Lauantai aamuna ensin 5 km juoksulenkki isoille pojille ja sitten Aronin kanssa kohti kana-areenaa. Siellä järjestettiin bc-kelpiyhdistyksen agilitypäivä ja olin ilmoittautunut Aronin kanssa penturyhmään. Agility ei ollut se pääasia minulle, vaan kokemuksien kartuttaminen. Eli tavoitteena oli, että Aron haluaa olla kanssani ja keskittyä antamiini tehtäviin, vaikka ollaankin uudessa tilassa (ensimmäinen hallikokemus) ja uusien koirien ja ihmisten ympäröimänä. Kouluttajana oli Lotta Vuorela ja tehtiinkin kaikkea mukavaa.
Ensiksi otettiin ihan suoraa putkea, toisessa päässä namikippo ja sinnehän Aron mielellään paineli. Sitten niin, että putki ja hyppy ja näiden jälkeen namikippo. Tosin hyppy oli meno vain siivekkeiden välistä ja rima oli vain maassa. Hyvin eteni suoraan kohti namikippoa. Sitten putkea ja hyppyä ja minä juoksin siinä sivussa, tarkoitus oli heti saada koira keskittymään etenemään suoraan kohti kohdetta, eikä sen pitäisi välittää minun juoksuista. Onnistui, namikippo orientoitunut kun Aron on.
Tämän jälkeen harjoiteltiin kaikenlaisia agilityohjausjuttuja. Tosin tuntui, että olen agilityssä ajat sitten tipunut kyydistä, sillä valssit, takaakierrot, takaaleikkaukset ja sylkkärit eivät sanoneet minulle oikeastaan yhtään mitään. Hyvin niitä silti harjoiteltiin ja Aron täysillä mukana. Kerran se pääsi minulta karkaamaan Covateco-kennelin Bertta pennun luokse, mutta tämänkin vain aluksi. Aron keskittyi minuun oikein hyvin ja oppi hurjaa vauhtia kaikkea uutta. Vaikka kolme pentua teki samaan aikaan tehtäviä, keskittyi Aron omiinsa. Ehkä vaikeinta Aronille oli ne hetket, kun piti levätä eikä pitänyt tehdä mitään. Kovin helposti se alkaa tarjoilemaan maahanmenoja sun muuta, että homma etenisi, tehdään jo, sanoo Aron. Lopuksi juteltiin kontakteista ja siinä sivussa myös Aron opetteli rauhoittumaan, silittelin ja annoin makupalaa, kun se makasi maassa. Tavoitteisiin päästiin, jee. Kouluttaja sanoi, että Aronista saa kyllä tosi hyvän agilitykoiran, niinpä. Tosin itse en tiedä, että riittääkö minulla siihen motivaatiota. Jotenkin tuntuu, että agilty vaatii niin paljon reeniä ja meillä kun on sitä kaikkea muutakin reenattavaa. Kontakteja hihnassa seuraavat 1½ vuotta, jaa-a tai jos pujottelun opettamiseen tarvitaan vinokepit, niin toinen jaa-a. Mutta siis alkuun päästiin ja katsastellaan, että miten tässä innostutaan.
Aron oli kyllä väsynyt kun tultiin kotiin. Jätinkin Aronin nukkumaan ja sitten siirryin hoitotädin rooliin, kun olin luvannut huolehtia omien lasten lisäksi Anniinasta ja Aleksista. Lasten kanssa käytiin uimahallissa ja sitten tultiin hakemaan koirat ja siirryttiin hoitolasten kotiin yöksi. Siellä olikin koirilla tilaa juosta ja Aronille se oli kuin paratiisi, kun lasten leluja ja muita aarteita löytyi tuhkatiheään. Yön se nukkuikin levottomasti, kun ei oltu kotona ja käytiin ulkona asioilla moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti