaa takasiaan hypyssä. Tästä muuten Jari Suomalainenkin sanoi viime viikon valkkutreeneissä, että sellaiset kaatevat hypyt, joissa koira ikäänkuin hyppää ympyrällä kiertäen siivekkeen, on Aronille tosi vaikeita. Aron lähtee hypyssä kyllä taivuttamaan itseään, mutta jättää takajalkansa roikkumaan, näin ollen rima tippuu 80% näissä hypyissä.
Ampumiset: kokeessa Aron reagoi laukauksiin, paikalla-oloissa mm. nousemalla istumaan. Testailtiin tätä eilen koivumäessä Miinun ja yhden uuden tavesilaisen kanssa. Ilmottauduttiin tuomarille ja menin Aronin kanssa paikalla-oloon. Jätin koiran, mutta se pomppasi istumaan jo jätössä. Itse laukausten ajan se pysyi paikallaan eikä näyttänyt mitenkään levottomalta. Joten tätä on helppo korjata, teen vain näitä jättöjä ilman laukauksia.
Esineruutu-kaistat tehtiin eilen Koivumäessä, tosin ne ei kuulu ongelmien pariin. Halusin vain vahvistaa määrätietoisempaan suoraan menoa. Tallattiin kaksi eri kaistaa, kummankin päässä esineet, (valitsin itseasiassa aika vaikeat esineet meille, ei pitänyt). Ensimmäinen pisto oli hyvä, mutta koira tuli ilman esinettä takaisin. Kävi mielestäni kaistan päässä, mutta meillä oli vaikea kaistan pää. Siellä piti laskeutua kumpare alas ja esine oli ihan siellä takarajassa. Uusintapistolla lähetin Aronin kaistan oikeaan laitaan ja eteni tarkistellen kohti loppua, mutta nyt löytyi esine. Toi sen ripeästi.
Kakkoskaista meni paremmin, yksi pisto ja esine löytyi hetken haistelun jälkeen. Ihan pientä väsymystä oli ehkä ilmassa. Luultavasti tehdään yhdet kivat esineet ensi viikolla eikä niitä sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti