sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tottista ja esineitä

Jes, me treenattiin!
Aronilla oli jo niin monta vapaapäivää takana, että se oli jo masentunut. Ray-reppulia viedään sen mielestä jatkuvasti sisään ja ulos, pieni mustavalkoinen bc varmasti mietti.

Tänään kuitenkin Niihamaan. Ilma oli todella lämmin, semmoset +23 ja lähdimme ensin verryttelemään kohti järveä. Siellä sekä Aron että Elvis saivat pulahtaa. Aron myös otti kevyttä verryttelyä lähtemällä hirven jäljelle. Mä niin näin sen käytöksestä, että nyt se haistoi hirven ja hetken päästä ei Aronia näkynyt missään. Oli pois ehkä 5 min, mutta aina siinä levottomaksi tulee. Sieltä se sitten laukkasi meidän luokse kieli vyön alla. Loppupätkän vein hirvikoiraani hihnassa, piti saada sitä jäähtymään. Ärsyttävää, että nuo hirvet saavat Aronin niin villiksi, ei ollut nimittäin eka kerta.

Kentällä Aron aloitti hyppäämällä. Punainen pressu-este paikoilleen, sen eteen 9 jalan päähän puinen toko-este, näistä tuli kahden esteen sarja. Namialusta esteiden takana. Pressueste oli 80 cm ja se puueste ehkä 50. Ekalla kertaa esteiden väliin tuli pikku-askel, mitä en halunnut, joten väli pienennettiin 8 jalkaan, nyt hyppäsi välin innarina (in and out). Sitten nostimme pressuesteen 90 cm ja Aron teki kyllä hyvin töitä hypätäkseen ja pääsi esteen yli. Lopuksi otimme sen pikkuesteen edestä pois ja yhden kerran edestakainen suoritus tälle esteelle, meni hyvin. Hyppäsi aika rauhallisessa vireessä, kuuma keli varmasti rauhoitti, mutta keskittyi hyppytehtävään tosi hyvin ja itsevarman näköisenä.

Uusimmassa pk-lehdessä on hyvä juttu hyppytekniikasta ja metrisen esteen treenaamisesta, kirj Vappu Alatalo. Vapun ohjeiden mukaan mekin ollaan treenailtu. Aron selviää tällä hetkellä puhtaasti tuosta 90 cm esteestä. Sen tekniikka ei ole vielä paras mahdollinen, luultavasti metrisellä jo
rapsahtaa. Kaikista tärkeintä on kuitenkin itseluottamuksen ja motivaation kasvattaminen ja se syntyy hypyttämällä sitä korkeutta, mihin koira pystyy eikä mihin sen pitäisi pystyä. Viikon päästä olevassa kokeessa on se este metrin, mutta uskon Aronin siitä selviävän.

Sitten ilmoittautumisen kautta Aron paikallamakuuseen, ammuskelin 4 laukausta piilosta leikkimistä ja seuraamista tekevälle Bertalle. Aron oli maannut hyvin ja pääsi sitten palkalleen syömään herkkua namikiposta.

Aron jatkoi noutojen parissa. Ensin vauhtinouto 2 kiloisella, tässä Aronilla on niin hyvä asenne ja laukkaa kovaa kapula suussa. Sitten kokeenomaisesti kaikki noutoliikkeet. Kulki kivasti kanssani kapulatelineelle ja noudon aloitukseen. Tasamaanouto on heti paljon laiskempi, kun pitää lähteä perusasennosta ja en tiedä saanko edes heitettyä sitä kapulaa sinne 10 metriin. No, Aron haki kapulan nosti sen huonolla otteella ja kapula tippui, nosti sen uudestaan ja toi minulle ja palkka luovutuksesta, mikä ei ole häävi, mutta parempaankaan ei nyt pystytä. Sitten kapulan vaihto ja hyppynoutoon. Pressueste oli 90 cm korkeudessa ja hyppäsi hyvin mennen tullen, luovutuksessa kapula tippui maahan, mutta Aron nosti sen itse. Sitten a-nouto, tämä hyvin, jopa mun kapulan heiton osalta.

Sitten lopuksi ihan erikseen eteenmeno. Ensimmäisellä kerralla lähti ihan vinoon ja tajus sen itsekkin, kun pysähtyi ja alkoi katsella minua. Uusinnalla laukkasi suoraan ja sitten hetken laukattuaan näkikin eteenmenokepin, jonka kautta palkka, hyvin meni.

Vähän päästä esineruudussa. Tallattiin 20 x 50 alue, esineitä 3 peräkkäin keskellä ruutua. Aron tuli ruutuun loistavalla asenteella ja ilmoittautuminen tuomarille meni hyvin. Ensimmäisellä pistolla laukkasi sen etuesineen yli, mutta toi sen keskiesineen. Kakkospistolla nousi se etuesine, vaihdoin vähän lähetyskohtaa ja Aron sai hyvin hajun tästä etuesineestä. Kolmas pisto oli ihan turha, lähti
vasempaan ja pois ruudusta, kutsuin hetimiten koiran takaisin, keskityin paremmin tähtäämään koiraa suoraan eteenpäin ja nyt lähti hyvin. Eteni ruudun taakse ja toi sieltä kolmannen esineen. Jipii! Miinu otti aikaa ja käytimme muistaakseni 2.5 min kaikkiaan ruudussa eli ihan sopivasti. Esineruutu on kyllä kolmosluokassa sikavaikea, kun alue on loppujen lopuksi iso ja aikaa vähän.

Kiitos Miinu ja Bertta mukavista treeneistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti