reenailua ja reenailua

Aamulla kotipihassa oli Elviksen reenit. Ensimmäisenä tunnari:

-oma 1. Elvis paineli hyvällä laukalla kapuloille ja nappas ensimmäisen mikä vastaan tuli. Tästä vähän äänellä huomautin.

- oma 2. Nyt kapuloita kolme maassa, joista yksi oli oma. Onnistui. Elvis haisteli ja valitsi oman.

- oma 3. Sama tilanne kuin edellä, oman kapulan paikka vaihtunut, haisteli ja toi oikean, hyvä siis!

Sitten jatkettiin ruudulla. Haki ruudun ensimmäisellä lähetyksellä hyvin, mutta meni maahan siellä ilman käskyä. Sitten otettiin useita lähetyksiä eri suunnista ja vahvistin seisomista ruudussa. Ruudussa ei nyt ollut myöskään lätkää, vaan katsoin, kuinka Elvis sijoittuu ilman sitä ruutuun. Vähän hakemista oli.

Sitten luoksetulon stoppeja niin, että otin luoksetulon ruudun läpi ja yritys saada koira pysähtymään sinne ruutuun. Ensimmäinen meni vähän pitkäksi ja pysähtyi ruudun ulkopuolella, toinen toisto vähän parempi, kolmannella lyhensin matkaa ja nyt lyhyemmällä matkalla sekä vauhdilla sain pysähdyksen ruutuun. Lelu lensi aina palkaksi. Haluaisin vaan kaikista Elviksen seisahduksista paaaljon täpäkämmät ja terävämmin reagoimaan käskyyn. Kuinka se tehdään?



Puolenpäivän aikaan oli Aronin vuoro. Nähtiin Riikka, Jari ja Loisto Kyötikkälän kentällä ja Jari valokuvaili meitä, että sain itselleni Aronin seuraa kuvankin.

Kentällä otettiin kaksi erillistä ampumista. Aron söi kupista ruokaa eikä reagoinut mitenkään laukauksiin, tai ehkä se veti ahneemmin sitä ruokaa just sillä hetkellä kuin laukaus kuului, mutta en tiedä liittyikö se laukaukseen, sillä se ylipäätään on erittäin ahnehtiva.



Sitten otin sivulle tuloja, seuraamispätkiä ja lelun heittöa palkaksi. Kivasti meni, vaikka häiriönä oli sisko Loisto siinä lähellä tekemässä juttuja myös. Aron teki hommia ilman hihnaa, mutta keskittyi tosi hyvin minuun. Kivaa. Ja kun heitin sille lelua palkaksi, se tuo sen minulle ihan suoraan. Viereisen kuvan on ottanut Jari Seppälä. Kiitos vielä kuvista.




Ennen pimeän tuloa piti ehtiä vielä metsälenkille ja kaikki pojat paineli sammaleikossa tuhatta ja sataa. Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä suoraman kentälle juoksuttamaan Elvistä ruutuun. Nyt otin ruutua joka suunnista ja huomasin, että ruutuun meno hidastuu, kun siellä ei ole sitä lätkää, jolle Elvis hakeutuu seisomaan. Otin sen tänään pois, että Elvis alkaisi enemmän ajatella sijoittumistaan ruutuun. Hidasta vauhtia korjasin viemällä lelun ruutuun ja siitä lähetys ja avot, nyt Elvis paineli miljoonaa sinne ruutuun. Sitten sama, mutta ilman lelua ja heti kun se oli siellä ruudussa, niin lelu lensi sinne ruutuun tai ruudun taakse. Sitten juoksutin vielä lisää ja pitkää vauhtiluoksetuloa kentän läpi ja Elvis tulii oikein jippii intona. Lopuksi vielä yksi ruutuun lähetys, matkaa noin 15 m ja ruudussa oli vain kulmamerkit. Elvis teki sen oikein hyvällä laukalla, pysähtyi seis käskystä aivan oikeaan kohtaan. Tähän oli hyvä lopettaa.

lenkkeilyä ja puistoilua

Ylitin itseni tänä aamuna juoksemalla isojen poikien kanssa 8 km pitkän lenkin, tän syksyn ennätys, vielä viime viikkoina on menty 6 km juoksulenkkejä ja olo niiden jälkeen kuin olisi maratoonin juossut, mutta näin se kunto vaan näköjään nousee.

Aronin kanssa lähdettiin iltapäivällä ulkoilemaan ja sosiaalistumaan tampereelle, ulkoiltiin näsinpuistossa, hämeenpuistossa ja siitä ulkoilu jatkui pyynikin kirkkopuistoon. Menossa mukana myös lapset, jotka keikkuvat keinuissa aina kun niitä tuli vastaan. Aron kulkee ihmisten ilmoilla ihan mukavasti. Yritän viedä sitä paljon ilman perheen muita koiria, mutta metsälenkit ja työaamulenkki tehdään kolmen koiran voimin. Ja kun Aronia ei tarvitse vielä liikunnalla väsyttää, niin tälläiset puistolenkkeilyt, missä tulee uusia ihmisiä ja tilanteita vastaan, on mukavan opettavasta. Ja kun vastaan tulee haukkuva koira, pääsen vahvistamaan Aronin käytöstä niin, että se suuntautuisi minuun eikä siihen vastaan tulijaan. Tänäänkin mm. ohi huristeli juna, eräs partasuinen mies halusi silitellä Aronia jne ja näissä tilanteissa Aron toimii kyllä avoimesti ja rohkeasti. Ja nyt uni Aronille taas maistuu.

syyslomalla ehtii vaikka mitä

Siis kyllä on ihanaa olla syyslomalla. Tänäkin aamuna lähdin kaikkien koirien kanssa metsään lenkille. Aamulla oli pakkasta, jonka ansiosta partacollietkin pysyivät ihanan puhtaina. Ja luonto mitä kauneimmillaan kun aurinko paistoi ja metsä ihanassa ruskassa. Ja sitten siellä kirmasivat kolme kolliee, täysillä ja välillä kepit suussa. Tunnin lenkki tehtiin ja onnellisina tultiin kotiin.
Elvis otti aamupäivällä tunnaria. Se on nyt syyslomani aikana eli tällä viikolla siis etsinyt 20 kertaa oman kapulan. Tänään oli oikein hyvät etsinnät. Neljä kapulaa maassa ja yksi niistä oli se oma, ensin kaikki oli rivissä ja siellä kolmantena oli se oikea kapula, Elvis haisteli kaikkia ja poimi sen oikean hyvin. Jes. Yksi kapula liikkui, mutta en nähnyt kunnolla, että tarttuiko se Elviksen partakarvoihin ja sen kautta vaihtoi paikkaa. Toisella kertaa oma oli nyt rivissä toisena, aika nopeasti lähes suorana noutona taisi Elvis omansa hakea. Kolmas kerta onnistui myös ihan nappiin, sillä nyt kapulat olivat ympyrässä ja elvis haisteli kaikki läpi, kunnes poimi sen oikean. Eli jes, nyt se toimii niinkuin pitää.
Eilen vielä se teki niin, että laiskuuttaan vai epävarmuuttaan saattoi poimia vaan jonkun tai toisena virheenä oli, että se nosteli niitä kapuloita, kunnes päätyi siihen omaan. Vaan jonkun poimimisesta jouduin ihan keskeyttämään suorituksen ja sanomaan Elvikselle, että kunnolla niitä hommia tehdään. En uskalla kovin pahasti huomattaa, mutta sen verran, että Elvis tajuaa, etten ole nyt tyytyväinen. Aikoinaan samassa tilanteessa Jimmy otti heti nokkiinsa, eikä hakenut mitään. Onneksi Elvis eilen heti korjasi tilanteen haistelemalla oikeasti niitä kapuloita ja hakemalla sen oikean.
Iltasella lähdettiin sitten reenaileen Hannan, Ennin ja Heimon kanssa saukonpuistoon. Samaan aikaan tappara pelasi hakametsässä ja mies tietysti istui siellä pelissä, joten me muu perhe sitten reenailtiin sen aikaa puistossa. Ensin oli vuorossa Aron, tehtiin ihan perussettiä eli ensin sivulle tuloja muutama ja naks. Sitten muutaman askeleen seuraamisia ja pysähdys, tästä naks ja namia ja lopuksi heitän lelun Aronille vapauttaen sen tilanteesta. Hetken leikin jälkeen kaksi kertaa vielä seuraamispätkät. Sitten muutama maahanmeno, josta lelu palkaksi ja lopuksi kaksi luoksetuloa, niin että Hanna piti Aronista kiinni. Jälkimmäisellä kerralla heitin narupallon palkaksi. Aronin asenne oli ihan hyvä, ehkä se saisi hitusen olla kiihkeämpi. Mutta toisella kierroksella se olikin jo tosi kiihkeä, kun se oli katsellut auton ikkunasta muitten tekoja. Todella kiihkeänä tuli autosta ja täpäkkänä kontaktissa kentälle, siellä odotti ruutu, pienemmässä koossa, mutta ensimmäisestä vihjeestä se jo paineli ruutuun, jippii. Otin kaikkiaan kolme ruutuun lähetystä, matkaa oli varmaankin 10 metriä ja melko suoraviivaisesti Aron sinne paineli. Upeeta.
Elviksen reeninä oli aluksi seuruuta. Ihan ensimmäisissa seuraamisissa sen katse kyllä harhailee ympäristössä, sitten kun se alkaa keskittymään, se seuraa kyllä ihan kivasti, mutta Hanna huomasi, että käännökset ovat melko väljät. Näitä täytyy kyllä nyt alkaa työstään, sillä sitä ne on, väljiä. Sitten Elvis otti ruutua, ensimmäinen lähetys meni aivan nappiin siltä osin, että koira juoksi suoraan ruutuun lätkälle, mutta heittäytyi maahan ennen käskyjä, kutsuin Elviksen ruudusta pois ja kaksi seuraava onnistui seisomisen kera. Eli lisää vaan näitä. Sitten vauhtinoutoa, mikä ei kyllä tänään oikein onnistunut. Siis kyllä Elvis nouti, mutta vauhtia olisi saanut olla rutkasti enemmän. Lopuksi jäävät eli liikkestä maahanmeno, ok ja sitten liikkeestä seisominen, ok muuten, mutta otti askeleen sen jälkeen kun olin jo jättänyt koiran selkäni taakse, takaisin tullessa varmistin vielä seisomista käskyllä seiso ja Elvis pysyi paikallaan. Hyvä!
Ihan lopuksi Heimon ja Ennin reenien jälkeen Aron sai vielä leikkiä Heimon kanssa. Mukavaa oli ja toivottavasti taas reenaillaan yhdessä.

syyslomalla

Ihanaa, me ollaan syyslomalla. Tämä on tietysti koirille oikein mukavaa, sillä aikaa on enemmän kaikille. Joten mukavia syyslenkkejä on ohjelmassa koko porukalle ja koulutusta tietysti.
Eilen otettiin Aronille ihmisen hajuisen kepin etsintää. Petra pitää Aronia kiinni ja minä vähän hetsaan sitä kerron vieväni tämän kepin piiloon. Olen hajustanut keppiä jonkun aikaa käsissäni ja tiputan sen sitten 5-6 metrin päähän heinikkoon tai varvikkoon. Sitten tulen Aronin luo ja lähetys etsi. Ja se todella etsii ja eilen se nosti kepin ja tuli metrin verran keppi suussa minua kohti, jolloin jo hihkuin hyvää ja keppi lensi ja koira tuli syömään luokseni. Tätä toistettiin muutaman kerran, mutta mielessäni vaivaa, että jos se osaisi noudon loppuun asti, saataisiin aikaiseksi jo ihan oikea suoritus. No hienostihan se nytkin jo tekee, kun etsii sitä minun hajuista keppiä, että aivan hyvä 14 viikkoiselle pennulle. Joten kotinaksuiluina onkin nyt noutokapulan luovutusta. Olemme siinä vaiheessa nyt, että Aron nostaa kapulan maasta ja istuu kapula suussa, tästä naks. Nyt yritän seuraavassa jaksossa ottaa aikaa vähän enemmän siihen istumiseen kapula suussa ja jatkossa vahvistan niitä pitämisiä, joiden istuminen kohdistuu siihen eteeni. Kun näitä saa tehtyä riittävästi, on jäljellä kapulan pitoharjoitukset, jolloin koira istuu edessäni ja annan sille kapulan suuhun ja kehun siinä pitämisestä. Näin on tehty Elvikselle ja hyvä on tullut.
Muina naksutehtävinä Aronilla on ollut ruutu. Kotipihassa harjoitellaan ja ruutu on edelleen 1,5 x 1,5 m kokoa. Siellä keskellä on alusta, jolle Aron menee. Ruutu-vihjeestä se lähtee jo tosi hyvin, lähetän sitä noin 7 metrin päästä. Hajoituksissa huomasin, että enemmän pitäisi ottaa nyt sitä, että ruudun alustalle kuuluu jäädä odottamaan jatkoa. Tosi helposti Aron ehkä käy alustalla ja tulee jo minua vastaan namin toivossa. Joten usein tätä ehkäistäessa olen lähtenyt Aronin perään, että ehdin palkata sen sinne ruudun alustalle. Mutta iso ongelma tämä ei ole, kriteeriä täytyy vaan nostaa siihen, että mene ruutuun ja odota siellä. Aron on kyllä kouluttajan unelma, se on äärettömän nokkela ja jos vaan itse pidän kriteerin ja naksun oikea aikaisena, sen käytöstä pystyy muokkaamaan miten haluaa. Ja se on aina töpinöissään ja namin perään, tosin tässä on myös heikkous, sillä tulee helposti otettua aivan liian pitkiä jaksoja. Tänään otankin aina vain viisi makupalaa kerralla valmiiksi, jolloin yksi jakso loppuu ihan luonnollisen nopeasti.
Elvis ottaa nyt tiheästi tunnaria, tänään näin monenlaista, sillä kaksi kertaa se meni nostelemaan vääriä kapuloita. Taisin tehdä jo liian vaikean harjoituksen, sillä se oma oli ympyrän keskellä ja ne väärät oli ympyränä. Tämän jälkeen otin monta helpotettua harjoitusta, missä se oikea on vähän erillään ja ne väärät on vain kasana häiriönä vieressä. Ja tätä kautta sain kolme viimeistä oman etsimistä aivan kympin hyviksi. Toisena Elviksen projektina on kaukokäskyjen seisominen, sitä veivataan sisällä.

Elviksen tokoreeni ja Aron puistossa

Sunnuntaina Aron oli mukana lasten kera Tampereen puistoissa. Lapset leikkii ja hoitotäti kouluttaa koiraa :-) Päiväruoka meni siis kiipeilyjen,kontaktien ja luoksetulojen kautta Aronin suuhun. Pidän sitä paljon vapaana ja kutsun silloin tällöin ja Aron tulee hienosti, palkaksi namia. Se on myös eri näppärä kiipeilemään jo lasten liukumäissä, puiston penkeillä jne.

Elviksen kanssa sitten illalla tosi täpäkät tokoreenit. Tai Elvis oli oikein reteellä ja hyvällä asenteella tekemässä ja silloin se on niin kivaa. Tehtiin luoksetulon stoppeja ja suoraa luoksetuloa pitkällä matkalla, seuraamisen käännöksiä ja lyhyitä seuruupätkiä. Sitten yksi setti kakeja i-m-i ja tämä onnistui. Sitten hyppyä, onnistui. Sitten puunkiertoja ja leikkimistä. Todella hyvä asenne!!

pentuagilityä

Lauantai aamuna ensin 5 km juoksulenkki isoille pojille ja sitten Aronin kanssa kohti kana-areenaa. Siellä järjestettiin bc-kelpiyhdistyksen agilitypäivä ja olin ilmoittautunut Aronin kanssa penturyhmään. Agility ei ollut se pääasia minulle, vaan kokemuksien kartuttaminen. Eli tavoitteena oli, että Aron haluaa olla kanssani ja keskittyä antamiini tehtäviin, vaikka ollaankin uudessa tilassa (ensimmäinen hallikokemus) ja uusien koirien ja ihmisten ympäröimänä. Kouluttajana oli Lotta Vuorela ja tehtiinkin kaikkea mukavaa.

Ensiksi otettiin ihan suoraa putkea, toisessa päässä namikippo ja sinnehän Aron mielellään paineli. Sitten niin, että putki ja hyppy ja näiden jälkeen namikippo. Tosin hyppy oli meno vain siivekkeiden välistä ja rima oli vain maassa. Hyvin eteni suoraan kohti namikippoa. Sitten putkea ja hyppyä ja minä juoksin siinä sivussa, tarkoitus oli heti saada koira keskittymään etenemään suoraan kohti kohdetta, eikä sen pitäisi välittää minun juoksuista. Onnistui, namikippo orientoitunut kun Aron on.
Tämän jälkeen harjoiteltiin kaikenlaisia agilityohjausjuttuja. Tosin tuntui, että olen agilityssä ajat sitten tipunut kyydistä, sillä valssit, takaakierrot, takaaleikkaukset ja sylkkärit eivät sanoneet minulle oikeastaan yhtään mitään. Hyvin niitä silti harjoiteltiin ja Aron täysillä mukana. Kerran se pääsi minulta karkaamaan Covateco-kennelin Bertta pennun luokse, mutta tämänkin vain aluksi. Aron keskittyi minuun oikein hyvin ja oppi hurjaa vauhtia kaikkea uutta. Vaikka kolme pentua teki samaan aikaan tehtäviä, keskittyi Aron omiinsa. Ehkä vaikeinta Aronille oli ne hetket, kun piti levätä eikä pitänyt tehdä mitään. Kovin helposti se alkaa tarjoilemaan maahanmenoja sun muuta, että homma etenisi, tehdään jo, sanoo Aron. Lopuksi juteltiin kontakteista ja siinä sivussa myös Aron opetteli rauhoittumaan, silittelin ja annoin makupalaa, kun se makasi maassa. Tavoitteisiin päästiin, jee. Kouluttaja sanoi, että Aronista saa kyllä tosi hyvän agilitykoiran, niinpä. Tosin itse en tiedä, että riittääkö minulla siihen motivaatiota. Jotenkin tuntuu, että agilty vaatii niin paljon reeniä ja meillä kun on sitä kaikkea muutakin reenattavaa. Kontakteja hihnassa seuraavat 1½ vuotta, jaa-a tai jos pujottelun opettamiseen tarvitaan vinokepit, niin toinen jaa-a. Mutta siis alkuun päästiin ja katsastellaan, että miten tässä innostutaan.
Aron oli kyllä väsynyt kun tultiin kotiin. Jätinkin Aronin nukkumaan ja sitten siirryin hoitotädin rooliin, kun olin luvannut huolehtia omien lasten lisäksi Anniinasta ja Aleksista. Lasten kanssa käytiin uimahallissa ja sitten tultiin hakemaan koirat ja siirryttiin hoitolasten kotiin yöksi. Siellä olikin koirilla tilaa juosta ja Aronille se oli kuin paratiisi, kun lasten leluja ja muita aarteita löytyi tuhkatiheään. Yön se nukkuikin levottomasti, kun ei oltu kotona ja käytiin ulkona asioilla moneen kertaan.

jälkeä ja tottelevaisuutta

Petran jumpan aikaan olikin Aronin reeniaika. Tein ensin nurmikolle jäljen, pituutta vaikea arvioida, mutta ensin suoraa, sitten loivasti oikealle, sitten suorakulma vasempaan, sitten suorakulma oikeaan ja loppusuoran päässä namikippo. Aron innosta piukeena ja meni aikas vauhdikkaasti alussa, muutama nami jäi väliin ja yhden askeleen ylitti haistamatta, sitten tasaantui ja teki töitä tosi tarkkaan, nopeasti oltiin kuitenkin jäljen lopussa. Sitten tokoilemaan ja aluksi otin pelkästään sivulle tuloja mahdollisimman pienin avuin ja Aron oli oikein pätevä, siitä seuraamista ja yhden pätkän tein jo aivan oikeasti eli ilman apuja ja pysähdys ja Aron teki aivan huikean hyvän pätkän. Pääsääntöisesti meillä on seuraa ja askellan yleensä yhden tai kaksi askelta ja sitten pysähdys, jolloin Aron istuu, aluksi käsiavun turvin. Nyt liikkeelle lähtö, paikka, kontakti ja loppuistuminen meni nappiin ja askelsin ainakin 5 askelta. Todella pätevää. Sitten otettiin näitä muutaman askeleen juttuja ja perusasentoja. Lopuksi leikittiin narupallon kanssa, mutta nami tuntuu olevan lelua tärkeämpi.
Lopuksi otettiin vähän putken tapaista juttua viereisessä lastenpuistossa, putki käskyllä Aron meni lasten putkeen ja sai sitten lelun toisessa päässä. Ollaan sitten edes jotakin alkua saatu, kun huomenna mennään bc-kelpi-yhdityksen agilitypäivän penturyhmään.

Aron on ylipäätään asettunut hyvin talon tavoille, kaksi viikkoa se on jo nukkunut klo 22-05 pissaamatta ja nukkunut siis koko yön heräilemättä. Aron muutti meidän makuuhuoneeseen nukkumaan, eikä siellä pilkkopimeässä makuuhuoneessa näe edes puuhastella mitään, joten se nukkuu kuin tukki. Ennen nukkumista me käydään kyllä koko ilta vähän väliä ulkona, joten pissaa paperilla ei ole näkynyt enää pariin viikkoon ja muutenkin 95% tarpeista tulee ulos. Päivisin Petri on kotona ja käyttää sitä pari kertaa pissalla minun töissä ollessa. Joten hyvä! Saisimpa siltä vielä armoa viikonloppuaamuihin, nukkuttaisi edes seitsemään, eihän se ole paljon pyydetty. Arkikisin kello soi viideltä ja äkkiä Aron on tähän oppinut.....

Ruokapikolla Aron menee käskystä maahan ja odottaa siinä noin 5 sekuntia, kunnes saa luvan mennä kipolle, aina se ei malta odottaa, mutta kippo nousee ilmaan ja taas se sitten muistaa malttaa.

kaupungilla

Tänään tehtiin kaupunkikävelyä kera Aronin ja Petran. Jätettiin auto saukonpuiston laidalle. Minulla oli mukana jälkinamitkin, mutta sillä hetkellä kävi tosi kova tuuli, enkä halua, että liian kova tuuli pilaa jäljen, joten lähdettiin sitten vaan kävelylle, josta tulikin sitten koulutustäyteinen ja hyvin onnistunut. Saukonpuistossa oli juurikin menossa Taina Auran koirakoulun oppitunti ja sain siitä Aronillekin tosi hyvää harjoitusta, vieraita koiria kentällä ja siitä piti sitten mennä kontaktissa ohi, onnistuttiin. Juteltiinkin Tainan kanssa ja hän kertoi, että pitää penturinkiä juuri sillä kentällä ja voitaisiin joku kerta mennä sinne rinkiin mukaan. No sitten jatkettiin puistoilua ja käveltiin Tammelan torille asti, siinä on kiva lastenpuisto ennen tammelan toria ja siellä Aron pääsi kiipeilemään Petran perässä liukumäkiin sun muihin ja rohkea kiipelijä sai namia ja kehuja, kun meni pitkin lasten kävelysiltoja tms. Sieltä matka jatkui eteenpäin, Aron meni kyllä erihyvin kaupunkiympäristössä. Ulkoiltiin melkein 1½ tuntia ja paljon tuli vastaan erilaisia pyöräilijöitä, lenkkelilijäitä, bussiin ehtiviä tms. Mukavaa oli.

Koulutuksellisesti olen viime päivinä rakentanut Aronille tokon ruutua. Maanantai-iltana tarkistin sen taitoja alustalle menoon ja samassa vaiheessa yhdistin käskyn ruutu. Keittiössä Aron menikin jo oikein sujuvasti parin metrin päässä olevalle alustalle seisomaan ruutu-käskystä. Seuraavana päivänä siirsin alusta takapihalle ruutumerkkien keskelle, ruutu on 1,5 x 1,5 kokoinen. Ja samaa ruutu-vihjettä opeteltiin. Ja alkoi sujumaan oikein hyvin. Aron menee vikkelään alustalle ja naksautan ja yritän palkita sen sinne alustalle, tosi nopeasti se kyllä ehtii minua vastaan, mutta tähtäin on palkita siellä kohokohdalla. Kehitys oli eilen hyvin nopeaa ja Aron menee noin 4 metrin päästä ruudun alustalle seisomaan, jee. Jatkossa matka ruutuun kasvaa ja ruutu isonee, tällä hetkellä on vaan tarkoitus saada vahvistettua sitä paikkaa, että sinne merkkien keskelle kannattaa mennä. Vauhdin ruutuun menoon teen sitten vasta myähemmin, toki täpäkkä Aron menee nyt jo aika reippaasti sinne.

Isojen poikien kanssa on vaan lenkkeilty, mutta onneksi minulla on ensi viikolla syysloma, joten eiköhän nekin saa sitten taas muutakin aktiviteettia yllin kyllin.

reipas sunnuntai

Heti aamutuimaan lähdin isojen poikien kanssa sateeseen lenkille, kun satoi, piti mennä sitten äkkiä ja juostiin 6 km. Hyvä minä, jaksoin, jee!

Tämän jälkeen lähdettiin sitten Aronin ja Petterin kanssa tampereen rauniotreeni radalle, siellä oli jonkinlainen tamperepäivä menossa ja mentiin katselemaan raunionäytöstä Aronin kasvattajan Riikan hyvästä vinkistä. Ja hyvä olikin, sillä nähtiin paljon semmoisia koiria, joita ei Aron ollut vielä nähnyt kuten kultainen Labbis, tämä ihmetytti suuresti, että mikä se oikein on. Lisäksi oli ihmisiä, kuulutuksia jne. Lopuksi Aron sai tutustua vapaana raunioradan ihmeellisyyksiin . Rohkea poika, ei voi muuta sanoa. Vaikka paikanpäällä tilanne ei näyttänyt Aronia rasittavan, niin kotona uni oli tavallista sikeämpää. Ja nyt oli hyvä jättää koirat keskenään kotiin ja nokat kohti Hellevi-mummon 80 vee juhlia.

Iltaselle oli sovittu vielä treffit mobiliaan Riikan ja Jarin kanssa. Aron teki semmosen siksak-jäljen ja jäljesti hyvin, ehkä vähän ripeästi, mutta mikäs siinä kostealla ja märällä nurmella oli mennessä, hyvin näin itse omat jäljet ja koirakin pysyi koko ajan jäljellä, ehkä viimeisen metrin aikana alkoi loppunamit haista Aronin nokkaan ja siinä oli jotakin ihan pientä nenän nousua jäljeltä. Jäljestysten jälkeen otettiin yhdessä Aronille kisaluoksetuloa, Riikka piti kiinni ja näytti peukkua, kun sain luvan kutsua, pointti oli, että kutsutaan, kun Aron on hiljaa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, toisella kerralla Aron tais vähän äännellä, mutta kun se hiljentyi, kutsuin ja sieltä tultiinkin hyvin. Palkaksi narupallo, jee.

Ihan lopuksi oli vielä Elviksen vuoro, se sai tehdä ruutureeniä. Rakensin kaksi ruutua asfaltille ja lähettelin vuoronperään eri ruutuihin, tänään onnistui kaikki seisomiset ruudun keskelle, joten hyvä Elvis.

Ihan lopuksi Aron ja Elvis saivat vielä viilettää 10 minuuttia nurtsilla vapaana ja voi sitä juoksemisen ja painimisen iloa, mikä niillä kahdella oli.

lauantai-aamun tokoilut

Heti aamusta oli Elviksen reenivuoro. Suunnittelin reeniä tarkkaan etukäteen ja kävin tekemään pihaan valmistelun ilman koiraa. Pihassa oli kaksi ruutua, sitten tunnarikapulat ja hyppyeste. Joten Elvis vain paikalle.
Aloitin tunnarilla, ensimmäinen oma oli vaahteranlehden alla, hämykapulat kasalla siinä vieressä, Elvis paineli suoraan hämyille ja nappas sieltä yhden, ei siis noin ja keskeytin homman. Sitten uusi yritys ja rauhoittelin Elvistä ja rauhallinen lähetys, nyt löytyi se oma haistellen sieltä lehden alta. Hienoa. Sitten oma 2. vuoro, tämä oli siinä hämykasan vieressä, toi oikean. Oma3. tunnari menikin sitten riviin muiden kanssa, hämyt oli melkein kiinni toisissaan ja tämä oma3. oli rivin päässä vähän erillään muista. Nyt Elvis teki täydellisen suorituksen, se haisteli niitä kaikkia kapuloita ja toi sen oikean, jes kun tuntui kivalta ja Elviskin sai kuulla olevansa erinomainen. Eli viime lauantain tehotunnarit meni jakeluun.

Sitten mentiin kohti ruutuja, nyt otin noin 10 metrin päästä lähetyksiä ruutuun ja vahvistin seisomista siellä ruudussa. Ensimmäiset ei ihan onnistuneet, mutta sitten alkoi pelittää ja pystyin lähettämään Elvistä ruudusta toiseen ja kummassakin ruudussa seisominen. Naks ja palkitseminen ruutuun. Sitten pari puunkiertoa ja kohti hyppyestettä. Nyt otin ensin yhden hyppynoudon puukapulalla, meni hyvin. Sitten heitin metalliesineen ja tämänkin onnistui, ei hirveästi jäänyt miettimään onko kapula nyt metallia vai ei. Ja taas riemuisa palkitseminen. Sitten hyppy ja päätin rikkoa rajoja sanomalla Elvikselle kun se oli esteen takana, että maahan. Se ei mitenkään voinut ymmärtää vaan tarjosi sitä paljon toivomaa istumista siellä esteen takana, kolmannella käskyllä meni maahan. Sitten uudestaan hyppy ja nyt kun sanoin, istu, se teki sen erittäin mielellään. Lopuksi heittelin sille palloa esteen yli ja muutenkin ja kivaa oli.

Aronkin tuli pihaan leikkimään Elviksen reenien jälkeen, yritin Petra apunani saada sille eteenmenon alkua, Petra vei Aronin pallon muutaman metrin päähän ja irroitin Aronista sanomalla eteen, sinnehän se laukkaus pallolle hyvin. Sitten samaa, mutta ahneena otin jo liian pitkää matkaa, ei Aron lähtenyt niin kauas, joten läheltä saatiin toinen onnistunut lähtö. Sitten naksuilin sille vähän seuruuta ja sivulle tuloja. Hieno Aron!!

perjantaina metsässä

Virkeät koirani odottivat minua innosta piukeena, kun tulin töistä. Nappasin vain Aronin päiväruuan ja makupaloja mukaan ja vein koko porukan vehoniemen metsiin. Ennen lenkkiä tein Aronille metsään jäljen, se lähti polun varresta ja teki kaarevan reitin kohti polkua, vähän ennen polkua tein kulman ja siitä viimeiset metrin polulle. Makupalaa oli aluksi joka askeleella, sitten jokatoisella ja viimeisellä metrillä ja etenkin siinä kulmassa namia. Aron tuli liiankin intona autosta ja lähti jäljelle juosten, joten heti peli seis. Tulin takaisin polulle ja laitoin taskusta kourallisen nameja siihen jäljen alkuun, kiihtyneenä ei voi jäljestää ja syöminen rauhoittaa. Homma tepsi ja Aron meni todella hyvin jäljellä, aluksi kyllä jarrutin sen vauhtia, mutta noin puolesta välistä eteenpäin menin löysällä hihnalla perässä. Kulma meni ihan nappiin ja loppukekopalkalla häntä heilui.

Sitten koko porukan kanssa metsään, osa lenkistä mentiin siellä vehoniemen hiekkakuopalla ja pojat paineli pehmeässä sannassa. Autolla oltiin takaisin noin 45 min päästä. Juotin Aronin ja sitten harjoitukset jatkui. Taskussani oli mukana kankainen kännykänpussi, oikein hyvä nouto ja esineharjoituksiin. Ensin nostatin sen siinä polulla käteeni muutaman kerran, sitten pidin Aronin kaulapannasta kiinni ja heitin sen siihen muutaman metrin päähän, kun irrotin sanoin hae ja Aron haki. Sitten heitin kännykkäpussin metsään, niin että sitä ei näkynyt ja taas sama hae. Aron lähti ihan sitä etsimään, mutta palasi takaisin, kun pussi taisi olla jo liiankin kaukana, sitten tuli kakkahätä ja semmosta. Hetken päästä uusi yritys, nyt esine taisi olla noin 5 metrin päässä ja Aron lähti sitä etsimään, löysi ja nosti sen ja lähti tulemaan kohti, aloin hihkuna hyvääää liian aikaisin ja esine putosi puoleen väliin matkaan. Aron palasi vielä hakemaan sen siitä ja nyt tuli palkaksi heti puoli päiväruokaa purkista. No ahne minä otin vielä kerran ihan läheltä ja sitten vielä niin, että esine oli jo vähän kauempana jonkinlaisen risukon takana ja Aron teki ihan tosissaan hommia löytääkseen esineen, se oikein etsi ja kun se lopulta löysi, pidin suuni kiinni ja vain odotin, sieltä tuli Aron esine suussa välittömästi minua kohti ja toi sen eteeni. Jes!! Sitten sateli kehuja ja ruokaa ja kehuin Aronia koko matkan kun mentiin autolle, toivottavasti se tunsi olevansa suomenmestari, ainakin minä olin niiiiin onnellinen.

Illalla kotona vielä pitoharjoituksen alkuja noutokapulalla.

kotona vaan

Eilen torstaina olikin taas säätämistä, kun Petteri oli flunssassa, Petralla jumppa ja tapparalla peli illalla, joten kovin pitkälle lenkille ei keritty. Aktiivinen Aron sai sitten ajateltavaa kotona, sillä laitoin saunan jakkaran keskelle olohuonetta ja naksuttelin sen kiipeämään siihen jakkaran päälle. Tämä harjoitus oli kiipee-käskyn harjoitusta, jotta pentu myöhemmin uskaltaa kiivetä erilaisiin paikkoihin kiipee käskyn avulla ( esim. a-este). Samaa harjoitusta teetän sillä myös ulkona erilaisilla kivillä. Helpottaa myös kummasti sitten agility-esteisiin tutustumista, kun on kiipeilty muissakin yhteyksissä. Agiltyähän ei kuulu mun favouritteihin, mutta kummasti ajatukset siihenkin kääntyy :-)

Toisena naksuharjoituksena Aronilla oli noutoharjoitukset, tässä taas otin mielenkiintoisia esineitä, joita piti nostaa maasta ja antaa minulle käteen. Tuleva tarkkuusruutu ( olen nyt lukenut paljon etsintäkokeesta ja saanut siitä jäljen lisäksi elämää suuremman tavoitteen) oli jo mielessä, sillä nostatin pientä pyöränavainta, jossa oli metallirinkula, sitten heijastinta, jossa oli metallilukko, sitten tulitikkuaskia, jne. Helppona esineenä meillä oli makupalapussukka, jota sitten piti hakea kaempaakin. Ekan kerran aloin liittää hae-käskyä mukaan aina silloin, kun Aron lähtee namin jälkeen uuteen yritykseen. Toistaiseksi esine maassa on toiminut pelkkänä vihjeenä, että tuon voi nostaa. Lopuksi haetutin helppoa esinettä ihan keittiön ulkopuolella, niin että heitin kännykkäpussin keittiöstä ulos ja Aron haki sen sitten minulle. Nyt jatkossa minun täytyy pitää ihan tuumaustuokio ja miettiä, ihan virallisen luovutuksen opettamista. Ollaan jo tehty sitä, että Aron istuu edessäni ja saa ihan sekunninnin murto-osaksi noutokapulan suuhunsa, nyt täytyisi venyttää tämä sekunnin murto-osa ihan pitämiseksi, mutta koska Aron on niin nopean sähäkkä, en ole vielä sitä uskaltanut työstää. Täytyy pähkäillä ja varmaan odottaa, että ikää tulee pikkasen lisää.

Muut koirat pääsivät raukat vain pikaisille korttelikierroksille, tänään täytyy yrittää korvata niille eilinen "huono" päivä.

nurmikkojälki ja muuta

Työpäivän päälle lähdin heti reippaalle lenkille isojen poikien kanssa. Tunnin verran mentiin ja reipasta tahtia, välillä juosten, välillä kävellen. Kotiin tullessa sitten perheelle ruokaa ja tämän jälkeen lähdin Aronin kanssa liuksialan koulun pihaan tekemään päivän harjoituksia.

Ensiksi tein nurmikolle mutkaisan jäljen, joka askeleella oli lihapullan paloja. Into jäljestämiseen on valtava, joten alussa oli pientä sähellystä liian innokkuuden takia. Ensimmäisessä kaarteessa jälki myös hukkui ihan hetkeksi ja koira kääntyi ns. takajäljeltä poimimaan pari lihapullaa, tämän jälkeen Aron oli tarkkana kuin porkkana ja loput kaarteet meni aivan nappiin. Lopussa oli useampi nami maassa palkkana, kun se lelu ei vaan oikein sovi Aronin mielestä sinne. Tästä pitikin sitten ihan houkutella Aron jäljen päästä pois ja mentiin koulun toiselle puolen leikkimään pallolla, ottamaan sivulletuloja, kontaktia ja seuruuta. Aron oli täpinöissä. Kiipeiltiin vähän kivillä ja heiteltiin lelua. Koulun pihassa oli myös hyvää häiriötä, sillä siellä oli paljon lapsia, pyöriä jne. Kotiin tullessa vietettiin vielä hetken aikaa kotipihassa, naapurin mäyräkoira-äiti oli yhden pentunsa kanssa ulkoilemassa ja niitä Aron pääsi haistelemaan ja ihmettelemään. Kotona Aron otti jopa puolen tunnin unet, joten reeneissä se oli ollut täydellä teholla.